Älkää paaduttako sydäntänne

Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautus alkoi, kun Isä Jumala ja Hänen rakas Poikansa ilmestyivät nuorelle Joseph Smithille vastaten hänen nöyrään rukoukseensa. Osana palautusta Joseph Smith käänsi muinaisen aikakirjan Jumalan lahjan ja voiman avulla. Tämä on ”aikakirja Jumalan kanssakäymisistä Amerikan mantereen muinaisten asukkaiden kanssa ja sisältää ikuisen evankeliumin täyteyden”.

Kun olin nuori poika ja luin Mormonin kirjaa, ihmettelin usein, miksi Laman ja Lemuel eivät uskoneet heille annettuja totuuksia, vaikka Herran enkeli ilmestyi ja puhui heille suoraan. Miksi Laman ja Lemuel eivät voineet olla nöyrempiä ja kuuliaisempia isänsä Lehin ja nuoremman veljensä Nefin opetuksille?

Löysin yhden vastauksen tähän kysymykseen Ensimmäisestä Nefistä, jossa sanotaan, että Nefi oli ”murheellinen heidän sydämensä paatumuksen tähden”. Nefi kysyi vanhemmilta veljiltään: ”Kuinka te olette niin paatuneita sydämeltänne ja sokeita mieleltänne?”

Mitä sydämen paatumus tarkoittaa?

Koreankielinen käännös Mormonin kirjan sanalle ”paatumus” on 완악 (Wan-Aak: 頑惡). Tässä ilmauksessa käytetään kiinalaista merkkiä ”Wan” (頑), joka tarkoittaa ’itsepäistä’, ja ”Aak” (惡), joka tarkoittaa ’ilkeää’. Kun paadutamme sydämemme, me olemme sokeutuneita eikä sydämeemme tai mieleemme voi tulla hyviä asioita. Meistä tulee itsepäisiä, ja me alamme keskittyä enemmän maailmallisiin haluihin sulkien sydämemme siltä, mikä on Jumalan. Päätämme keskittyä yksinomaan omiin ajatuksiimme emmekä hyväksy muiden mielipiteitä ja ohjausta. Päätämme olla avaamatta sydäntämme sille, mikä on Jumalan, ja sen sijaan olemme alttiita maailman asioiden ja vastustajan vaikutukselle. Kun sydämemme on paatunut, me vastustamme Pyhän Hengen vaikutusta. Olemme ”hitaita muistamaan Herraa”, ja ajan mittaan meidän tuntomme turtuu Hänen sanoihinsa.

Alma opetti Ammonihan kansalle, että jotkut ”hylkäävät Jumalan Hengen sydämensä paatumuksen – – vuoksi”. Hän opetti myös, että ”niille, jotka paaduttavat sydämensä, annetaan vähäisempi osa sanaa, kunnes he eivät tiedä mitään hänen salaisuuksistaan”. Lopulta Henki vetäytyy, ja Herra ottaa sanansa pois niiltä, jotka ovat paaduttaneet sydämensä, aivan kuten Laman ja Lemuel. Koska Laman ja Lemuel jatkuvasti paaduttivat sydämensä, vastustivat Pyhän Hengen tuntemuksia ja päättivät olla hyväksymättä isänsä ja Nefin sanoja ja opetuksia, he lopulta hylkäsivät Jumalan iankaikkiset totuudet.

Toisin kuin Laman ja Lemuel, Nefi nöyrtyi jatkuvasti ja tavoitteli Herran Hengen johdatusta. Herra puolestaan pehmitti Nefin sydämen. Nefi kertoo, että hän ”[huusi] Herran puoleen, ja katso, hän puhutteli minua ja pehmitti sydämeni, niin että uskoin joka sanan, jonka isäni oli puhunut”. Herra auttoi Nefiä hyväksymään, ymmärtämään ja uskomaan kaikki Jumalan salaisuudet ja Hänen sanansa. Nefi pystyi saamaan Pyhän Hengen jatkuvan kumppanuuden.

Mitä me voimme tehdä, ettemme paaduttaisi sydäntämme?

Ensiksi, me voimme tehdä päivittäin parannusta.

Vapahtajamme opetti: ”Minä otan vastaan jokaisen, joka tekee parannuksen ja tulee minun luokseni niin kuin pieni lapsi.” Rakas profeettamme, presidentti Russell M. Nelson on opettanut:

”Parannus on avain edistymiseen. Puhdas usko saa meidät kulkemaan eteenpäin liittopolulla.

Älkää pelätkö tai viivytelkö parannuksen tekemistä. Saatana iloitsee kurjuudestanne. – – Alkakaa jo tänään kokea iloa riisumalla päältänne luonnollinen ihminen. Vapahtaja rakastaa meitä aina mutta etenkin silloin, kun teemme parannusta.”

Kun koemme iloa sydämemme pehmittyessä ja Herran luo tullessamme, me tulemme ”lapsen kaltaiseksi, alistuvaksi, sävyisäksi, nöyräksi, kärsivälliseksi, sellaiseksi, joka on täynnä rakkautta ja halukas alistumaan kaikkeen, mitä Herra näkee hyväksi panna hänen kannettavakseen, niin kuin lapsi alistuu isänsä tahtoon”.

Toiseksi, me voimme olla nöyriä.

Päivittäinen parannus tuo sydämeemme nöyryyttä. Me haluamme tulla nöyriksi Herran edessä, kuin pieni lapsi, joka on kuuliainen isälleen. Silloin meillä voi aina olla Pyhä Henki kanssamme ja sydämemme pehmittyy.

Vaimoni Sue ja minä olemme tunteneet erään suurenmoisen avioparin viimeiset neljä vuotta. Kun alkujaan tutustuimme heihin, aviomies oli uusi kirkon jäsen ja hänen vaimonsa tapasi lähetyssaarnaajia tutkiakseen evankeliumia. Monet lähetyssaarnaajat tutustuivat häneen auttaen häntä tulemaan Kristuksen luo. Meistä tuntui, että hänellä oli voimakas todistus evankeliumista ja että hän tiesi kirkon olevan totta. Usein käyntiemme aikana vaimo tunsi Hengen, ja hän osallistui aktiivisesti kaikkiin kokouksiin. Hän nautti vuorovaikutuksesta suurenmoisten seurakuntalaisten kanssa. Hänestä oli kuitenkin vaikeaa sitoutua astumaan kasteen vesiin. Eräänä päivänä hän luki jakeita Moroni 7:43–44, joissa sanotaan:

”Ja vielä, katso, minä sanon teille, ettei hänellä voi olla uskoa ja toivoa, ellei hän ole sydämeltään sävyisä ja nöyrä.

Muuten hänen uskonsa ja toivonsa on turhaa, sillä kukaan ei ole otollinen Jumalan edessä, paitsi sävyisät ja sydämeltään nöyrät.”

Luettuaan nämä jakeet hän oivalsi, mitä hänen piti tehdä. Hän luuli ymmärtäneensä, mitä sävyisänä ja nöyränä oleminen merkitsee. Hänen ymmärryksensä ei kuitenkaan ollut riittävää, jotta hänellä olisi uskoa ja toivoa noudattaa Jumalan käskyjä. Hänen oli päästettävä irti itsepäisyydestään ja omasta viisaudestaan. Hän alkoi nöyrtyä tekemällä vilpitöntä parannusta. Hän alkoi ymmärtää nöyryyttä Jumalan näkökulmasta. Hän luotti taivaalliseen Isään ja rukoili, että hänen oma sydämensä pehmittyisi. Näiden rukousten ansiosta hän tunsi Hengen todistavan hänelle, että taivaallinen Isä halusi hänen menevän kasteelle.

Sekä mies että vaimo kertoivat, että mitä nöyremmiksi he tulivat, sitä paremmin he ymmärsivät Jumalan sanat ja heidän sydämensä pehmittyi noudattamaan Herramme Jeesuksen Kristuksen opetuksia.

Kolmanneksi, me voimme turvata ja luottaa Vapahtajaamme.

Nefi oli suuri esimerkki, kun hän antoi sydämensä pehmittyä turvaamalla Herraan. Hän opetti: ”Sinuun minä olen turvannut, ja sinuun turvaan ikuisesti. Minä en pane turvaani lihan käsivarteen.” Samoin profeetta Joseph Smithille annetussa ilmoituksessa Herra sanoi: ”Turvaa siihen Henkeen, joka johdattaa tekemään hyvää – niin, tekemään sitä, mikä on oikein, vaeltamaan nöyrästi.” Kun turvaamme Herraan ja luotamme Häneen, Hän pehmittää sydämemme ja meitä tuetaan koettelemuksissamme, vastoinkäymisissämme ja ahdingoissamme.

Jos teemme vilpittömästi parannusta, nöyrrymme sekä turvaamme ja luotamme Herraan, meidän sydämemme pehmittyy. Sitten Hän vuodattaa Henkeään ja näyttää meille taivaan salaisuudet. Me uskomme kaikki sanat, jotka Hän on opettanut, ja ymmärryksemme syvenee.

Vapahtajamme Jeesus Kristus on korkein esikuva sävyisyydestä. Jakeessa 2. Nefi 31:7 sanotaan: ”Mutta huolimatta siitä, että hän oli pyhä, hän osoittaa ihmislapsille, että hän nöyrtyy Isän edessä lihan mukaisesti ja todistaa Isälle, että hän on kuuliainen hänelle pitämällä hänen käskynsä.” Vaikka Jeesus oli pyhä ja täydellinen, Hän nöyrtyi Isän edessä ja oli kuuliainen Hänelle menemällä kasteelle.

Kun Jeesuksen Kristuksen elämä kuolevaisuudessa oli päättymässä, Hän alisti oman tahtonsa Isän tahtoon juomalla katkeran maljan. Tämä kärsimys sai Hänet ”vapisemaan tuskasta ja vuotamaan verta joka huokosesta ja kärsimään sekä ruumiissa että hengessä”. Vapahtaja pyysi, ettei Hänen ”tarvitsisi juoda katkeraa maljaa ja kavahtaa”. ”Kuitenkin”, Hän sanoi, ”kunnia olkoon Isän, minä join ja saatoin päätökseen valmisteluni ihmislasten hyväksi.”

Veljet ja sisaret, meille on annettu moraalinen tahdonvapaus. Me voimme päättää paaduttaa sydämemme, tai me voimme päättää pehmittää sydämemme. Päivittäisessä elämässämme me voimme päättää tehdä asioita, jotka kutsuvat Herran Hengen tulemaan sydämeemme ja asumaan siellä. Minä tiedän, että nämä valinnat tuovat rauhaa ja iloa.

Noudattakaamme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä, Hänen, joka noudatti Isänsä tahtoa. Kun teemme niin, Herra on luvannut meille: ”Sillä katso, minä kokoan heidät kuten kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä suojaan, elleivät he paaduta sydäntään.” Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.