Ja me puhumme Kristuksesta

Erään pitkän ulkomaantoimeksiannon lopussa vaimoni Lesa ja minä astuimme lentoaseman terminaaliin valmistautuen vielä yhteen lentoon – silmät punaisina väsymyksestä – päästäksemme kotiin. Kun seisoimme monien muiden kanssa pitkissä jonoissa edeten askel kerrallaan, pystyimme tuntemaan, kuinka kanssamatkustajien ahdistus kasvoi heidän kantaessaan huolta siitä, ehtisivätkö he lennoille ja pääsisivätkö he läpi passi- ja viisumitarkastuksista ja turvatarkastuksista.

Viimein saavuimme tarkastuspisteeseen, jossa työskentelevä tullivirkailija ei näyttänyt välittävän huoneessa vallitsevasta korkeasta stressi- ja ahdistuneisuustasosta. Ilman katsekontaktia hän tarttui lähes mekaanisesti asiakirjoihini, vahvisti kuvani, selasi sivuja toisensa jälkeen ja lopulta leimasi passini raskaalla tömähdyksellä.

Sitten hän tarttui Lesan papereihin. Tunteettomasti, pää alhaalla ja työhönsä keskittyneenä hän selasi sivuja järjestelmällisesti ja asiantuntevalla silmällä keskittyen edessään olevien asiakirjojen yksityiskohtiin. Olimme hieman yllättyneitä, kun hän yhtäkkiä pysähtyi, nosti katseensa ja otti tietoisen, lämpimän katsekontaktin Lesaan. Hellästi hymyillen hän leimasi lempeästi Lesan passin ja ojensi asiakirjat takaisin Lesalle. Vaimoni vastasi hymyillen, otti asiakirjat vastaan ja hyvästeli lämpimästi.

”Mitä juuri tapahtui?” kysyin epäuskoisena.

Sitten Lesa näytti minulle, mitä virkailija oli nähnyt – pienen kortin, jossa oli Vapahtajan kuva. Se oli vahingossa sujahtanut Lesan käsilaukusta passin sivujen väliin. Tämän tullivirkailija oli löytänyt. Tämä oli muuttanut koko hänen käytöksensä.

Armo ja totuus, Simon Dewey, altusfineart.com © 2025, käytetty luvalla

Tämä pieni kuva Vapahtajasta yhdisti kahden muutoin toisistaan erillään olevan tuntemattoman ihmisen sydämen. Se muutti persoonattoman tilanteen henkilökohtaiseksi ja tavoitti Jeesuksen Kristuksen valon kauneuden, ihmeen ja todellisuuden. Koko loppupäivän ajan ja useasti sen jälkeen olen mietiskellyt tuota suloista yksinkertaista hetkeä ihmetystä tuntien ja riemuinnut Kristuksen valon mahtavasta vaikutuksesta Jumalan lapsiin.

Me olemme Jeesuksen Kristuksen seuraajia, ja pyrimme sekä vastaanottamaan että jakamaan Hänen valoaan. Kirkon nimeen sisältyy epäsuorasti teologiamme, jonka mukaan itse Jeesus Kristus on sen kulmakivi. Muinaisten ja elävien profeettojen välityksellä taivaallinen Isämme on käskenyt meitä ”Kuule häntä!” ja ”[tulkaa] Kristuksen luokse”. ”Me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta [ja] me profetoimme Kristuksesta.”

Me opetamme, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja että maanpäällisen palvelutehtävänsä aikana Jeesus opetti evankeliumiaan ja perusti kirkkonsa.

Me todistamme, että elämänsä lopussa Jeesus sovitti meidän syntimme, kun Hän kärsi Getsemanen puutarhassa, Hänet ristiinnaulittiin ja sitten Hän nousi ylös kuolleista.

Me riemuitsemme, koska Vapahtajan sovitusuhrin ansiosta me voimme saada anteeksi ja puhdistua synneistämme, kun teemme parannuksen. Tämä tuo meille rauhaa ja toivoa samalla mahdollistaen meille sen, että voimme palata Jumalan luo ja saada ilon täyteyden.

Me profetoimme, että Jeesuksen ylösnousemuksen ansiosta kuolema ei ole kaiken loppu vaan tärkeä askel eteenpäin. ”Me kaikki koemme kuoltuamme ylösnousemuksen. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen ihmisen henki ja ruumis yhdistetään jälleen ja hän elää ikuisesti.”

Meidän aikanamme elävät profeetat – jotka saavat Jumalalta ilmoitusta opettaakseen ja johtaakseen meitä – kutsuvat meitä yhä enenevässä määrin tulemaan Kristuksen luo. He auttavat meitä keskittämään sydämemme, korvamme ja silmämme täydellisemmin Häneen. Voisimme mainita lukuisia esimerkkejä ensimmäisen presidenttikunnan ilmoittamista muutoksista ja parannuksista, joiden tarkoituksena on keskittää meidät Jeesukseen Kristukseen. Niitä ovat muun muassa seuraavat:

• Päätös poistaa käytöstä nimi ”mormonikirkko” ja korvata se oikealla nimellä, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko.

• Uutta innoitettua Kristus-aiheista taidetta on saatavilla asetettavaksi näytteille seurakuntakeskuksiin.

• Nuorten Naisten ja Aaronin pappeuden koorumien johtoaiheet ja teemalaulut keskittyvät Jeesukseen Kristukseen, kuten ”Kristuksen opetuslapsi” ja ”Katso Vapahtajaan”.

• Jeesuksen Kristuksen sovitusta ja kirjaimellista ylösnousemusta tähdennetään entistä enemmän historian loistavimpina tapahtumina.

• Pääsiäistä vietetään juhlapyhänä eikä vain vapaapäivinä, ja pääpaino on Jeesuksessa Kristuksessa.

• Käyttöön on otettu Jeesuksen Kristuksen kirkon kuvallinen tunnus ja sen vertauskuvallinen luonne.

Tarkastellaanpa lähemmin joidenkin näiden vaikutuksia. Ensiksi, kirkon tunnuskuva.

Vuonna 2020 presidentti Russell M. Nelson esitteli kirkon uuden kuvallisen tunnuksen. Tämä tunnuskuva kuvastaa sitä totuutta, että Kristus on kirkkonsa keskipiste ja että Hänen tulee olla meidänkin elämämme keskipiste. Nykyään näemme tämän tutun tunnuskuvan temppelisuosituksissa, kirkon verkkosivuilla ja lehdissä, Evankeliumiaiheinen kirjasto -sovelluksen kuvakkeena ja jopa monien asevoimissa palvelevien kirkon jäsenten sotilaslaatoissa. Tunnuskuvassa on kirkon nimi kulmakiven sisällä, mikä muistuttaa siitä, että Jeesus Kristus on kirkon kulmakivi – näkyy tässä khmerin kielellä ja on käytössä 145 kielellä.

Tunnuskuvan keskiössä on kuva Bertel Thorvaldsenin rakastetusta marmorisesta Kristus-patsaasta, joka yhdistetään laajalti kirkkoon ja joka näkyy vierailukeskuksissa ja temppelialueilla eri puolilla maailmaa. Sen näyttävä asema kirkon tunnuskuvassa viittaa siihen, että Kristuksen tulee olla kaiken sen keskipisteenä, mitä teemme. Samalla tavoin Vapahtajan ojennetut käsivarret ilmentävät Hänen lupaustaan ottaa vastaan kaikki, jotka tulevat Hänen luokseen. Tämä tunnuskuva on kuvallinen esitys Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen rakkaudesta ja jatkuva muistutus elävästä Kristuksesta.

Olen uteliaisuuttani kysellyt monilta sukulaisilta ja ystäviltä eräästä kirkon tunnuskuvan tärkeästä elementistä. Yllättävän monet eivät ole tietoisia eräästä pyhästä piirteestä, jota se ilmentää. Jeesus Kristus seisoo holvikaaren alla. Tämä kuvaa ylösnoussutta Vapahtajaa, joka tulee ulos haudasta. Me todella juhlimme ylösnoussutta, elävää Kristusta jopa käyttäessämme kirkon tunnuskuvaa.

Pohtikaamme nyt pääsiäisen merkitystä. Ensimmäisen presidenttikunnan äskettäisissä sanomissa koskien pääsiäistä meitä on haastettu ”[juhlimaan] elävän Vapahtajamme ylösnousemusta tutkimalla Hänen opetuksiaan ja luomalla osaltamme pääsiäisperinteitä koko yhteiskunnassamme ja erityisesti omassa perheessämme”. Lyhyesti sanottuna meitä on kannustettu siirtymään korkeampaan ja pyhempään pääsiäisen viettoon.

Rakastan jatkuvaa ilmoitusta, joka koskee pääsiäistä, ja olen kiitollinen monista pyrkimyksistänne tehdä pääsiäisestä pyhä ja pyhitetty tapahtuma. Sen lisäksi, että pääsiäissunnuntaina pidetään tunnin mittainen sakramenttikokous, muita esimerkkejä sopivista toiminnoista ovat seurakunnan ja vaarnan hengelliset tilaisuudet ja toiminnat palmusunnuntaina ja pääsiäisviikolla. Näihin pääsiäistä muistaviin tapahtumiin sisältyy toimintaa lapsille ja nuorille, ja usein mukana on eri uskontokuntien yhdistettyjä kuoroja. Jotkut ovat järjestäneet ”Elävä Kristus” -aiheisia avoimien ovien tilaisuuksia jäsenille ja ystäville ja osallistuneet usean kirkkokunnan yhteisiin pääsiäistapahtumiin.

Tällaiset toiminnat kuvastavat Jerusalemin kaupungin väkijoukkoja, joiden äänet yhdistyivät ylistämään Vapahtajaa Hänen saapuessaan riemusaatossa. Yhtä vaikuttavia ovat kertomukset siitä, kuinka olette vastanneet ensimmäisen presidenttikunnan kutsuun palvella Jumalaa kotona perheenä juhlistaaksenne tätä tärkeää juhlapyhää.

Uskon, että se, kuinka perheet palvelevat Jumalaa pääsiäisen aikaan, on kehittynyt merkittävästi. Kaksi vuotta sitten puhuin oman perheemme päättäväisyydestä pyrkiä parantamaan tapaa, jolla kunnioitamme pääsiäistä. Myönnettäköön, että tämä työ on vielä kesken. Olemme aina nauttineet erityisestä pääsiäissunnuntain ateriasta, pääsiäiskoreista ja pääsiäismunajahdista, ja niin teemme edelleen. Se, että olemme lisänneet juhlimiseemme tarkoituksellisen hengellisen ulottuvuuden, joka keskittyy Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa, on kuitenkin tuonut suloisen tasapainon näiden kaikkein pyhimpien tapahtumien muistamiseen.

Tänä vuonna yritämme kolmatta kertaa tehdä pääsiäisestä enemmän Kristus-keskeisen. Kuten joulunäytelmässä, myös perheemme pääsiäispäivän näytelmässä on alkeellisia pukuja, kirjoitusten kohtien lukemista Uudesta testamentista ja Mormonin kirjasta, musiikkia, pääsiäiskuvia, palmunlehviä – ja hieman kaaosta, jos olen aivan rehellinen. Lasten ja lastenlasten lukemat ja lausumat palmusunnuntain ylistykset ”Hoosianna. – – Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!” ja ”Hän on Jeesus – – Galilean Nasaretista”, tuntuvat yhtä merkityksellisiltä kuin joulunaikaan sanat ”Maan päällä rauha vallitkoon Ja Luojan tahto hallitkoon”.

Nykyään meillä on monenlaisia koristeita. Kun aiemmin meillä oli miltei yksinomaan pupuja ja pääsiäismunia, niin nykyään niiden vastapainona on Kristus-patsas sekä kuvia tyhjästä haudasta, ylösnousseesta Vapahtajasta, joka tulee esiin haudasta puutarhassa, ja Vapahtajasta ilmestymässä nefiläisille. Pyrimme myös juhlimaan pääsiäisen tapahtumia koko pääsiäisen ajan emmekä vain yhtenä päivänä. Pyrimme siihen, että keskustelemme enemmän palmusunnuntaista, pitkäperjantaista sekä pyhistä tapahtumista, jotka tapahtuivat koko pääsiäisviikon aikana, sekä pohtimaan ja juhlimaan niitä.

Pääsiäisenä voimme kunnioittaa sekä Jeesuksen Kristuksen sovitusuhria että Hänen kirjaimellista ja riemullista ylösnousemustaan. Sydämemme on raskas, kun kuvittelemme, kuinka Vapahtaja kärsi puutarhassa ja Golgatalla, mutta sydämemme riemuitsee, kun kuvittelemme mielessämme tyhjän haudan ja taivaallisen julistuksen: ”Hän on noussut kuolleista.”

Ensimmäisen presidenttikunnan äskettäinen kannustus ”odottaa innolla pääsiäistä ja Jeesuksen Kristuksen ylösnousemusta – kaikista ihmiskunnalle annetuista sanomista loistavinta” – tähdentää tämän juhlakauden suuruutta. Vaikka useiden kristillisten teologien keskuudessa näyttää olevan kasvava suuntaus tarkastella ylösnousemusta kuvaannollisena ja vertauskuvallisena, me vahvistamme oppimme, jonka mukaan ”ylösnousemus tarkoittaa sitä, että kaikki, jotka ovat koskaan eläneet, nousevat kuolleista, ja ylösnousemus on kirjaimellinen”. ”Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi.” Jeesus Kristus katkaisi kuoleman siteet jokaisen elävän sielun puolesta.

Me todellakin ihmettelemme laupeutta, jota Jeesus meille tarjoaa. Me otamme vastaan Hänen sanansa siitä, että ”suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta”.

C. S. Lewis sanoi, että ”kristinuskon saarnaaminen tarkoitti [apostoleille] pääasiassa ylösnousemuksen saarnaamista. – – Ylösnousemus on keskeisenä teemana jokaisessa kristillisessä saarnassa, josta Apostolien teoissa kerrotaan. Ylösnousemus ja sen seuraukset ovat ’evankeliumi’ eli hyvä uutinen, jonka kristityt toivat.”

Minä julistan, että ”ylösnousemus on olemassa; – – hauta ei saa voittoa, ja kuoleman pistin on nielty Kristuksessa”.

Lopuksi todistan, että kaikki, jotka ottavat vastaan elävän profeettamme ja hänen neuvonantajiensa kutsun muistaa tarkoituksellisemmin niitä pyhiä tapahtumia, joita pääsiäinen edustaa, huomaavat, että heidän siteensä Jeesukseen Kristukseen vahvistuu entisestään.

Vain muutama päivä sitten sain tietää isoäidistä, joka kertasi pääsiäiskertomusta nelivuotiaan pojanpoikansa kanssa käyttäen yksinkertaisia jäljennöksiä haudasta, haudan oviaukon peittävästä kivestä, Jeesuksesta, Mariasta, opetuslapsista ja enkelistä. Pieni poika katseli ja kuunteli tarkkaavaisena, kun hänen isoäitinsä kertoi hautaamisesta, haudan sulkemisesta ja avaamisesta sekä ylösnousemuksen tapahtumasta puutarhassa. Myöhemmin poika toisti huolellisesti kertomuksen yllättävän yksityiskohtaisesti vanhemmilleen siirtäen hahmoja itse. Tämän suloisen hetken jälkeen häneltä kysyttiin, tiesikö hän, miksi meillä on pääsiäinen. Poika kohotti katseensa ja vastasi lapsenomaisella viisaudella: ”Koska Hän elää.”

Lisään oman todistukseni hänen todistukseensa – ja teidän todistukseenne sekä enkelien ja profeettojen todistukseen – siitä, että Hän on noussut kuolleista ja että Hän elää. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.