Henkilökohtainen valmistautuminen Vapahtajan kohtaamiseen
Noudata Vapahtajan opetuksia. Hänen opetuksensa eivät ole salaperäisiä eivätkä monimutkaisia. Kun noudatamme niitä, meidän ei tarvitse pelätä tai olla huolissamme.
Rakkaat veljeni ja sisareni, viime lokakuussa presidentti Russell M. Nelson opetti: ”Nyt on aika teidän ja minun valmistautua Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen toiseen tulemiseen.” Kun presidentti Nelson puhuu Vapahtajan toisesta tulemisesta, hän on aina iloisen optimistinen. Eräs tyttö Alkeisyhdistyksessä kertoi minulle kuitenkin hiljattain alkavansa aina huolestua, kun Vapahtajan toisesta tulemisesta puhutaan. Hän sanoi: ”Minua pelottaa, koska pahoja asioita tapahtuu ennen kuin Jeesus tulee jälleen.”
Lapset eivät ole ainoita, joista saattaa tuntua tältä. Paras neuvo hänelle, teille ja minulle on noudattaa Vapahtajan opetuksia. Hänen opetuksensa eivät ole salaperäisiä eivätkä monimutkaisia. Kun noudatamme niitä, meidän ei tarvitse pelätä tai olla huolissamme.
Kuolevaisuudessa suorittamansa palvelutehtävän loppupuolella Jeesukselta Kristukselta kysyttiin, milloin Hän tulisi jälleen. Hän vastasi opettamalla kolme vertausta, jotka on tallennettu lukuun Matt. 25 ja joissa opetetaan, kuinka valmistautua kohtaamaan Hänet – joko Hänen toisen tulemisensa yhteydessä tai milloin me sitten lähdemmekin tästä maailmasta. Nämä opetukset ovat ehdottoman tärkeitä, koska henkilökohtainen valmistautuminen Hänen kohtaamiseensa on keskeistä elämän tarkoitukselle.
Ensimmäisenä Vapahtaja kertoi vertauksen kymmenestä morsiusneidosta. Tässä vertauksessa kymmenen morsiusneitoa meni hääjuhlaan. Viisi vei viisaasti mukanaan öljyä lamppujensa täyttämiseen, viisi ei tyhmästi tehnyt niin. Kun sulhasen lähestyvästä saapumisesta ilmoitettiin, tyhmät morsiusneidot lähtivät ostamaan öljyä. Kun he palasivat, oli liian myöhäistä. Häätalon ovi oli suljettu.
Jeesus toi esiin vertauksen kolme puolta, jotka auttavat meitä. Hän selitti:
”Ja sinä päivänä, jolloin minä tulen kirkkaudessani, toteutuu se vertaus, jonka minä puhuin kymmenestä morsiusneidosta.
Sillä [ne], jotka ovat viisaita ja ovat ottaneet vastaan totuuden ja ovat ottaneet Pyhän Hengen oppaakseen eivätkä ole eksyneet – totisesti minä sanon teille, – – he kestävät sen päivän.”
Toisin sanoen heidän ei tarvitsisi pelätä tai olla huolissaan, koska he selviytyisivät ja menestyisivät. He voittaisivat.
Jos olemme viisaita, me vastaanotamme totuuden ottamalla vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin pappeuden toimitusten ja liittojen kautta. Seuraavaksi me pyrimme pysymään kelvollisina, jotta Pyhä Henki olisi aina kanssamme. Tämä kyky on hankittava yksilöllisesti ja henkilökohtaisesti, pisara kerrallaan. Johdonmukaiset, henkilökohtaiset, yksityiset omistautumista osoittavat teot kutsuvat Pyhän Hengen opastamaan meitä.
Kolmas asia, jota Jeesus tähdensi, on eksytyksen välttäminen. Vapahtaja varoitti:
”Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan.
Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: ’Minä olen Messias’, ja eksyttävät monia.”
Vapahtaja tiesi, että teeskentelijät yrittäisivät eksyttää jopa valitut ja että monia opetuslapsia huijattaisiin. Meidän ei pidä uskoa niitä, jotka valheellisesti väittävät saaneensa jumalallisen hyväksynnän, eikä lähteä vertauskuvallisiin autiomaihin tai salaisiin huoneisiin hakemaan opetusta vääristelijöiltä.
Mormonin kirja opettaa meille, kuinka voimme erottaa eksyttäjät opetuslapsista. Opetuslapset kannustavat aina uskomaan Jumalaan, palvelemaan Häntä ja tekemään hyvää. Meitä ei johdeta harhaan, kun tavoittelemme ja otamme vastaan neuvoja luotettavilta henkilöiltä, jotka itse ovat uskollisia Vapahtajan opetuslapsia.
Voimme välttää eksytystä myös palvelemalla säännöllisesti temppelissä. Tämä auttaa meitä säilyttämään iankaikkisen näkökulman ja suojelee meitä vaikutteilta, jotka saattavat häiritä meitä tai kääntää meidät pois liittopolulta.
Tämän kymmenestä morsiusneidosta kertovan vertauksen keskeinen opetus on se, että me olemme viisaita, kun otamme vastaan evankeliumin, pyrimme saamaan Pyhän Hengen luoksemme ja vältämme eksytystä. Viisi viisasta morsiusneitoa eivät voineet auttaa niitä, joilla ei ollut öljyä. Kukaan ei voi ottaa vastaan evankeliumia, ottaa Pyhää Henkeä oppaaksi ja välttää petosta meidän puolestamme. Meidän pitää tehdä tämä itse.
Sitten Vapahtaja kertoi vertauksen talenteista. Tässä vertauksessa eräs mies antoi kolmelle palvelijalle eri määriä rahaa, joista käytetään nimitystä talentit. Yhdelle palvelijalle hän antoi viisi talenttia, toiselle hän antoi kaksi ja kolmannelle hän antoi yhden. Ajan kuluessa kaksi ensimmäistä palvelijaa kaksinkertaistivat saamansa rahamäärän. Mutta kolmas palvelija yksinkertaisesti hautasi ainoan talenttinsa. Kummallekin palvelijalle, jotka olivat kaksinkertaistaneet saamansa talentit, mies sanoi: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!”
Sitten mies moitti palvelijaa, joka oli haudannut talenttinsa, ja sanoi tämän olevan ”kelvoton ja laiska”. Tämän palvelijan talentti otettiin pois, ja hänet karkotettiin. Jos tämä palvelija kuitenkin olisi kaksinkertaistanut talenttinsa, hän olisi saanut saman kiitoksen ja palkinnon kuin muutkin palvelijat.
Yksi tämän vertauksen sanoma on se, että Jumala odottaa meidän kasvattavan meille annettuja kykyjä, mutta Hän ei halua meidän vertaavan omia kykyjämme muiden kykyihin. Ajatelkaapa tätä oivallusta, jonka esitti 1700-luvulla vaikuttanut hasidilainen oppinut Zusya, joka asui Hannipolissa. Zusya oli tunnettu opettaja, joka alkoi pelätä kuoleman lähestyessä. Hänen opetuslapsensa kysyivät: ”Mestari, miksi sinä vapiset? Olet elänyt hyvän elämän. Varmasti Jumala suo sinulle suuren palkinnon.”
Zusya sanoi: ”Jos Jumala kysyy minulta: ’Zusya, miksi et ollut kuin Mooses?’ minä sanon: ’Koska et antanut minulle sitä sielun suuruutta, jonka annoit Moosekselle.’ Ja jos seison Jumalan edessä ja Hän kysyy: ’Zusya, miksi et ollut kuin Salomo?’ minä sanon: ’Koska et antanut minulle Salomon viisautta.’ Mutta voi, mitä sanonkaan, jos seison Luojani edessä ja Hän kysyy: ’Zusya, miksi et ollut Zusya? Miksi et ollut sellainen mies, jollaiseen minä annoin sinulle mahdollisuuden?’ Oi, siksi vapisen.”
Jumala tulee tosiaankin pettymään, ellemme luota Vapahtajan ansioihin, laupeuteen ja armoon niin, että kasvatamme Jumalan meille antamia kykyjä. Hän odottaa, että meistä tulee Hänen rakastavan apunsa avulla paras versio itsestämme. Sillä, että saatamme lähteä matkaan keskenään erilaisin kyvyin, ei ole Hänelle merkitystä. Eikä sillä pitäisi olla merkitystä meillekään.
Lopuksi Vapahtaja kertoi vertauksen lampaista ja vuohista. Kun Hän kirkkaudessaan palaa, ”kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen.”
Niistä, jotka olivat Hänen oikealla puolellaan, tuli Hänen valtakuntansa perillisiä, ja ne, jotka olivat Hänen vasemmalla puolellaan, eivät saaneet perintöä. Tunnusomaisena piirteenä oli se, ruokkivatko he Häntä, kun Hän oli nälkäinen, antoivatko he Hänelle juotavaa, kun Hän oli janoinen, majoittivatko he Hänet, kun Hän oli koditon, vaatettivatko he Hänet, kun Hän oli alasti, ja kävivätkö he Hänen luonaan, kun Hän oli sairas tai vangittuna.
Kaikki olivat hämmentyneitä, sekä oikealla puolella että vasemmalla puolella olevat. He kysyivät, milloin he olivat tai eivät olleet antaneet Hänelle ruokaa, juomaa ja vaatteita tai auttaneet Häntä, kun Hän oli haavoittuvainen. Vastauksena Vapahtaja sanoi: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”
Vertauksen sanoma on selkeä: Kun palvelemme muita, me palvelemme Jumalaa. Kun emme tee niin, me tuotamme pettymyksen. Hän odottaa meidän käyttävän lahjojamme, taitojamme ja kykyjämme taivaallisen Isän lasten elämän siunaamiseen. Jumalallista halua palvella muita havainnollistetaan suomalaisen runoilijan Johan Ludvig Runebergin 1800-luvulla kirjoittamassa runossa. Koko lapsuutemme ajan sisarukseni ja minä kuulimme toistuvasti runon ”Saarijärven Paavo”. Runon Paavo oli köyhä maanviljelijä, joka asui vaimonsa ja lastensa kanssa Keski-Suomen järviseudulla. Useana vuonna peräkkäin suurin osa hänen sadostaan tuhoutui, aiheutuipa se sulavesien aiheuttamista vahingoista keväällä, raekuuroista kesällä tai hallasta varhain syksyllä. Joka kerta kun sato jäi niukaksi, maanviljelijän vaimo valitti: ”Paavo parka, kovan onnen lapsi, sauvaan tartu, Herra meidät hylkäs.” Paavo puolestaan sanoi tyynesti: ”Pane leipään puolet petäjäistä, [jotta lapset eivät jää nälkäisiksi]. Kaksin verroin minä ojaa kaivan, [Jumala koettelee meitä] mutta Jumalalta kasvun toivon.”
Joka kerta, kun sato tuhoutui, Paavo ohjeisti vaimoaan kaksinkertaistamaan jauhoihin sekoitettavan petun määrän, jotta he eivät näkisi nälkää. Hän teki myös enemmän töitä kaivaen ojia, jotta maaperää saataisiin kuivatettua ja jotta peltojen alttius kevään sulavesivahingoille ja syksyn varhaisille pakkasille vähenisi.
Vuosien vaikeuksien jälkeen Paavo sai vihdoin korjata runsaan sadon. Hänen vaimonsa riemuitsi: ”Paavo, Paavo, riemull’ ota sirppi, nyt jo meillä alkaa ilon päivät, nyt jo syrjään petäjäinen silkko, nyt ma rukihisen leivän leivon.” Mutta Paavo tarttui juhlallisena vaimoaan kädestä ja sanoi: ”Pane leipään puolet petäjäistä, veihän naapurimme touon halla.” Paavo uhrasi omaa ja perheensä runsautta auttaakseen musertunutta ja puutteenalaista naapuriaan.
Vapahtajan lampaita ja vuohia koskevan vertauksen opetus on, että meidän on määrä käyttää meille annettuja lahjoja – aikaa, kykyjä ja siunauksia – palvellaksemme taivaallisen Isän lapsia, varsinkin haavoittuvimpia ja niitä, jotka tarvitsevat apua eniten.
Kutsuni aiemmin mainitsemalleni huolestuneelle Alkeisyhdistyksen lapselle ja teille jokaiselle on tämä: Seuraa Jeesusta Kristusta ja luota Pyhään Henkeen aivan kuin luottaisit rakkaaseen ystävään. Turvaa niihin, jotka rakastavat sinua ja jotka rakastavat Vapahtajaa. Tavoittele Jumalan johdatusta kehittääksesi ainutlaatuisia kykyjäsi ja auta muita – silloinkin kun se ei ole helppoa. Tulet olemaan valmis kohtaamaan Vapahtajan, ja voit presidentti Nelsonin tavoin olla iloisen optimistinen. Niin tehdessäsi autat maailmaa valmistautumaan Jeesuksen Kristuksen toiseen tulemiseen ja sinua siunataan riittävällä toivolla päästä Herran lepoon ja iloon nyt ja tulevaisuudessa.
Kuten laulamme yhdessä uusista lauluistamme:
Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.