Armonsuunnitelma

Viime huhtikuussa, pian sen jälkeen kun oli kerrottu ilouutinen siitä, että kirkko oli hankkinut Kirtlandin temppelin, presidentti Russell M. Nelson kutsui meitä tutkimaan Kirtlandin temppelin vihkimisrukousta, joka on tallennettu Opin ja liittojen lukuun 109. Presidentti Nelson sanoi, että ”vihkimisrukous opettaa, kuinka temppeli antaa hengellisesti teille ja minulle voimaa kohdata elämän haasteita näinä viimeisinä aikoina”.

Olen varma, että luvun OL 109 tutkiminen on antanut teille oivalluksia, jotka ovat siunanneet teitä. Tänä iltana kerron pari asiaa, jotka olen oppinut, kun olen noudattanut profeettamme kutsua. Rauhaa tuova polku, jota pitkin tutkimukseni kulki, muistutti minua siitä, että Herra on armollinen ja että taivaallisen Isämme pelastussuunnitelma on todellakin armonsuunnitelma.

Kuten ehkä tiedätte, ”vastakutsuttuja lähetyssaarnaajia kannustetaan saamaan temppeliendaumenttinsa mahdollisimman pian ja käymään temppelissä niin usein kuin olosuhteet sallivat”. Endaumentin saatuaan he myös ”voivat tilanteen mukaan palvella temppelityöntekijöinä ennen kuin he aloittavat lähetystyöpalvelun”.

Aika temppelissä ennen menemistä lähetyssaarnaajien koulutuskeskukseen voi olla suurenmoisena siunauksena uusille lähetyssaarnaajille, kun he oppivat lisää temppeliliitoista ennen kuin kertovat niiden liittojen siunauksista maailmalle.

Mutta tutkiessani lukua OL 109 opin, että temppelissä Jumala antaa uusille lähetyssaarnaajille – tosiaankin meille kaikille – voimaa täydentävällä, pyhällä tavalla. Vihkimisrukouksessa, joka annettiin ilmoituksena, profeetta Joseph Smith rukoili, että ”kun palvelijasi lähtevät sinun huoneestasi – – todistamaan sinun nimestäsi”, kaikkien ihmisten sydämet pehmenisivät – sekä maan mahtavien että kaikkien maan köyhien, tarvitsevien ja ahdistettujen. Hän rukoili, että ”heidän ennakkoluulonsa väistyisivät totuuden tieltä ja sinun kansasi saisi suosion kaikkien silmissä; jotta kaikki maan ääret tietäisivät, että me, palvelijasi, olemme kuulleet äänesi ja että sinä olet lähettänyt meidät”.

Tämä on kaunis lupaus vastakutsutuille lähetyssaarnaajille – että ennakkoluulot ”väistyisivät totuuden tieltä”, että he ”[saisivat] suosion kaikkien silmissä” ja että maailma tietäisi heidän olevan Herran lähettämiä. Jokainen meistä tarvitsee varmasti näitä samoja siunauksia. Millainen siunaus olisikaan, jos sydämet pehmenisivät, kun olemme tekemisissä naapurien ja työtoverien kanssa. Vihkimisrukous ei selitä tarkasti, kuinka meidän temppelissä viettämämme aika pehmittää muiden sydämen, mutta olen vakuuttunut siitä, että se liittyy siihen, kuinka Herran huoneessa vietetty aika pehmittää omaa sydäntämme keskittämällä meidät Jeesukseen Kristukseen ja Hänen armoonsa.

Kun tutkin Kirtlandin temppelin vihkimisrukousta, minuun teki vaikutuksen myös se, kuinka Joseph yhä uudelleen anoi armoa – kirkon jäsenille, kirkon vihollisille, kansakunnan johtajille, maan kansakunnille. Ja hyvin henkilökohtaisesti hän anoi Herraa muistamaan hänet sekä osoittamaan armoa hänen rakkaalle Emmalleen ja heidän lapsilleen.

Miltä Josephista on mahtanut tuntua, kun viikkoa myöhemmin, pääsiäispäivänä 3. huhtikuuta 1836, Kirtlandin temppelissä Vapahtaja ilmestyi hänelle ja Oliver Cowderylle ja – kuten on tallennettuna Opin ja liittojen lukuun 110 – sanoi: ”Minä olen hyväksynyt tämän huoneen, ja minun nimeni on oleva täällä; ja minä ilmaisen itseni kansalleni armollisesti tässä huoneessa.” Tällä armon lupauksella on varmasti ollut erityinen merkitys Josephille. Ja kuten presidentti Nelson opetti viime huhtikuussa, tämä lupaus koskee myös ”jokaista vihittyä temppeliä tänä aikana”.

On hyvin monia tapoja, joilla kukin meistä voi kokea armoa Herran huoneessa. Näin on ollut siitä lähtien, kun Herra ensimmäisen kerran käski Israelia rakentamaan telttamajan ja asettamaan sen keskelle ”armonistuimen”. Temppelissä koemme armoa liitoissa, joita solmimme. Nuo liitot, kasteenliiton lisäksi, sitovat meidät Isään ja Poikaan ja suovat meidän päästä entistä paremmin osallisiksi siitä, mikä presidentti Nelsonin opetuksen mukaan on erityistä rakkautta ja armoa, jota ”heprean kielellä – – kutsutaan nimellä hesed”.

Koemme armoa mahdollisuudessa tulla sinetöidyksi perheeseemme iankaikkisuudeksi. Temppelissä me opimme myös ymmärtämään selvemmin, että luominen, lankeemus, Vapahtajan sovitusuhri ja meidän kykymme päästä jälleen taivaallisen Isämme luo – tosiaan pelastussuunnitelman jokainen osa – ovat armon ilmenemisiä. Voidaan sanoa, että pelastussuunnitelma on onnensuunnitelma juuri siksi, että se on ”armonsuunnitelma”.

Olen kiitollinen luvun OL 110 kauniista lupauksesta, että Herra ilmoittaa itsensä armossa temppeleissään. Olen myös kiitollinen siitä, kuinka se tuo esiin sen, miten Herra ilmaisee itsensä armossa aina, kun me Josephin tavoin anomme armoa.

Joseph Smithin armonpyyntö luvussa OL 109 ei ollut ensimmäinen kerta, kun hänen armonpyyntönsä saivat aikaan ilmoituksen. Pyhässä lehdossa nuori Joseph paitsi rukoili tietääkseen, mikä kirkko on tosi, myös sanoi ”[huutaneensa] Herran puoleen anoen armoa, sillä ei ollut ketään muuta, jonka luokse voisin mennä ja saada armoa”. Jollakin tavoin se, että hän ymmärsi tarvitsevansa armoa, jota vain Herra voisi antaa, auttoi avaamaan taivaan ikkunat. Kolme vuotta myöhemmin enkeli Moroni ilmestyi sen jälkeen kun Joseph oli sanojensa mukaan rukoillut ja anonut ”kaikkivaltiaalta Jumalalta anteeksiantoa kaikista synneistäni ja mielettömyyksistäni”.

Tämä ilmoituksen malli, joka seuraa armon pyytämistä, on tuttu pyhistä kirjoituksista. Enos kuuli Herran äänen vasta rukoiltuaan anteeksiantoa. Kuningas Lamonin isän kääntymys alkoi rukouksella: ”Minä luovun kaikista synneistäni tunteakseni sinut.” Meitä ei ehkä siunata näillä samoilla dramaattisilla kokemuksilla, mutta niille, joiden on joskus vaikea tuntea saavansa vastauksia rukouksiin, Herran armon tavoitteleminen on yksi voimallisimmista tavoista tuntea Pyhän Hengen todistus.

Samanlaista periaatetta opetetaan kauniisti jakeissa Moroni 10:3–5. Me lyhennämme usein nämä jakeet opettamaan, että vilpittömän rukouksen kautta me voimme saada tietää, onko Mormonin kirja totta. Mutta tämä lyhentäminen voi jättää huomiotta armon tärkeän roolin. Kuunnelkaa, kuinka Moroni aloittaa kehotuksensa: ”Minä tahtoisin kehottaa teitä näitä asioita lukiessanne – – muistamaan, kuinka armollinen Herra on ollut ihmislapsille Aadamin luomisesta aina siihen aikaan asti, kun te saatte nämä asiat, ja pohdiskelemaan sitä sydämessänne.”

Moroni kehottaa meitä paitsi lukemaan nämä asiat – aikakirjat, jotka hän aikoi sinetöidä – myös pohtimaan sydämessämme, mitä Mormonin kirja ilmoittaa siitä, ”kuinka armollinen Herra on ollut ihmislapsille”. Juuri Herran armon pohtiminen valmistaa meitä ”kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta”.

Kun pohdimme Mormonin kirjaa, voisimme kysyä: Onko todella totta, kuten Alma opetti, että Jumalan armonsuunnitelma takaa jokaisen tämän maan päällä koskaan eläneen ihmisen nousevan kuolleista ja että heidät ”palautetaan – – täydelliseen muotoonsa”? Onko Amulek oikeassa – voiko Vapahtajan armo tyydyttää kaikki oikeudenmukaisuuden katkeran todelliset vaatimukset, jotka me muutoin joutuisimme maksamaan, ja sen sijaan ”sulkee [meidät] turvallisten käsivarsien suojaan”?

Onko totta, kuten Alma todisti, että Kristus kärsi paitsi meidän syntiemme myös meidän kipujemme ja ahdinkojemme vuoksi, jotta Hän ”osaisi – – auttaa kansaansa sen heikkouksien mukaisesti’”? Onko Herra todella niin armollinen, kuten kuningas Benjamin opetti, että ilmaisena lahjana Hän on sovittanut ”niiden synnit, – – jotka ovat kuolleet tuntematta Jumalan tahtoa heitä kohtaan tai jotka ovat tehneet syntiä tietämättään”?

Onko totta, kuten Lehi sanoi, että ”Aadam lankesi, jotta ihmisiä voisi olla, ja ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo”? Ja onko todella totta, kuten Abinadi todisti Jesajaa lainaten, että Jeesus Kristus ”oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, hän oli runneltu meidän pahojen tekojemme tähden; rangaistus oli hänen päällänsä, jotta meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet”?

Yhteenvetona, onko Isän suunnitelma, kuten sitä opetetaan Mormonin kirjassa, todella näin armollinen? Todistan, että näin on ja että Mormonin kirjan rauhaa antavat ja toivoa herättävät opetukset armosta ovat totta.

Arvelen silti, että uskollisesta lukemisestanne ja rukouksistanne huolimatta joidenkuiden saattaa olla vaikea käsittää Moronin lupausta siitä, että taivaallinen Isä ”ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla”. Tiedän tämän vaikeuden, koska tunsin sitä monta vuotta sitten, kun Mormonin kirjan pari ensimmäistä lukukertaa eivät tuottaneet välitöntä ja selkeää vastausta rukouksiini.

Jos teillä on vaikeuksia, saanen kutsua teitä noudattamaan Moronin neuvoa pohtia niitä monia tapoja, joilla Mormonin kirja opettaa, ”kuinka armollinen Herra on ollut ihmislapsille”. Oman kokemukseni perusteella toivon, että kun teette niin, Pyhän Hengen rauha voi tulla sydämeenne ja voitte tietää, uskoa ja tuntea, että Mormonin kirja ja sen opettama armonsuunnitelma ovat totta.

Ilmaisen kiitollisuuteni Isän suuresta armonsuunnitelmasta ja Vapahtajan halukkuudesta toteuttaa se. Tiedän, että Hän ilmaisee itsensä armossa pyhässä temppelissään ja elämämme kaikilla osa-alueilla, jos etsimme Häntä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.