Korvaavia siunauksia

Palvellessani johtavassa piispakunnassa minulla on ollut etuoikeus tavata myöhempien aikojen pyhiä eri puolilla maailmaa eri paikoissa ja kulttuureissa. Minua on jatkuvasti innoittanut teidän kestävä uskonne ja omistautumisenne Herralle Jeesukselle Kristukselle. Minua ovat kuitenkin myös liikuttaneet ne moninaiset ja usein vaikeat olosuhteet, joita monet teistä kohtaavat – haasteet kuten sairaus, vammaisuus, rajalliset resurssit, vähäisemmät mahdollisuudet avioliittoon tai koulutukseen, muiden harjoittama väkivalta sekä muut rajoitukset tai rajoitteet. Toisinaan nämä koettelemukset saattavat tuntua estävän edistymistänne ja koettelevan aitoja pyrkimyksiänne elää täysin evankeliumin mukaan, mikä vaikeuttaa palvelemista, jumalanpalvelusta ja pyhien velvollisuuksien täyttämistä.

Rakkaat ystäväni, jos tunnette joskus elämänne olosuhteiden rajoittavan tai haittaavan teitä, haluan teidän tietävän tämän: Herra rakastaa teitä henkilökohtaisesti. Hän tuntee olosuhteenne, ja ovi Hänen siunauksiinsa pysyy teille apposen avoinna riippumatta kohtaamistanne haasteista.

Olen oppinut tämän totuuden erään henkilökohtaisen kokemuksen kautta, joka – vaikkakin näennäisen merkityksetön – jätti minuun pysyvän vaikutuksen. Palvellessani 22-vuotiaana Ranskan ilmavoimissa Pariisissa olin innoissani kuullessani, että vanhin Neal A. Maxwell, Herran apostoli, puhuisi konferenssissa Champs-Élysées’llä. Juuri ennen tapahtumaa sain kuitenkin käskyn viedä erään vanhemman upseerin lentoasemalle juuri silloin, kun konferenssin oli määrä alkaa.

Olin pettynyt. Mutta koska olin päättänyt osallistua konferenssiin, vein upseerin ja kiiruhdin sitten konferenssiin. Löydettyäni pysäköintipaikan juoksin Champs-Élysées’tä pitkin kokouspaikalle ja saavuin hengästyneenä, kun kokouksen päättymiseen oli enää viisi minuuttia. Juuri kun astuin sisään, kuulin vanhin Maxwellin sanovan: ”Annan teille nyt apostolisen siunauksen.” Sillä hetkellä sain kauniin, unohtumattoman hengellisen kokemuksen. Henki valtasi minut ja siunauksen sanat tuntuivat tunkeutuvan sieluni jokaiseen säikeeseen, aivan kuin ne olisi tarkoitettu juuri minulle.

Se, mitä koin sinä päivänä, oli pieni mutta voimallinen ilmentymä Jumalan lapsiaan varten laatiman suunnitelman lohdullisesta puolesta: Kun meistä riippumattomat olosuhteet estävät meitä täyttämästä sydämemme vanhurskaita toiveita, Herra korvaa sen tavoilla, jotka sallivat meidän saada Hänen lupaamansa siunaukset.

Tämän rohkaisevan totuuden lujana perustana on Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin kolme keskeistä periaatetta:

1. Jumala rakastaa meitä jokaista täydellisesti. ”Hän kutsuu [meitä] kaikkia tulemaan luoksensa ja pääsemään osallisiksi hänen hyvyydestään.” Hänen lunastussuunnitelmansa takaa, että poikkeuksetta jokaiselle suodaan oikeudenmukainen mahdollisuus saada jonakin päivänä pelastuksen ja korotuksen siunaukset.

2. Koska Jumala on sekä oikeudenmukainen että armollinen ja Hänen suunnitelmansa on täydellinen, Hän ei pidä meitä vastuullisina asioista, joihin emme voi vaikuttaa. Vanhin Neal A. Maxwell selitti, että ”Jumala ottaa armollisesti huomioon paitsi meidän toiveemme ja tekomme myös vaikeusasteet, joita meidän erilaiset olosuhteemme asettavat meille”.

3. Jeesuksen Kristuksen ja Hänen sovituksensa ansiosta me voimme saada voimaa kestää ja lopulta voittaa kaikki elämän haasteet. Kuten Alma opetti, Vapahtaja otti kantaakseen paitsi parannusta tekevien synnit myös ”kansansa kivut ja sairaudet” ja ”heidän heikkoutensa”. Näin ollen Herran armo ja laupeus paitsi lunastavat meidät virheistämme myös tukevat meitä läpi epäoikeudenmukaisuuksien, puutteiden ja rajoitusten, joita kuolevaisuuden kokemuksemme sysää meille.

Näiden korvaavien siunausten saamiseen liittyy tiettyjä ehtoja. Herra pyytää meitä tekemään kaiken, mitä voimme, ja uhraamaan koko sielumme uhriksi Hänelle. Tämä edellyttää syvää halua, vilpitöntä ja uskollista sydäntä sekä äärimmäistä uutteruuttamme Hänen käskyjensä pitämisessä ja oman tahtomme mukauttamisessa Hänen tahtoonsa.

Kun vilpittömät ponnistelumme eivät yllä pyrkimystemme tasolle meistä riippumattomien olosuhteiden vuoksi, Herra silti hyväksyy sydämemme halut kelvollisena uhrina. Presidentti Dallin H. Oaks on opettanut: ”Meitä siunataan sydämemme vanhurskaiden toiveiden vuoksi, vaikka meidän on jonkin ulkoisen olosuhteen vuoksi mahdotonta toteuttaa niitä toiveita.”

Kun profeetta Joseph Smith kantoi huolta veljestään Alvinista, joka oli kuollut saamatta välttämättömiä evankeliumin toimituksia, hän sai tämän lohdullisen ilmoituksen: ”Kaikki, jotka kuolevat vastedes vailla tietoa siitä mutta jotka olisivat ottaneet sen vastaan koko sydämestään, ovat tuon valtakunnan perillisiä.” Sitten Herra lisäsi: ”Sillä minä, Herra, tuomitsen kaikki ihmiset heidän tekojensa mukaan, heidän sydämensä halun mukaan.”

Herralle ei ole tärkeää pelkästään se, olemmeko kykeneviä, vaan se, olemmeko halukkaita tekemään kaikkemme seurataksemme Häntä Vapahtajanamme.

Eräs ystävä lohdutti kerran nuorta lähetyssaarnaajaa, joka murehti sitä, että terveydellisistä syistä hänet vapautettaisiin ennenaikaisesti huolimatta hänen vilpittömistä rukouksistaan ja vilpittömästä halustaan palvella. Tämä ystävä luki pyhien kirjoitusten kohdan, jossa Herra julisti, että kun Hänen lapsensa ”ryhtyvät kaikin voimin” täyttämään Hänen käskyjään ”eivätkä lakkaa uurastamasta ja heidän vihollisensa [joihin saattavat sisältyä epäsuotuisat olosuhteet elämässämme] estävät heitä suorittamasta tuota työtä, katso, minusta ei enää ole välttämätöntä vaatia tuota työtä noiden [ihmisten] käsistä vaan hyväksyä heidän uhrinsa”.

Ystäväni todisti tälle nuorukaiselle, että Jumala tiesi hänen antaneen aivan parhaansa, kun hän oli vastannut kutsuun palvella. Hän vakuutti tälle, että Herra oli hyväksynyt hänen uhrinsa ja että kaikille uskollisille lähetyssaarnaajille luvattuja siunauksia ei evättäisi häneltä.

Herran korvaavat siunaukset tulevat usein muiden ihmisten ystävällisyyden ja palvelemisen kautta, kun he auttavat meitä saavuttamaan sen, mihin emme pysty yksin. Muistan ajan, jolloin asuessamme kaukana yhdestä tyttäristämme Ranskassa tunsimme avuttomuutta, kun emme pystyneet auttamaan häntä vaikean synnytyksen jälkeen. Samalla viikolla seurakunnassamme Utahissa haettiin apua äidille, joka oli juuri synnyttänyt kaksoset. Vaimoni Valérie tarjoutui viemään hänelle aterian, sydämessään rukous sekä tämän uuden äidin että apua tarvitsevan tyttäremme puolesta. Pian sen jälkeen saimme kuulla, että sisaret tyttäremme seurakunnassa Ranskassa olivat järjestäneet aterioita hänen perheelleen. Jumala oli vastannut rukouksiimme lähettämällä enkeleitään tuomaan lohtua, kun me emme pystyneet.

Kun kohtaamme rajoituksia ja haasteita, huomatkaamme omat siunauksemme – lahjamme, voimavaramme ja aikamme – ja käyttäkäämme niitä palvellaksemme apua tarvitsevia. Niin tehdessämme me paitsi siunaamme muita myös kutsumme parantumista ja korvaavia siunauksia omaan elämäämme.

Yksi voimallisimmista tavoista, millä voimme osallistua Jumalan korvaaviin siunauksiin, on se sijaistyö, jota teemme esivanhempiemme puolesta Herran huoneessa. Kun suoritamme toimituksia heidän puolestaan, me osallistumme aktiivisesti Herran suureen pelastuksen työhön ja käytämme lahjojamme ja kykyjämme antaaksemme siunauksia niille, joilla ei ollut tilaisuutta saada niitä kuolevaisen elämänsä aikana.

Rakastava palvelemisemme pyhissä temppeleissä muistuttaa meitä siitä, että Vapahtajan armo ulottuu tämän elämän tuolle puolen. Tulevassa elämässä meille voidaan antaa uusia tilaisuuksia saavuttaa sellaista, mihin emme pystyneet tässä kuolevaisessa elämässä. Puhuessaan sisarille, jotka eivät olleet vielä löytäneet iankaikkista kumppania, presidentti Lorenzo Snow sanoi rakastavasti: ”Yksikään myöhempien aikojen pyhä, joka kuolee elettyään uskollisen elämän, ei menetä mitään sen vuoksi, ettei hän ole tehnyt tiettyjä asioita, kun hänelle ei ole tarjoutunut niihin tilaisuutta. – – Hän saa kaikki ne siunaukset, korotuksen ja kirkkauden, jotka saa kuka tahansa mies tai nainen, jolla on ollut tämä tilaisuus.”

Tämä toivon ja lohdun sanoma on meille kaikille, Jumalan lapsille. Kukaan meistä ei voi välttyä kuolevaisuuden haasteilta ja rajoituksilta. Loppujen lopuksi me kaikki synnymme ilman kykyä pelastaa itseämme. Meillä on kuitenkin rakastava Vapahtaja, ja ”me tiedämme, että armosta me pelastumme kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä”.

Todistan, että vaikka monet olosuhteet elämässä saattavat olla meistä riippumattomia, yksikään meistä ei ole Herran äärettömien siunausten ulottumattomissa. Sovitusuhrinsa kautta Vapahtaja korvaa jokaisen kyvyttömyyden ja epäoikeudenmukaisuuden, jos uhraamme koko sielumme Hänelle. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.