Jumalallisia apukeinoja kuolevaisuudessa

Profeetta Joseph Smithin välityksellä Herra on ilmoittanut muutamia asioita maanpäällistä elämää edeltävästä elämästämme. Siellä me elimme Jumalan henkilapsina. Koska Jumala halusi auttaa lapsiaan edistymään, Hän päätti luoda maan, jonka päällä me voisimme saada ruumiin, oppia kokemuksen kautta ja omaksua jumalallisia ominaisuuksia sekä jossa meitä voitaisiin koetella, jotta nähtäisiin, pitäisimmekö me Jumalan käskyt. Niille, jotka olisivat kelvollisia, annettaisiin ”lisää kirkkautta heidän päänsä päälle aina ja ikuisesti” (Abr. 3:26).

Luodakseen olosuhteet tälle jumalalliselle suunnitelmalle Jumala valitsi ainosyntyisen Poikansa meidän Vapahtajaksemme. Lusiferista, jonka ehdottama vaihtoehto hävittäisi ihmisen tahdonvapauden, tuli Saatana, ja hänet syöstiin alas. Saatana karkotettiin maan päälle ja häneltä kiellettiin etuoikeus elämään kuolevaisuudessa, mutta hänen sallittiin eksyttää ja sokaista ihmisiä ja johdattaa heitä ”vankeina tahtonsa mukaan, vieläpä kaikkia, jotka eivät kuule [Jumalan ääntä]” (Moos. 4:4).

Välttämätöntä Jumalan suuressa suunnitelmassa Hänen lastensa kasvulle kuolevaisuudessa oli se, että he kokisivat ”kaikessa – – vastakohtaisuutta” (2. Nefi 2:11). Aivan kuten meidän fyysisiä lihaksiamme ei voi kehittää tai ylläpitää ilman ponnistelua painovoiman lakia vastaan, samoin kuolevaisuuden kasvu vaatii meitä ponnistelemaan Saatanan kiusausten ja kuolevaisuuden muun vastakohtaisuuden vuoksi. Tärkeintä hengelliselle kasvulle on vaatimus valita hyvän ja pahan välillä. Ne, jotka valitsevat hyvän, edistyisivät kohti iankaikkista päämääräänsä. Ne, jotka valitsevat pahan – kuten kaikki valitsisivat kuolevaisuuden monenlaisissa kiusauksissa – tarvitsisivat pelastavaa apua, jonka rakastava Jumala suunnitteli annettavaksi.

Jumalan tarjoama ylivoimaisesti vahvin apu kuolevaisuudessa on se, että Hän varasi Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen, joka kärsisi maksaakseen hinnan ja antaakseen anteeksi synnit, joista on tehty parannus. Tämä armollinen ja loistava sovitus selittää, miksi usko Herraan Jeesukseen Kristukseen on evankeliumin ensimmäinen periaate. Hänen sovituksensa ”saa aikaan kuolleiden ylösnousemuksen” (Alma 42:23), ja se ”on sovittava maailman synnit” (Alma 34:8) pyyhkien pois kaikki synnit, joista olemme tehneet parannuksen, ja antaen Vapahtajallemme voiman auttaa meitä kuolevaisuuden heikkouksissamme.

Sen lisäksi, että rakastavan taivaallisen Isän suunnitelma tarjoaa tuon loistavan syntien pois pyyhkimisen ja anteeksi saamisen, se tarjoaa monia muitakin lahjoja suojelemaan meitä, kuten suojelemaan meitä alun perin tekemästä syntiä. Elämämme kuolevaisuudessa alkaa aina isän ja äidin kanssa. Ihannetapauksessa molemmat ovat läsnä erilaisine lahjoineen, jotka ohjaavat kasvuamme. Ellei näin ole, heidän poissaolonsa on osa sitä vastakohtaisuutta, joka meidän on voitettava.

Taivaallisen Isämme suunnitelma tarjoaa muitakin apukeinoja opastamaan meitä matkallamme kuolevaisuudessa. Puhun neljästä sellaisesta. Älkää kuitenkaan keskittykö lukumäärään neljä, koska nämä apukeinot ovat päällekkäisiä. Sitä paitsi näiden lisäksi on olemassa muitakin armollisia suojia.

Ensiksi puhun Kristuksen valosta eli Hengestä. Suurenmoisessa opetuksessaan Moronin kirjassa Moroni lainaa isäänsä: ”Kristuksen Henki on annettu jokaiselle ihmiselle, jotta hän voi erottaa hyvän pahasta” (Moroni 7:16). Luemme tämän saman opetuksen nykyajan ilmoituksista:

”Ja Henki antaa valon jokaiselle ihmiselle, joka tulee maailmaan; ja Henki valaisee kautta maailman jokaisen ihmisen, joka kuulee Hengen ääntä” (OL 84:46).

Ja vielä: ”Sillä minun Henkeni on lähetetty maailmaan valaisemaan nöyriä ja murtuneita ja jumalattomien tuomioksi” (OL 136:33).

Presidentti Joseph Fielding Smith selitti näitä pyhien kirjoitusten kohtia: ”Herra ei ole jättänyt ihmisiä (heidän syntyessään tähän maailmaan) avuttomiksi, hapuillen etsimään valkeutta ja totuutta, vaan jokainen maailmaan syntyvä ihminen saa syntyessään oikeuden saada johdatusta, opetusta, neuvoja Kristuksen Hengeltä eli Totuuden Valolta.”

Toinen niistä suurenmoisista apuneuvoista, joita Herra on antanut meille valitaksemme oikein, on joukko jumalallisia ohjeita pyhissä kirjoituksissa osana pelastussuunnitelmaa (onnensuunnitelmaa). Näitä ohjeita ovat käskyt, toimitukset ja liitot.

Käskyt määrittelevät polun, jonka taivaallinen Isämme on viitoittanut meille, jotta voimme edistyä kohti iankaikkista elämää. Ihmiset, jotka kuvittelevat käskyjen olevan tapa, jolla Jumala päättää, ketä rangaista, eivät ymmärrä tätä Jumalan rakastavan onnensuunnitelman tarkoitusta. Tällä polulla me voimme vähitellen saavuttaa tarvittavan suhteen Vapahtajaamme ja olemme kelvollisia saamaan lisää Hänen voimaansa, joka auttaa meitä matkallamme kohti päämäärää, jonka Hän haluaa meille kaikille. Taivaallinen Isämme haluaa kaikkien lastensa palaavan selestiseen valtakuntaan, jossa Jumala ja Vapahtajamme asuvat, ja elävän samanlaista elämää kuin ne, jotka asuvat tuossa selestisessä kirkkaudessa.

Toimitukset ja liitot ovat osa lakia, joka määrittelee polun iankaikkiseen elämään. Toimitukset ja pyhät liitot, joita niiden kautta solmimme Jumalan kanssa, ovat vaadittuja askelmia ja välttämättömiä suojakaiteita sen polun varrella. Ajattelen mielelläni liittojen roolia osoituksena siitä, että Jumalan suunnitelmassa Hänen korkeimmat siunauksensa annetaan niille, jotka lupaavat etukäteen pitää tietyt käskyt ja jotka pitävät nuo lupaukset.

Muita Jumalan antamia apukeinoja oikein valitsemiseen ovat Pyhän Hengen ilmenemiset. Pyhä Henki on jumaluuden kolmas jäsen. Hänen tehtävänään, joka on määritelty pyhissä kirjoituksissa, on todistaa Isästä ja Pojasta, opettaa meitä, palauttaa mieleemme kaikki ja johtaa meidät tuntemaan koko totuus. Pyhissä kirjoituksissa on monia kuvauksia Pyhän Hengen ilmenemisistä, kuten hengellinen todistus vastauksena kysymykseen Mormonin kirjan totuudesta. Ilmenemistä ei pidä sekoittaa Pyhän Hengen lahjaan, joka annetaan kasteen jälkeen.

Yksi merkittävimmistä Jumalan antamista apukeinoista uskollisille lapsilleen on Pyhän Hengen lahja. Tämän lahjan tärkeys käy ilmi siitä seikasta, että se annetaan virallisesti parannuksen ja vesikasteen jälkeen, ”ja silloin [pyhissä kirjoituksissa selitetään] tulee teidän syntienne anteeksianto tulen ja Pyhän Hengen kautta” (2. Nefi 31:17). Henkilöt, jotka saavat tämän syntien anteeksiannon – ja jotka sitten uudistavat puhdistumisensa säännöllisesti tekemällä päivittäistä parannusta ja elämällä sakramenttitoimituksessa tekemänsä liiton mukaan – ovat kelvollisia lupaukseen, että Pyhä Henki, Herran Henki, ”olisi aina heidän kanssansa” (OL 20:77).

Siten presidentti Joseph F. Smith opetti, että Pyhän Hengen tehtävä on ”valistaa ihmisten mieli sen suhteen, mikä on Jumalan, saada heidät kääntymyksensä aikana vakuuttuneiksi siitä, että he ovat tehneet Isän tahdon, ja olla heissä pysyvänä todistuksena, elinikäisenä kumppanina, toimien varmana ja turvallisena oppaana kaikkeen totuuteen ja täyttäen heidät päivä päivältä ilolla ja riemulla, taipumuksella tehdä hyvää kaikille ihmisille, kärsiä vääryyttä mieluummin kuin tehdä väärin, olla ystävällisiä ja armeliaita, pitkämielisiä ja lempeitä. Kaikilla, joilla on tämä verraton lahja, tämä kallisarvoinen helmi, on sammumaton vanhurskauden jano. Ilman Pyhän Hengen apua”, presidentti Smith päätteli, ”ei kukaan kuolevainen voi kulkea suoraa ja kaitaa tietä.”

Kun meillä on niin paljon voimallisia apukeinoja, jotka opastavat meitä kuolevaisuuden matkallamme, on pettymys, että niin monet ovat edelleen valmistautumattomia heille sovittuun tapaamiseen Vapahtajamme ja Lunastajamme Jeesuksen Kristuksen kanssa. Hänen vertauksensa kymmenestä morsiusneidosta – josta on puhuttu varsin usein tässä konferenssissa – antaa ymmärtää, että vain puolet niistä, jotka kutsutaan tapaamaan Häntä, eivät ole valmistautuneita.

Me kaikki tiedämme esimerkkejä niistä, jotka eivät ole valmistautuneet: kotiin palanneita lähetyssaarnaajia, jotka ovat keskeyttäneet hengellisen kasvunsa olemalla ajoittain epäaktiivisia, nuoria, jotka ovat vaarantaneet hengellisen kasvunsa etääntymällä kirkon opetuksesta ja toiminnoista, miehiä, jotka ovat lykänneet asettamistaan Melkisedekin pappeuteen, miehiä ja naisia – toisinaan jalojen pioneerien tai kelvollisten vanhempien jälkeläisiä – jotka ovat lähteneet liittopolulta ennen kuin he ovat ehtineet solmia liittoja pyhässä temppelissä ja pitää niitä.

Monia tällaisia poikkeamisia tapahtuu, kun jäsenet eivät noudata perusluonteista hengellistä huoltosuunnitelmaa, joka koostuu henkilökohtaisesta rukouksesta, säännöllisestä pyhien kirjoitusten tutkimisesta ja usein tapahtuvasta parannuksesta. Vastaavasti jotkut laiminlyövät liittonsa uudistamisen viikoittain siten, että eivät nauti sakramenttia. Jotkut sanovat, ettei kirkko täytä heidän tarpeitaan. He asettavat omat käsityksensä tulevaisuuden tarpeistaan sen edelle, mitä Herra on antanut monissa opetuksissaan ja saamissamme tärkeissä mahdollisuuksissa palvella muita.

Nöyryys ja Herraan turvaaminen ovat lääke sellaisiin poikkeamisiin. Kuten Mormonin kirjassa opetetaan, Herra ”siunaa niitä, jotka panevat turvansa häneen, ja antaa heidän menestyä” (Hel. 12:1). Herraan turvaaminen on tarpeen erityisesti kaikkien niiden kohdalla, jotka virheellisesti vertaavat Jumalan käskyjä ja Hänen profeettojensa opetuksia ihmisten uusimpiin havaintoihin ja ihmisviisauteen.

Olen puhunut monista kuolevaisuuden apukeinoista, joita rakastava taivaallinen Isämme on antanut auttaakseen lapsiaan palaamaan luokseen. Meidän roolimme tässä jumalallisessa suunnitelmassa on turvata Jumalaan sekä tavoitella ja hyödyntää näitä jumalallisia apukeinoja, varsinkin Hänen rakkaan Poikansa, meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme Jeesuksen Kristuksen sovitusta. Rukoilen, että opetamme näitä periaatteita ja elämme niiden mukaan. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.