”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne”
Rakkautemme Jumalaa ja Hänen lapsiaan kohtaan on voimallinen todistus maailmalle siitä, että tämä on todellakin Vapahtajan kirkko.
Monia vuosia sitten sisar Uchtdorf ja minä matkustimme Etelä-Saksan halki. Tämä oli juuri ennen pääsiäistä, ja kutsuimme erään hyvän ystävän, joka ei ollut kirkon jäsen, kanssamme sunnuntain jumalanpalvelukseen. Me rakastimme tätä hyvää ystävää, joten oli tavallista ja luontevaa kertoa hänelle, mitä tunsimme Vapahtajaa ja Hänen kirkkoaan kohtaan, ja kutsua hänet tulemaan ja näkemään! Hän otti kutsun vastaan ja osallistui kanssamme läheisen seurakunnan kokouksiin.
Jos olette joskus tuoneet ystävän kirkkoon ensimmäistä kertaa, voitte luultavasti samaistua siihen, miltä minusta tuntui sinä sunnuntaiaamuna. Halusin kaiken sujuvan täydellisesti. Ystävämme oli korkeasti koulutettu, hengellinen ihminen. Toivoin vilpittömästi, että tämän lähetysseurakunnan kokoukset tekisivät häneen hyvän vaikutuksen ja edustaisivat kirkkoa hyvin.
Seurakunta kokoontui vuokrahuoneistossa ruokakaupan toisessa kerroksessa. Sinne päästäksemme meidän oli noustava rakennuksen takaosassa olevia portaita ylös ja kuljettava sinne varastoitujen voimakkaasti tuoksuvien tuotteiden ohi.
Kun sakramenttikokous alkoi, ajattelin ystävääni, joka koki tämän ensimmäistä kertaa, enkä voinut olla huomaamatta asioita, jotka saivat minut hieman kavahtamaan. Esimerkiksi laulaminen ei aivan kuulostanut tabernaakkelikuorolta. Sakramentin aikana kuului levottomien ja äänekkäiden lasten ääniä. Puhujat tekivät parhaansa, mutta he eivät olleet taitavia puhujia. Istuin vaivautuneena koko kokouksen ajan toivoen, että ehkä pyhäkoulu sujuisi paremmin.
Ei sujunut.
Koko aamun olin huolissani siitä, mitä ystävämme mahtoi ajatella tästä kirkosta, johon olimme hänet tuoneet.
Myöhemmin kun ajoimme kotiin, käännyin juttelemaan ystävämme kanssa. Halusin selittää, että tämä oli vain yksi pieni lähetysseurakunta eikä se oikeastaan edustanut kirkkoa kokonaisuutena. Mutta ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan, hän alkoi puhua.
”Se oli kaunista”, ystävä sanoi.
Olin sanaton.
Hän jatkoi: ”Olen niin vaikuttunut siitä, kuinka ihmiset kohtelevat toisiaan kirkossanne. He kaikki näyttävät tulevan erilaisista taustoista, ja silti on selvää, että he aidosti rakastavat toisiaan. Kuvittelen, että Kristus haluaisi kirkkonsa olevan juuri tällainen.”
No, tein pikaisen parannuksen tuomitsevasta asenteestani. Olin halunnut, että täydellisiltä näyttävät kokoukset tekisivät vaikutuksen ystävääni. Mutta tämän seurakunnan jäsenet olivat onnistuneet luomaan rakkauden, ystävällisyyden, kärsivällisyyden ja myötätunnon sydämellisen hengen.
Jotta usko lisääntyisi maan päällä
Rakkaat veljeni ja sisareni, rakkaat ystäväni, rakastan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa. Tämä on Vapahtajan tosi ja elävä kirkko, ja se opettaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautettua täyteyttä. Hänen pappeuden voimansa ja valtuutensa ovat täällä. Jeesus Kristus johtaa henkilökohtaisesti tätä kirkkoa kutsumiensa ja valtuuttamiensa palvelijoiden ja elävän profeetan, presidentti Russell M. Nelsonin välityksellä. Vapahtaja on antanut myöhempien aikojen pyhille ainutlaatuisen tehtävän koota Jumalan lapsia ja valmistaa maailmaa Vapahtajan toiseen tulemiseen. Lausun todistukseni, että kaikki tämä on totta.
Mutta on tärkeää muistaa, että kun useimmat ihmiset kokevat Jeesuksen Kristuksen kirkon ensimmäistä kertaa, he eivät ajattele pappeuden valtuutta tai toimituksia tai Israelin kokoamista. He todennäköisesti huomaavat ennen kaikkea sen, miltä heistä tuntuu, kun he ovat kanssamme, ja kuinka me kohtelemme toisiamme.
”Rakastakaa toisianne!” Jeesus sanoi. ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” Hyvin usein ihminen saa ensimmäisen todistuksen Jeesuksesta Kristuksesta silloin kun hän tuntee rakkautta Jeesuksen Kristuksen opetuslasten keskuudessa.
Vapahtaja julisti, että Hän on palauttanut kirkkonsa, jotta ”usko lisääntyisi maan päällä”. Kun ihmiset siis käyvät kirkkomme kokouksissa, Vapahtaja haluaa heidän lähtevän sieltä tuntien lujempaa uskoa Häneen! Rakkaus, jota ystävämme tuntevat keskuudessamme, nostaa heitä lähemmäksi Jeesusta Kristusta! Se on yksinkertainen tavoitteemme joka kerta kun kokoonnumme yhteen.
Jokaisen, joka tavoittelee suurempaa uskoa Kristukseen tai läheisempää yhteyttä taivaalliseen Isään, tulisi tuntea olonsa kotoisaksi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa. Se, että kutsumme heidät kokouksiimme, voi olla yhtä tavallista ja luontevaa kuin se, että kutsumme heidät koteihimme.
Ihanne ja todellisuus
Ymmärrän, että kuvailen ihannetta. Ja täällä elämässä kuolevaisuudessa me saamme harvoin kokea sitä ihannetta. Ja ”täyteen päivään saakka” vallitsee aina kuilu ihanteen ja todellisuuden välillä. Mitä meidän tulee siis tehdä, kun kirkko ei tunnu täydelliseltä päivältä? Kun seurakuntamme ei syystä tai toisesta vielä vaali täydellistä uskoa tai rakkautta? Tai kun tuntuu, ettemme sovi joukkoon?
Yksi asia, jota meidän ei pidä tehdä, on luopua ihanteesta!
Mormonin kirjan nimisivulla on tämä tärkeä varoitus. Siinä sanotaan: ”Jos siinä on virheitä, ne ovat ihmisten erehdyksiä; älkää siis tuomitko sitä, mikä on Jumalasta.”
Voiko kirjassa – tai kirkossa tai ihmisessä – olla ”virheitä” ja ”vikoja” ja voiko se silti olla Jumalan työtä?
Vastaukseni on selkeä kyllä!
Niinpä samalla kun pidämme itse kiinni Herran korkeista mittapuista, olkaamme myös kärsivällisiä toistemme kanssa. Meistä jokainen on keskeneräinen, ja me kaikki luotamme kaikessa edistymisessämme Vapahtajaan. Se pätee meihin yksilöinä, ja se pätee myös Jumalan valtakuntaan maan päällä.
Herra kutsuu meitä paitsi liittymään Hänen valtakuntaansa myös osallistumaan innokkaasti sen rakentamiseen. Jumala näkee mielessään kansan, jolla on ”yksi sydän ja yksi mieli”. Ja jotta meillä olisi yksi sydän, meidän täytyy pyrkiä saamaan puhdas sydän, ja se vaatii voimallista sydämenmuutosta.
Mutta se ei tarkoita, että minun sydämeni muuttuu samanlaiseksi kuin sinun sydämesi. Eikä se tarkoita, että sinun sydämesi muuttuu samanlaiseksi kuin minun sydämeni. Se tarkoittaa, että me kaikki muutamme sydämemme samanlaiseksi kuin Vapahtajan sydän.
Ellemme ole vielä saavuttaneet sitä, muistakaa: Herran avulla mikään ei ole mahdotonta.
Joukkoon sopiminen ja yhteenkuuluvuus
Ja jos sinusta joskus tuntuu, ettet oikein sovi joukkoon, tiedäthän, ettet ole yksin. Emmekö me kaikki ole olleet elämäntilanteissa, jolloin olemme tunteneet olevamme muukalaisia muiden joukossa? Olen kokenut sitä useammin kuin kerran. Kun olin 11-vuotias, perheeni joutui jättämään kotimme ja muuttamaan vieraalle paikkakunnalle. Kaikki oli erilaista kuin mihin olin tottunut. Ja korostukseni teki selväksi muille lapsille, että minä olin erilainen kuin mihin he olivat tottuneet. Aikana, jolloin kaipasin kipeästi ystävyyttä ja yhteenkuuluvuutta, tunsin itseni yksinäiseksi ja erilaiseksi.
Täällä maan päällä useimmat huomaamamme erot – erot, joita jotkut meistä käyttävät luokitellessaan toisiaan – liittyvät maallisiin asioihin: ulkonäköön, kansallisuuteen, kieleen, vaatetukseen, tapoihin ja niin edelleen. Mutta ”Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”
Hänen näkökulmastaan yksi luokka tulee ennen kaikkia muita: Jumalan lapsi. Ja siihen me kaikki sovimme täydellisesti.
On luonnollista haluta olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka näyttävät samanlaisilta kuin me, jotka puhuvat, toimivat ja ajattelevat kuten me. Sillekin on oma sijansa.
Mutta Vapahtajan kirkossa me kokoamme yhteen kaikki Jumalan lapset, jotka ovat halukkaita tulemaan kootuiksi ja jotka etsivät totuutta. Meitä ei yhdistä meidän fyysinen ulkonäkömme, meidän poliittiset näkemyksemme, meidän kulttuurimme tai meidän etninen alkuperämme. Meitä ei yhdistä yhteinen taustamme. Meitä yhdistää yhteinen tavoitteemme, rakkautemme Jumalaa ja rakkautemme lähimmäisiämme kohtaan, sitoutumisemme Jeesukseen Kristukseen ja Hänen palautettuun evankeliumiinsa. Me olemme yhtä Kristuksessa.
Ykseys, johon pyrimme, ei ole sitä, että kaikki seisovat samassa kohdassa. Se on sitä, että kaikki katsovat samaan suuntaan – kohti Jeesusta Kristusta. Me olemme yhtä – emme sen vuoksi, missä olemme olleet, vaan sen vuoksi, minne pyrimme kulkemaan, emme sen vuoksi, millaisia olemme, vaan sen vuoksi, millaisiksi pyrimme tulemaan.
Siitä juuri Kristuksen tosi kirkossa on kyse.
Yksi ruumis
Jos rakastat Jumalaa, jos haluat tuntea Hänet paremmin seuraamalla Hänen Poikaansa, silloin sinä kuulut tänne. Jos vilpittömästi pyrit pitämään Vapahtajan käskyt – vaikka et olekaan vielä siinä täydellinen – niin sinä sovit täydellisesti Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon.
Entä jos olet erilainen kuin ympärilläsi olevat ihmiset? Se ei tee sinusta epäsopivaa – se tekee sinusta tarpeellisen osan Kristuksen ruumista. Kaikkia tarvitaan Kristuksen ruumiissa. Korvat havaitsevat asioita, joita silmät eivät koskaan pysty havaitsemaan. Jalat tekevät asioita, joihin kädet eivät pystyisi.
Se ei tarkoita, että sinun tehtävänäsi olisi muuttaa kaikki itsesi kaltaisiksi. Mutta se tarkoittaa, että sinulla on jotakin tärkeää annettavaa – ja että sinulla on jotakin tärkeää opittavaa!
Yksi ääni
Yleiskonferenssin jokaisessa kokouksessa meitä siunataan lahjakkaiden kuorojen innoittavalla musiikilla. Kuunnellessasi saatat huomata, etteivät kaikki laulajat laula samojen nuottien mukaan. Joskus yksi osa kuorosta laulaa melodiaa, joskus toinen. Mutta kaikki yhdessä he saavat aikaan kauniin soinnin, ja heidän äänensä sointuvat täysin yhteen. Jokaisella kuoron jäsenellä on sama keskeinen tavoite: ylistää Jumalaa ja kohottaa sydämemme Hänen puoleensa. Jokaisen mielen ja sydämen täytyy olla kiinnittyneenä samaan jumalalliseen päämäärään. Ja kun niin tapahtuu, heistä tulee todella yksi ääni.
Ellet ole vielä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen, kutsumme sinut liittymään joukkoomme, kun riemuitsemme Vapahtajan ”lunastavan rakkauden laulusta”. Me tarvitsemme sinua. Me rakastamme sinua. Kirkko toimii paremmin, kun sinä pyrit palvelemaan Herraa ja Hänen lapsiaan.
Jos olet jo osoittanut kasteen kautta solmimalla liittoja Jumalan kanssa halusi tulla ”Jumalan lammastarhaan ja tulla [nimitetyksi] hänen kansakseen”, kiitos siitä, että olet osa tätä suurta ja jumalallista työtä ja apuna tekemässä Jeesuksen Kristuksen kirkosta sellaisen, mitä Vapahtaja haluaa sen olevan.
Kuten opin saksalaiselta ystävältäni, rakkautemme Jumalaa ja Hänen lapsiaan kohtaan on voimallinen todistus maailmalle siitä, että tämä on todellakin Vapahtajan kirkko.
Jumala siunatkoon meitä niin, että kärsivällisesti mutta uutterasti pyrimme elämään niiden ihanteiden mukaan, jotka Vapahtajamme, Lunastajamme ja Mestarimme on asettanut meille – jotta kaikki tulevat tietämään, että olemme Hänen opetuslapsiaan. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.