Älä hylkää saamaasi armoa

Eräs opettaja opetti kerran, että valas – vaikka se onkin suuri – ei pysty nielemään ihmistä, koska valaalla on pieni kurkku. Eräs tyttö vastusti: ”Mutta valas nielaisi Joonan.” Opettaja vastasi: ”Se on mahdotonta.” Tyttö ei ollut vieläkään vakuuttunut, vaan sanoi: ”No, kun pääsen taivaaseen, kysyn häneltä.” Opettaja virnisti: ”Entä jos Joona olikin syntinen eikä päässyt taivaaseen?” Tyttö vastasi: ”Sitten sinä voit kysyä häneltä.”

Me nauramme, mutta meidän ei pidä jättää huomiotta voimaa, jota Joonan kertomus tarjoaa jokaiselle nöyrälle onnen etsijälle, erityisesti niille, joilla on vaikeuksia.

Jumala käski Joonaa menemään Niniveen julistamaan parannusta. Mutta Ninive oli muinaisen Israelin julma vihollinen – niinpä Joona suuntaa heti täsmälleen vastakkaiseen suuntaan, laivalla Tarsisiin. Kun hän purjehtii pois päin kutsumuksestaan, nousee erittäin ankara myrsky. Koska Joona on varma, että syynä on hänen tottelemattomuutensa, hän tarjoutuu heitettäväksi mereen. Tämä tyynnyttää raivoavan meren, mikä pelastaa hänen kumppaninsa laivassa.

Ihmeellisellä tavalla Joona välttyy kuolemalta, kun ”Herra pani suuren kalan nielaisemaan Joonan”. Mutta Joona riutuu tuossa uskomattoman pimeässä ja löyhkäävässä paikassa kolme päivää, kunnes hänet lopulta oksennetaan kuivalle maalle. Sitten hän ottaa vastaan saamansa kutsun Niniveen. Mutta kun kaupunki tekee parannuksen ja säästyy hävitykseltä, Joona paheksuu vihollisilleen osoitettua armoa. Jumala opettaa kärsivällisesti Joonalle, että Hän rakastaa kaikkia lapsiaan ja pyrkii pelastamaan heidät.

Kompastellen velvollisuuksissaan useammin kuin kerran Joona tarjoaa elävän todistuksen siitä, että kuolevaisuudessa ”kaikki ovat langenneita”. Emme usein puhu lankeemuksen todistuksesta. Mutta se, että meillä on opillinen ymmärrys ja hengellinen todistus siitä, miksi jokainen meistä kamppailee moraalisten, fyysisten ja tilannekohtaisten haasteiden kanssa, on suuri siunaus. Täällä maan päällä kasvaa rumia rikkaruohoja, jopa vahvat luut murtuvat ja kaikki ”ovat vailla Jumalan kirkkautta”. Mutta tämä kuolevaisuuden tila – Aadamin ja Eevan tekemien valintojen tulos – on välttämätön juuri olemassaolomme syylle: ”jotta [meillä] voisi olla ilo”! Kuten ensimmäiset vanhempamme oppivat, vain maistamalla langenneen maailman karvautta ja tuntemalla sen tuskaa me voimme edes käsittää todellista onnellisuutta saati nauttia siitä.

Todistus lankeemuksesta ei oikeuta syntiä tai leväperäistä suhtautumista elämän velvollisuuksiin, jotka edellyttävät aina uutteruutta, hyveellisyyttä ja vastuullisuutta. Mutta sen pitäisi hillitä turhautumistamme, kun asiat menevät pieleen tai kun näemme moraalisia puutteita perheenjäsenessä, ystävässä tai johtajassa. Liian usein tällaiset asiat saavat meidät rypemään riitaisassa kritiikissä tai katkeruudessa, joka riistää meiltä meidän uskomme. Mutta luja todistus lankeemuksesta voi auttaa meitä olemaan enemmän Jumalan kaltaisia, kuten Joona kuvaili, eli anteeksiantavia, laupiaita sekä kärsivällisiä kaikkia – myös itseämme – kohtaan väistämättömän epätäydellisessä tilassamme.

Lankeemuksen vaikutusten ilmenemistä voimallisemmin Joonan kertomus ohjaa meidät Hänen luokseen, joka voi vapauttaa meidät niiltä vaikutuksilta. Joonan uhrautuvaisuus merimiestoveriensa pelastamiseksi on todellakin Kristuksen kaltaista. Ja kolmesti, kun Jeesukselta vaaditaan ihmeellistä merkkiä Hänen jumalallisuudestaan, Hän jyrähtää, että ”ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki”, julistaen, että koska Joona oli ”meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä”. Vapahtajan uhrikuoleman ja loistavan ylösnousemuksen vertauskuvana Joona voi olla vajavainen. Mutta juuri tämä tekee hänen henkilökohtaisesta todistuksestaan Jeesuksesta Kristuksesta ja sitoutumisestaan Kristukseen – joita hän osoitti valaan vatsassa – niin koskettavan ja innoittavan.

Joonan huuto on hyvän miehen huuto kriisissä, jonka hän on suurelta osin itse aiheuttanut. Kun pyhälle tapahtuu katastrofi jonkin valitettavan tottumuksen, kommentin tai päätöksen vuoksi, niin monista muista hyvistä aikomuksista ja vilpittömistä vanhurskauden pyrkimyksistä huolimatta se voi olla erityisen musertavaa ja jättää jäljelle hylätyksi tulemisen tunteen. Mutta olipa kohtaamamme katastrofin syy tai laajuus mikä tahansa, niin toivolle, parantumiselle ja onnellisuudelle on aina olemassa kuivaa maata. Kuunnelkaa Joonaa:

”Ahdingossani minä kutsun Herraa avuksi – –. Tuonelan kohdusta minä huudan apua – –.

Sinä heitit minut syvyyteen, merten sydämeen. – –

Minä ajattelin: ’Minut on sysätty pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin minä yhä tähyilen pyhää temppeliäsi kohti.’

Vedet nousivat kaulaani asti, syvyydet saartoivat minut, kaislat kietoutuivat päähäni.

Vuorten pohjiin minä painuin, vajosin syvyyksien maahan – –. Mutta sinä, Herra, minun Jumalani, nostit minut elävänä ylös haudasta.

Kun voimani jo raukenivat, minä yhä kutsuin Herraa, ja rukoukseni tuli – – pyhään temppeliisi.

Ne, jotka luottavat turhiin jumaliin, hylkäävät [saamansa armon].

Mutta minä saan uhrata ja laulaa kiitosta sinulle. Minkä olen luvannut, sen minä täytän. Vain Herra voi pelastaa.”

Vaikka siitä on jo monta vuotta, voin kertoa teille tarkalleen, missä istuin ja mitä tunsin, kun syvällä henkilökohtaisen helvetin syövereissä löysin tämän raamatunkohdan. Kaikille teille, joista tuntuu tänään, kuten minusta tuntui silloin – että teidät on sysätty pois, uppoatte veden syvyyksiin, että kaislat ovat kietoutuneet päähänne ja valtameren vuoret murskautuvat kaikkialla ympärillänne – Joonan innoittamana vetoan seuraavasti: Älä hylkää saamaasi armoa. Sinulla on välitön pääsy jumalalliseen apuun ja parantumiseen inhimillisistä puutteistasi huolimatta. Tämä ihmeellinen armo tulee Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen kauttaan. Koska Hän tuntee sinut ja rakastaa sinua täydellisesti, Hän tarjoaa sitä sinulle ”omanasi”, mikä tarkoittaa, että se sopii sinulle täydellisesti, se on suunniteltu lievittämään sinun yksilöllisiä kärsimyksiäsi ja parantamaan sinun erityisiä tuskiasi. Älä siis taivaan tähden ja itsesi takia käännä sille selkääsi. Ota se vastaan. Aloita kieltäytymällä kuuntelemasta vastustajan valheita, kun hän haluaa houkutella sinut ajattelemaan, että helpotusta saa purjehtimalla pois hengellisistä vastuistasi. Seuraa sen sijaan katuvan Joonan esimerkkiä. Huuda Jumalan puoleen. Käänny kohti temppeliä. Pidä kiinni solmimistasi liitoista. Palvele Herraa, Hänen kirkkoaan ja muita uhrautuen ja kiittäen.

Näiden asioiden tekeminen tuo näkemyksen Jumalan erityisestä liittorakkaudesta sinua kohtaan – siitä, mitä heprealaisessa Raamatussa kutsutaan nimellä hesed. Näet ja tunnet Jumalan uskollisten, väsymättömien, ehtymättömien ja ”lempeiden armotekojen” voiman, joka voi tehdä sinusta voimallisen vapautumaan kaikista synneistä ja kaikenlaisista takaiskuista. Varhainen ja voimakas ahdistus saattaa alkuun sumentaa tämän näkemyksen. Mutta kun edelleen ”täytät sen, minkä olet luvannut”, tämä näkemys loistaa sielussasi yhä kirkkaampana. Ja tuon näkemyksen myötä löydät toivon ja parantumisen lisäksi – hämmästyttävää kyllä – myös iloa, jopa omassa koettelemusten ahjossasi. Presidentti Russell M. Nelson opetti meille niin erittäin hyvin: ”Kun elämämme keskittyy Jumalan pelastussuunnitelmaan – – ja Jeesukseen Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa, me voimme tuntea iloa riippumatta siitä, mitä elämässämme tapahtuu – tai ei tapahdu. Ilo tulee Hänestä ja Hänen ansiostaan.”

Olipa edessämme Joonan kokeman kaltainen vaikea katastrofi tai epätäydellisen maailmamme päivittäiset haasteet, kutsu on sama: Älä hylkää saamaasi armoa. Katso Joonan merkkiä, elävää Kristusta – Häntä, joka nousi kolmen päivän jälkeen haudastaan voitettuaan kaiken – sinun vuoksesi. Käänny Hänen puoleensa. Usko Häneen. Palvele Häntä. Hymyile. Sillä Hänessä ja vain Hänessä löytyy täydellinen ja onnellinen parantuminen lankeemuksesta – parantuminen, jota me kaikki niin kipeästi tarvitsemme ja nöyrästi tavoittelemme. Todistan, että tämä on totta. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.