Tiedä, kuka sinä todella olet
Riippumatta siitä, missä vaiheessa olemme opetuslapseuden polullamme, elämämme muuttuu perusteellisesti, jos ymmärrämme paremmin, keitä me todella olemme.
Joitakin vuosia sitten tyttärellämme oli syvällinen kokemus lähetystyössään. Hänen luvallaan luen teille otteen siitä, mitä hän kirjoitti meille sillä viikolla:
”Eilen eräs palaava jäsen pyysi meitä tulemaan luokseen mahdollisimman pian. Kun saavuimme paikalle, löysimme hänet lattialta nyyhkyttämässä hillittömästi. Kyynelten läpi hän kertoi, että hän oli menettänyt työpaikkansa, hänet aiottiin häätää asunnosta ja hän joutuisi jälleen kodittomaksi.”
Tyttäremme jatkoi: ”Aloin hätääntyneenä etsiä pyhistä kirjoituksistani jotakin kohtaa – mitä tahansa – mikä auttaisi häntä. Kun olin etsimässä täydellistä jaetta, ajattelin: ’Mitä minä oikein teen? Ei Kristus tekisi näin. Ei tämä ole ongelma, jonka minä pystyn ratkaisemaan, mutta tämä on kirjaimellisesti Jumalan tytär, joka tarvitsee apuani.’ Niinpä suljin pyhät kirjoitukseni, polvistuin hänen viereensä ja pidin häntä sylissäni, kun itkimme yhdessä, kunnes hän oli valmis nousemaan ylös ja kohtaamaan tämän koettelemuksen.”
Kun tämä nainen oli saanut lohdutusta, tyttäremme hyödynsi pyhiä kirjoituksia pyrkiessään auttamaan häntä ymmärtämään oman jumalallisen arvonsa todellisuuden ja opettaessaan hänelle yhden olemassaolomme perustavanlaatuisimmista totuuksista – että me olemme Jumalan rakkaita poikia ja tyttäriä – Jumalan, joka tuntee täydellistä myötätuntoa meitä kohtaan, kun kärsimme, ja on valmis auttamaan meitä, kun nousemme jälleen pystyyn.
On oivaltavaa, että ensimmäinen opinkohta, jota lähetyssaarnaajamme opettavat, on se, että Jumala on rakastava taivaallinen Isämme. Jokainen myöhempi totuus rakentuu tälle perustavaa laatua olevalle ymmärrykselle siitä, keitä me todella olemme.
Susan H. Porter, Alkeisyhdistyksen ylijohtaja, on opettanut: ”Kun tiedätte ja ymmärrätte, kuinka täydellisesti teitä rakastetaan Jumalan lapsena, se muuttaa kaiken. Se muuttaa sen, mitä ajattelette itsestänne, kun teette virheitä. Se muuttaa sen, miltä teistä tuntuu, kun tapahtuu vaikeita asioita. Se muuttaa näkemyksenne Jumalan käskyistä. Se muuttaa näkemyksenne muista ihmisistä ja kyvystänne vaikuttaa asioihin.”
Tätä muutosta havainnollistetaan, kun luemme kokemuksesta, jonka Mooses sai puhuessaan Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin. Tuon keskustelun aikana Jumala opetti toistuvasti Moosekselle tämän jumalallisesta alkuperästä sanoen: ”Mooses, – – sinä olet minun poikani.” Jumala selitti, että Mooses oli Hänen Ainosyntyisensä kaltainen. Mooses oppi ymmärtämään selkeästi, kuka hän oli, että hänellä oli työ tehtävänä ja että hänellä oli rakastava taivaallinen Isä.
Tämän kokemuksen jälkeen vastustaja tuli kiusaamaan häntä ja puhutteli häntä heti sanomalla: ”Mooses, ihmisen poika.” Tämä on yleinen ja vaarallinen väline vastustajan työkalupakissa. Samalla kun taivaallinen Isämme muistuttaa meitä jatkuvasti ja rakastavasti siitä, että me olemme Hänen lapsiaan, vastustaja yrittää aina leimata meidät heikkouksiemme perusteella. Mutta Mooses oli jo oppinut, että hän oli enemmän kuin ”ihmisen poika”. Hän julisti Saatanalle: ”Kuka sinä olet? Sillä katso, minä olen Jumalan poika.” Samalla tavoin kun kohtaamme kuolevaisuuden haasteita tai kun meistä tuntuu, että joku yrittää leimata meidät heikkouksiemme perusteella, meidän täytyy pysyä vahvoina tietäen, keitä me todella olemme. Meidän on etsittävä vahvistusta ylhäältä, ei sivulta. Ja kun teemme niin, mekin voimme julistaa rohkeasti: ”Olen Jumalan lapsi.”
Maailmanlaajuisessa hartaustilaisuudessa nuorille aikuisille rakas presidenttimme Russell M. Nelson opetti: ”Keitä te siis olette? Ennen kaikkea muuta te olette Jumalan lapsia, liiton lapsia ja Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia. Kun hyväksytte nämä totuudet, taivaallinen Isämme auttaa teitä saavuttamaan perimmäisen tavoitteenne elää iankaikkisesti Hänen luonaan pyhyydessä.”
Ei ole sattumaa, että luultavasti useimmin toistetussa pyhien kirjoitusten kohdassa Jumala muistuttaa meitä suhteestamme Häneen. Kaikista niistä nimistä, joilla Hänet voitaisiin mainita sakramenttirukouksessa, Hän on pyytänyt, että Häntä kutsuttaisiin nimillä ”Jumala, iankaikkinen Isä”.
Kun me todella opimme tietämään, keitä me olemme, me uskomme vahvemmin siihen, että rakastava taivaallinen Isämme on laatinut meille suunnitelman, jonka mukaan voimme palata asumaan jälleen Hänen luokseen. Vanhin Patrick Kearon on opettanut: ”Isämme kauniin suunnitelman, Hänen ’upean’ suunnitelmansa tarkoituksena on tuoda sinut kotiin, ei pitää sinua poissa sieltä. – – Jumala pyrkii tavoittamaan sinua herkeämättä.” Ajatelkaapa sitä hetki – kaikkivoipa, rakastava Isämme ”pyrkii tavoittamaan sinua herkeämättä”.
Riippumatta siitä, missä vaiheessa olemme opetuslapseuden polullamme, elämämme muuttuu perusteellisesti, jos ymmärrämme paremmin, keitä me todella olemme. Saanen ehdottaa kahta tapaa, joilla voimme syventää tätä ymmärrystä.
Ensiksi – rukous
Kun Vapahtaja oli aloittamassa palvelutehtäväänsä kuolevaisuudessa, Hänet johdatettiin erämaahan ”olemaan Jumalan kanssa”. Ehkä meidän pitäisi muuttaa ajattelutapaamme ja luopua pelkästä rukousten pitämisestä ja varata riittävästi aikaa siihen, että todella keskustelemme ja ”olemme Jumalan kanssa” joka päivä.
Olen huomannut, että rukousteni laatu paranee, kun käytän muutaman minuutin siihen, että valmistaudun puhumaan Isäni kanssa. Pyhät kirjoitukset osoittavat meille, että tämä malli toimii. Olipa kyseessä Joseph Smith, Helamanin poika Nefi tai Enos, he kaikki pohdiskelivat ja mietiskelivät ennen muistiin merkittyä yhteydenpitoaan Jumalan kanssa. Enos sanoi, että kun hänen isänsä sanat painuivat syvälle hänen sydämeensä, hänen sielullaan oli nälkä. Jokainen näistä esimerkeistä opettaa meille, että meidän on tarpeen valmistautua hengellisesti omaan hetkeemme joka päivä ”olla Jumalan kanssa”.
Nefiläisille Vapahtaja opetti: ”Kun te rukoilette, menkää sisälle huoneeseenne, ja kun olette sulkeneet ovenne, rukoilkaa Isäänne.”
Kun puhutaan huoneeseen menemisestä, periaatteena on etsiä paikka, jossa voimme rukoillessamme olla yksin ja antaa sielumme olla hiljaa ja tuntea hiljaisen, vienon äänen kuiskaukset. Voimme valmistautua pohtimalla asioita, joista olemme kiitollisia, ja kysymyksiä tai huolia, joita haluaisimme viedä Isämme eteen. Meidän tulee pyrkiä siihen, ettemme rukoile rutiininomaisesti, vaan puhumme Isämme kanssa – ääneen, mikäli mahdollista.
Käsitän, että elämämme kaaoksessa, kun yritämme pärjätä pienten lasten kanssa tai juoksemme kokouksesta toiseen, meillä ei ehkä ole hiljaisten huoneiden ja syvällisen valmistautumisen ylellisyyttä – mutta nuo äänettömät, nopeat ja kiireiset rukoukset voivat olla paljon merkityksellisempiä, kun olemme pyrkineet ”olemaan Jumalan kanssa” aiemmin päivällä.
Saattaa olla niitä, jotka eivät ole rukoilleet pitkään aikaan, tai muita, jotka eivät ole tunteneet, että heidän rukouksiaan kuullaan. Lupaan teille, että taivaallinen Isänne tuntee teidät, rakastaa teitä ja haluaa kuulla teistä. Hän haluaa olla yhteydessä teihin. Hän haluaa teidän muistavan, keitä te olette.
Vanhin Jeffrey R. Holland opetti äskettäin: ”Rukoilittepa te kuinka paljon tahansa, rukoilkaa enemmän. Rukoilittepa te kuinka hartaasti tahansa, rukoilkaa hartaammin.”
Sen lisäksi että rukoilemme entistä useammin ja hartaammin, Mormonin kirjan päivittäinen tutkiminen ja palveleminen temppelissä valmistavat osaltaan mieltämme saamaan ilmoitusta. Kun pyrimme parantamaan yhteydenpitoamme taivaalliseen Isäämme, Hän siunaa meitä niin, että tunnemme syvällisemmin, että olemme Hänen lapsiaan.
Toiseksi – tulkaa tietämään, että Jeesus on Kristus
Suurin osoitus taivaallisen Isän rakkaudesta meitä, Hänen lapsiaan, kohtaan on se tosiasia, että Hän lähetti Poikansa, oman henkilökohtaisen Vapahtajamme, auttamaan meitä palaamaan kotiin. Siksi meidän tulee oppia tuntemaan Hänet.
Vuosia sitten, kun palvelin vaarnanjohtajana, lähetin suosituksen eräästä veljestä palvelemaan toimitustyöntekijänä temppelissä. Selitettyäni, miten suurenmoinen toimitustyöntekijä hän olisi, painoin vahingossa ”En kannata” -painiketta, ja suositus lähti eteenpäin. Yritettyäni tuloksetta peruuttaa toiminnon soitin temppelinjohtajalle ja sanoin: ”Olen tehnyt kauhean virheen.” Epäröimättä tämä hyvä temppelinjohtaja sanoi: ”Vaarnanjohtaja Eyre, sinä et ole tehnyt mitään, mitä et voisi saada anteeksi ja mitä ei voisi lopulta korjata.” Miten suurenmoinen totuus. Todellakin, Jeesus Kristus on ”voimallinen pelastamaan”.
Vuonna 2019 temppelisuosituskysymyksiin tehtiin syvällinen muutos. Aiemmin eräässä kysymyksessä kysyttiin, onko sinulla todistus Jeesuksen Kristuksen tehtävästä Vapahtajana ja Lunastajana. Nyt siinä kysytään, onko sinulla todistus Hänen tehtävästään sinun Vapahtajanasi ja Lunastajanasi. Jeesuksen Kristuksen sovitus toimii paitsi muiden kohdalla, myös sinun kohdallasi ja minun kohdallani. Hän on minun Vapahtajani. Hän on sinun Vapahtajasi. Yksilöllisesti. Ainoastaan Hänen kauttaan sinä ja minä voimme palata Isämme luo.
Niinpä veljet ja sisaret, etsikäämme Häntä. Tutkikaamme Hänen jumalallista suhdettaan Isään ja meihin jokaiseen. Kokekaamme lunastavan rakkauden laulu, joka tulee henkilökohtaisesti meille jokaiselle Lunastajamme kautta, kun teemme parannuksen. Kun opimme tuntemaan ”[hänet], joka on voimallinen pelastamaan”, me opimme ymmärtämään, että Jumalan lapsina me olemme Hänen ilonsa – Hänen tärkein huomionkohteensa – ja me olemme todellakin jokainen pelastamisen arvoisia.
Todistan, että meillä on rakastava taivaallinen Isä. Kun opimme tuntemaan tämän iankaikkisen totuuden voimallisen rukouksen, henkilökohtaisen ilmoituksen ja Jeesuksen Kristuksen luo tulemisen kautta, me voimme nyt ja aina julistaa rohkeasti: ”Olen Jumalan lapsi.” Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.