Koeteltuja ja vahvistettuja Kristuksessa
Koettelevat hetket eivät ole osoitus siitä, että Herra olisi hylännyt teidät. Ne ovat ennemminkin osoitus siitä, että Hän rakastaa teitä kylliksi hioakseen ja vahvistaakseen teitä.
Rakkaat veljeni ja sisareni, tunnen Herran rakkautta, kun olemme koolla yhdessä. Tunnen itseni nöyräksi saadessani puhua teille. Rukoilen, että Henki kantaa sydämeenne sen, mitä Herra haluaisi teidän kuulevan, paljon enemmän kuin ne sanat, jotka tulen puhumaan.
Kauan sitten opiskeluaikoinani yritin opiskella fysiikkaa ja matematiikkaa. Tunsin lannistuvani. Minusta alkoi tuntua, että yritin oppia jotakin sellaista, mikä oli minulle liian vaikeaa. Mitä enemmän tunsin lannistuvani, sitä vähemmän tunsin voimaa jatkaa yrittämistä. Lannistumiseni sai minut tuntemaan, että ponnisteluni olivat lähes turhia. Aloin miettiä lopettamista, jonkin helpomman tekemistä.
Tunsin itseni heikoksi. Kun rukoilin, tunsin Herran antamaa hiljaista varmuutta. Tunsin Hänen sanovan mielessäni: ”Minä koettelen sinua, mutta olen myös sinun kanssasi.”
En tiennyt silloin, mitä kaikkea nuo sanat merkitsivät. Mutta tiesin, mitä tehdä – tartuin työhön.
Pohtimalla ja tekemällä työtä seuraavien vuosien aikana opin ymmärtämään tämän pyhien kirjoitusten rohkaisevan sanoman: ”Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa.”
Opin, että kamppailuni fysiikan kanssa oli itse asiassa lahja Herralta. Hän opetti minulle, että Hänen avullaan voisin tehdä sellaista, mikä tuntui mahdottomalta, jos minulla olisi uskoa siihen, että Hän olisi apunani. Tämän lahjan avulla Herra koetteli ja vahvisti minua.
Sanalla koetella on useita merkityksiä. Koetella jotakin ei ole pelkästään sen testaamista. Se on sen voiman lisäämistä. Teräskappaletta koestetaan asettamalla se rasituksen alle. Lämpöä, painoa ja painetta lisätään, kunnes sen todellinen luonne voimistuu ja paljastuu. Koestus ei heikennä terästä. Itse asiassa siitä tulee jotakin sellaista, mihin voi luottaa ja mikä on tarpeeksi vahva kantamaan suurempia taakkoja.
Herra koettelee meitä paljolti samalla tavalla vahvistaakseen meitä. Tämä koetteleminen ei tapahdu helppoina tai mukavina hetkinä. Sitä tapahtuu hetkinä, jolloin tunnemme venyvämme pidemmälle kuin luulimme pystyvämme kestämään. Herra opettaa, että meidän on jatkettava kasvuamme emmekä koskaan saa väsyä pyrkimyksissämme, ettemme saa koskaan antaa periksi, että meidän on jatkettava yrittämistä.
Kun me osoitamme jatkuvasti uskoa Jeesukseen Kristukseen – silloinkin kun asiat saattavat tällä hetkellä tuntua meistä mahdottomilta – meistä tulee hengellisesti vahvempia. Pyhät aikakirjat tähdentävät tätä totuutta.
Esimerkiksi profeetta Moronia koeteltiin ja vahvistettiin sellaisella tavalla. Hän eli viimeiset vuotensa yksin. Hän kirjoitti, ettei hänellä ollut ystäviä, että hänen isänsä oli surmattu ja että hänen kansansa oli tuhottu. Häntä jahdattiin hänen henkensä riistämiseksi.
Moroni ei kuitenkaan vaipunut epätoivoon. Sen sijaan hän kaiversi todistuksensa Jeesuksesta Kristuksesta levyihin niitä ihmisiä varten, joita hän ei ehtisi näkemään elämänsä aikana, mukaan lukien niiden ihmisten jälkeläiset, jotka halusivat surmata hänet. Hän kirjoitti meille. Hän tiesi, että jotkut pilkkaisivat hänen sanojaan. Hän tiesi, että jotkut hylkäisivät ne. Silti hän jatkoi kirjoittamista.
Moronin koettelemuksessa hänen uskonsa hioutui ja vahvistui. Siitä tuli puhtaampaa. Hänen sanoissaan on sellaisen voima, joka kesti uskollisesti loppuun asti. Voimme tuntea sen voiman, kun luemme hänen todistuksensa:
”Nyt minä, Moroni, kirjoitan jonkin verran niin kuin hyväksi näen, ja minä kirjoitan veljilleni lamanilaisille; ja minä haluan heidän tietävän, että yli neljäsataakaksikymmentä vuotta on kulunut siitä, kun merkki Kristuksen tulemisesta annettiin.
Ja minä sinetöin nämä aikakirjat, sen jälkeen kun olen puhunut muutamia sanoja kehotuksena teille.
Katso, minä tahtoisin kehottaa teitä näitä asioita lukiessanne – jos on Jumalan viisauden mukaista, että saatte ne lukea – muistamaan, kuinka armollinen Herra on ollut ihmislapsille Aadamin luomisesta aina siihen aikaan asti, kun te saatte nämä asiat, ja pohdiskelemaan sitä sydämessänne.
Ja kun te nämä saatte, minä tahtoisin kehottaa teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla.
Ja Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta.”
Moronin todistus hioutui yksinäisyydessä, mutta se loistaa valoa, joka opastaa kaikkia sukupolvia etsimään taivaallista Isäämme ja Vapahtajaa Jeesusta Kristusta.
Toista Mormonin kirjan profeettaa, Jaakobia, koeteltiin ja vahvistettiin lapsena, kun hän koki ahdinkoja ja paljon murhetta. Mutta hänen isänsä Lehi opetti hänelle, että Jumala siunaisi häntä hänen koettelemustensa kautta.
”Ja katso, sinä olet lapsuudessasi kärsinyt ahdinkoja ja paljon murhetta veljiesi karkeuden tähden.
Kuitenkin sinä Jaakob, esikoiseni erämaassa, tunnet Jumalan suuruuden, ja hän on pyhittävä ahdinkosi sinun hyväksesi.
Sen vuoksi sinun sielusi on oleva siunattu, ja sinä saat asua turvassa veljesi Nefin kanssa, ja sinun elinaikasi kuluu Jumalasi palvelemisessa. Sen vuoksi minä tiedän, että sinä olet lunastettu Lunastajasi vanhurskauden tähden, sillä sinä olet nähnyt, että ajan täyttyessä hän tulee tuomaan pelastuksen ihmisille.”
Profeetta Joseph Smith koki tällaista koettelemista ja vahvistamista, kun hän oli Libertyn vankilassa. Ollessaan tuskansa syvyyksissä profeetta Joseph huudahti:
”Oi Jumala, missä olet, – –
Herra näki Josephin kärsimyksessä hänen hyvin kestämisensä pyhittävän vaikutuksen, kun Hän vastasi:
”Poikani, rauha olkoon sielullesi; vastoinkäymisesi ja ahdinkosi kestävät vain pienen hetken,
ja sitten, jos kestät ne hyvin, Jumala korottaa sinut korkeuteen; sinä voitat kaikki vihollisesi.”
Suurin esimerkki koettelemisesta ja vahvistamisesta tapahtui Vapahtajan sovituksen kautta. Hän otti kantaakseen maailman synnit. Hän kantoi meidän tuskamme ja murheemme. Hän joi katkeran maljan. Hän osoittautui uskolliseksi joka hetki.
Loistavan sovituksensa ansiosta Jeesus Kristus voi vahvistaa meitä koettelemustemme hetkinä. Hän osaa auttaa meitä, koska Hän on kokenut kaikki haasteet, joita me tulemme kuolevaisuudessa koskaan kokemaan. ”[Hän ottaa] päällensä kansansa kivut ja sairaudet – – jotta hän osaisi lihan mukaisesti auttaa kansaansa sen heikkouksien mukaisesti.”
Opimme, että ollessaan Getsemanen puutarhassa Vapahtaja tosiaan kysyi Isältä, voisiko koettelemus mennä Hänen ohitseen – mutta sitten Vapahtaja sanoi myös, että jos se olisi Isän tahto, niin Hän tekisi sen. Toisin sanoen Vapahtaja koki jopa epäilystä ja epävarmuutta, mutta Hän uskoi taivaalliseen Isäänsä.
Veljet ja sisaret, teidän koettelemisenne ja vahvistamisenne ei ehkä näytä samalta kuin Moronin, Jaakobin tai profeetta Josephin. Mutta se kyllä tulee. Se voi tulla hiljaa, perhe-elämän koettelemusten muodossa. Se voi tulla sairauden tai pettymyksen, murheen tai yksinäisyyden muodossa.
Todistan, etteivät nämä hetket ole osoitus siitä, että Herra olisi hylännyt teidät. Ne ovat ennemminkin osoitus siitä, että Hän rakastaa teitä kylliksi hioakseen ja vahvistaakseen teitä. Hän tekee teistä riittävän vahvoja kantamaan iankaikkisen elämän painon.
Jos pysymme uskollisina palveluksessamme, Herra hioo meitä. Hän vahvistaa meitä. Ja jonakin päivänä me katsomme taaksepäin ja näemme, että juuri nuo koettelemukset olivat osoitus Hänen rakkaudestaan. Näemme, että Hän muovasi meitä niin, että kykenemme seisomaan Hänen kanssaan kirkkaudessa. Kuten Herran apostoli Paavali sanoi oman elämänsä lopussa: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni.”
Minä todistan, että Jumala tuntee teidät. Hän tuntee kohtaamanne koettelemukset. Hän on teidän kanssanne. Hän ei hylkää teitä. Todistan, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika. Hän on meidän vahvuutemme, meidän Lunastajamme, meidän toivomme. Jos luotamme Häneen, Hän kasvattaa hengellisen voimamme vastaamaan jokaista koettelemusta, joka meidät kutsutaan kestämään. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.