”Rakastatko sinä minua?”
Jos me haluamme osoittaa rakastavamme Jumalaa, meidän tulee ymmärtää, kuinka Hän tunnistaa meidän rakkautemme.
Vertauksessa tuhlaajapojasta vanhemman veljen oli alkuun vaikea juhlia, kun hänen nuorempi veljensä palasi kotiin tehtyään huonoja valintoja ja ”[tuhlattuaan] koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää”. Vanhemman veljen ylpeys ja omahyväisyys estivät häntä iloitsemasta veljensä katuvaisesta paluusta. Mekin saatamme antaa tilaisuuksien mennä ohi ilmaisematta sanoillamme ja teoillamme läheisillemme, että rakastamme heitä vilpittömästi.
Pyhissä kirjoituksissa on monia voimallisia esimerkkejä vilpittömän rakkauden ilmaisemisesta ja vastaanottamisesta: Noomi ja Ruut, Ammon ja kuningas Lamoni, tuhlaajapoika ja hänen isänsä, Vapahtaja ja Hänen opetuslapsensa.
Kun rakkautta annetaan auliisti ja vastaanotetaan vilpittömästi, syntyy hyveellinen kierre, jossa rakkaus lisääntyy sekä antajan että vastaanottajan välillä.
Jumalan rakkaus on täydellistä, ääretöntä, kestävää ja mitä suloisinta. Se täyttää sielun ”tavattoman suurella ilolla”. Toisinaan meidän voi kuitenkin olla vaikea tunnistaa Jumalan rakkautta elämässämme. Täydellisen rakastava taivaallinen Isämme haluaa kuitenkin hyvin syvästi meidän kokevan Hänen rakkauttaan, joten Hän puhuu meille siten, että me ymmärtäisimme. Hän ilmaisee rakkautensa meitä kohtaan tavoilla, jotka me yksilöinä voimme tunnistaa. Me saatamme kokea Jumalan rakkautta meitä kohtaan, kun katselemme luonnon kauneutta tai saamme vastauksia rukouksiin tai kun saamme ajatuksia mieleemme juuri niitä tarvitessamme tai koemme suloisia ilon hetkiä. Suurin ilmaus taivaallisen Isän rakkaudesta meitä kohtaan, mikä koskettaa sekä mieltä että sydäntä, on se, kun Hän salli rakkaan Poikansa uhrata itsensä sovittajana.
Tuhlaajapojan vanhemman veljen tavoin me keskitymme usein itseemme. Olemme hyvin keskittyneitä etsimään todisteita Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan ja turhaudumme, kun emme näe niitä. Mutta kaunis paradoksi on se, että mitä enemmän keskitymme osoittamaan omaa rakkauttamme Jumalaa kohtaan, sitä helpommin tunnistamme Hänen rakkautensa meitä kohtaan. Kenties tästä syystä Vapahtaja vastasi kysymykseen ”Mikä on lain suurin käsky?” esittämällä tämän yksinkertaisen ja tärkeän kutsun: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.”
Joskus tapa, jolla me osoitamme rakkauttamme niille, joita rakastamme eniten, ei välttämättä ole se tapa, jolla he tunnistavat rakkauden. Tämä voi olla turhauttavaa sekä antajalle että saajalle. Voi olla hyödyllistä kysyä niiltä, joita rakastamme, kuinka he tunnistavat rakkauden ilmaisut. Samalla tavoin jos me haluamme osoittaa rakastavamme Jumalaa, meidän tulee ymmärtää, kuinka Hän tunnistaa meidän rakkautemme. Onneksi Hän on pyhissä kirjoituksissa esittänyt selkeästi useita tapoja, joilla me voimme osoittaa rakastavamme Häntä.
Rakastatko sinä minua enemmän kuin näitä?
Pietarin ja ylösnousseen Herran opettavaisessa vuoropuhelussa Tiberiaanjärvellä me opimme tapoja, joilla voimme osoittaa rakkauttamme Herraa kohtaan.
”Jeesus sanoi Simon Pietarille: ’Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin [näitä]?’ ’Rakastan, Herra’, Pietari vastasi, ’sinä tiedät, että olet minulle rakas.’”
Tärkeä kysymys tässä Herran tiedustelussa on tämä: ”Rakastatko sinä minua enemmän kuin [näitä]?” Me osoitamme rakkauttamme Herraa kohtaan, kun asetamme Hänet ”näiden” yläpuolelle, ja ”nämä” voivat tarkoittaa ketä tahansa, mitä tahansa toimintaa tai mitä tahansa, mikä estää Häntä olemasta tärkein vaikuttaja elämässämme.
Päivässä, viikossa, kuukaudessa tai vuodessa ei ole koskaan riittävästi aikaa ehtiä tehdä kaikkea, mitä haluamme tai mitä meidän on tarpeen saada aikaan. Osa kuolevaisuuden koetusta on se, että käytämme kallisarvoista aikaamme siihen, mikä on tärkeintä iankaikkisen hyvämme kannalta, ja luovumme niistä asioista, jotka ovat vähemmän tärkeitä.
Presidentti Russell M. Nelson on sanonut: ”Kysymys meille jokaiselle – – on sama. – – Haluatko sinä antaa Jumalan olla tärkein vaikuttaja elämässäsi? Annatko sinä Hänen sanojensa, Hänen käskyjensä ja Hänen liittojensa vaikuttaa siihen, mitä teet joka päivä? Annatko sinä Hänen äänensä olla kaikkia muita ääniä tärkeämpi? Haluatko sinä antaa sen, mitä Hän haluaakin sinun tekevän, mennä kaikkien muiden päämäärien edelle? Haluatko sinä antaa oman tahtosi sulautua Hänen tahtoonsa?” Me osoitamme opetuslapseutemme ja rakkautemme Jumalaa kohtaan, kun asetamme Hänet tärkeimmälle sijalle.
Ruoki minun lampaitani
Tämän Pietarin ja Vapahtajan käymän saman keskustelun seuraavassa jakeessa kerrotaan toisesta tavasta, jolla Herra tunnistaa meidän rakkauden ilmauksemme: ”Sitten [Herra] kysyi toistamiseen: ’Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?’ ’Rakastan, Herra’, Pietari vastasi, ’sinä tiedät, että olet minulle rakas.’ Jeesus sanoi: ’Kaitse minun lampaitani.’”
Me osoitamme rakkautemme taivaallista Isää kohtaan, kun me kuuntelemme, rakastamme, kohotamme tai palvelemme Hänen lapsiaan. Tuo palveleminen voi olla niinkin yksinkertaista kuin sitä, että todella näkee muut tuomitsematta. Opin ja liittojen luvussa 76 näemme pilkahduksen niiden luonteesta, jotka perivät selestisen kirkkauden: ”He näkevät, niin kuin heidät nähdään, ja tuntevat, niin kuin heidät tunnetaan.” He näkevät muut siten kuin Jumala näkee heidät, ja Hän näkee heidät sellaisina mitä heistä voi tulla loistavine jumalallisine mahdollisuuksineen.
Palattuani kotiin lähetystyöstäni otin vastuulleni nurmikonhoitoyrityksen, jonka veljeni ja minä olimme perustaneet teini-ikäisinä. Minulla oli myös kiireitä yliopisto-opintojeni kanssa. Eräällä kevätviikolla rankkasade ja lähestyvät loppukokeet saivat minut tuntemaan oloni ylikuormitetuksi ja jäin jälkeen pihatöistä.
Viikon puolivälissä taivas selkeni, ja ajattelin tehdä pihatöitä oppituntien jälkeen. Mutta kun pääsin kotiin, kuorma-autoni ja varusteeni olivat poissa. Kävin uteliaana aikataulun mukaisilla pihoilla, joista jokainen oli jo kauniisti leikattu. Aikataulun viimeisellä pihalla näin nuoremman veljeni kävelevän ruohonleikkurin takana. Hän näki minut, hymyili ja vilkutti. Kiitollisuuden vallassa halasin ja kiitin häntä. Hänen merkityksellinen palvelutyönsä vahvisti syvästi rakkauttani ja uskollisuuttani häntä kohtaan. Toistemme palveleminen on selkeä tapa, jolla osoitamme rakastavamme Jumalaa ja Hänen rakasta Poikaansa.
Tunnusta Hänen kätensä kaikessa
Me ilmaisemme rakkautemme Jumalaa kohtaan myös sillä, että meillä on kiitollinen sydän. Herra on sanonut: ”Eikä ihminen loukkaa Jumalaa millään tavalla [niitä lukuun ottamatta], jotka eivät tunnusta hänen kättänsä kaikessa.” Me osoitamme rakkautemme Jumalaa kohtaan tunnustamalla, että Hän on kaiken hyvän lähde elämässämme.
Yrityksen perustamisen alkuaikoina liikekumppanillani ja minulla oli tapana rukoilla vilpittömästi ennen tärkeitä kokouksia ja pyytää taivaalliselta Isältä apua. Kerta toisensa jälkeen Jumala vastasi rukouksiimme, ja kokouksemme sujuivat hyvin. Erään kokouksen jälkeen liikekumppanini huomautti, että olimme olleet nopeita pyytämään apua mutta hitaita kiittämään. Siitä lähtien otimme tavaksi lausua vilpittömiä kiitosrukouksia tunnustaen Herran käden vaikutuksen onnistumisissamme. Me osoitamme rakkautemme Jumalaa kohtaan, kun meillä on ”kiitoksen asenne”.
Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni
Vielä yksi tapa, jolla osoitamme rakastavamme taivaallista Isää ja Hänen rakasta Poikaansa, on se, että teemme valinnan olla kuuliaisia Heille. Vapahtaja on sanonut: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.” Tällainen kuuliaisuus ei ole sokeaa eikä pakotettua, vaan se on vilpitön ja aulis rakkauden ilmaus. Taivaallinen Isä haluaa, että me haluamme olla kuuliaisia. Sisar Tamara W. Runia kutsui tätä ”rakastavaksi kuuliaisuudeksi”. Hän sanoi: ”Vaikka emme ylläkään täydelliseen kuuliaisuuteen vielä, me pyrimme rakastavaan kuuliaisuuteen nyt ja päätämme yhä uudelleen jäädä, koska rakastamme Häntä.”
Taivaallinen Isä antoi meille tahdonvapauden innoittaakseen meitä haluamaan valita Hänet. Hänen työnsä ja kirkkautensa ei ole vain meidän iankaikkisen elämämme toteuttaminen, vaan siihen sisältyy myös toivo siitä, että meidän suurimpana halunamme on palata Hänen luokseen. Hän ei kuitenkaan koskaan pakota meitä tottelemaan. Laulussa ”On sielu vapaa jokaisen” lauletaan:
Lähetystyönjohtajina vaimoni Christina ja minä saimme innoitusta hyvin monilta lähetyssaarnaajilta, jotka tekivät valinnan olla kuuliaisia, ei vain siksi, että se oli lähetyssaarnaajan tasovaatimus, vaan koska he halusivat osoittaa rakkautensa Herraa kohtaan päättämällä nöyrästi edustaa Häntä.
Vanhin Dale G. Renlund on sanonut: ”Taivaallisen Isämme tavoitteena vanhemmuudessa ei ole saada lapsiaan tekemään sitä, mikä on oikein. Hänen tavoitteenaan on saada lapsensa valitsemaan sen tekeminen, mikä on oikein, ja lopulta tulemaan Hänen kaltaisikseen. Jos Hän haluaisi meidän vain olevan kuuliaisia, Hän käyttäisi välittömiä palkintoja ja rangaistuksia vaikuttaakseen meidän käyttäytymiseemme.” Me osoitamme rakkautemme Jumalaa kohtaan, kun teemme valinnan olla kuuliaisia Hänelle ja seurata Häntä.
Taivaallinen Isämme ja Vapahtajamme huomaavat rakkauden ilmauksemme Heitä kohtaan, kun asetamme Heidät ensimmäiselle sijalle elämässämme, palvelemme toisiamme, otamme kiitollisina vastaan jokaisen Heiltä saamamme siunauksen ja teemme valinnan olla kuuliaisia Heille ja seurata Heitä.
Todistan, että jokainen meistä on todella Jumalan lapsi ja että Hän rakastaa meitä täydellisesti. Todistan, että Hän haluaa meidän kokevan Hänen rakkauttaan tavoilla, jotka me tunnistamme ja ymmärrämme. Kaunis paradoksi on, että me koemme Hänen rakkautensa meitä kohtaan vieläkin syvemmin, kun osoitamme rakastavamme Häntä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.