Perhejulistus – sanoja Jumalalta

Tässä lokakuun 2025 yleiskonferenssissa tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun asiakirja ”Perhe – julistus maailmalle” julkistettiin. Jumalallisen suunnitelman mukaan tämä julistus ilmoitusta antavine sanoineen luotiin tarkoituksena ”ylläpitää ja vahvistaa perhettä yhteiskunnan perusyksikkönä”.

Jokainen kuuluu perheeseen, olitpa sitten äiti, isä, tytär, poika, lapsenlapsi, isovanhempi, täti, setä, eno, veli, sisko tai serkku. Mikä tärkeintä, jokainen meistä – kuten julistuksessa todetaan – ”on taivaallisten vanhempien rakas henkipoika tai -tytär, [jolla] on jumalallinen luonne ja päämäärä”.

Kun minut vuonna 2015 kutsuttiin pyhään apostolinvirkaan, minua neuvottiin: ”Tämä julistus on nyt sinun. Sinun nimesi [viitaten otsikossa sanoihin ’kahdentoista apostolin neuvosto’] on tässä. Tunne se ja opeta sitä aivan kuin omanasi.”

Rakastan perhejulistusta. Olen todistanut eri puolilla maailmaa Afrikasta Australiaan ja kaikkialla siltä väliltä perheen tehtävästä Jumalan iankaikkisessa suunnitelmassa. Julistuksella on jumalallinen alkuperä, joten meidän täytyy suhtautua siihen samalla kunnioituksella, jonka Jumalan sanat ansaitsevat.

Muistakaa, veljet ja sisaret, kuten sanoin eräässä aiemmassa yleiskonferenssissa tältä samalta puhujakorokkeelta: ”Sanat ovat tärkeitä.”

Saanen kertoa teille hieman taustatietoa julistuksesta, joka on keskeinen sanoma siitä, mihin me uskomme.

Vuonna 1994, vuosi ennen julistuksen esittämistä, kahdentoista apostolin koorumi keskusteli siitä, kuinka yhteiskunta ja hallitukset ovat etääntymässä Jumalan laeista, jotka koskevat perhettä, avioliittoa ja sukupuolta. ”Mutta me näimme muutakin”, presidentti Russell M. Nelson selitti myöhemmin. ”Näimme monien yhteisöjen pyrkimykset tehdä loppu kaikista seksuaalista toimintaa koskevista normeista ja rajoituksista. Näimme sukupuolta koskevan hämmennyksen. Saatoimme nähdä sen kaiken tulevan.”

Kaksitoista apostolia päättivät valmistella asiakirjan, virallisen julistuksen, jossa tiivistettäisiin kirkon kanta perheeseen. Tuon vuoden aikana nämä apostolit, Jumalan kutsumat näkijät, valmistelivat julistuksen perheestä. Presidentti Dallin H. Oaks muisteli, että he kääntyivät rukoillen Herran puoleen sen suhteen, ”mitä [heidän] pitäisi sanoa ja kuinka [heidän] pitäisi sanoa se”. He esittivät sen ensimmäiselle presidenttikunnalle – presidentti Howard W. Hunterille, presidentti Gordon B. Hinckleylle ja presidentti Thomas S. Monsonille – heidän harkittavakseen.

Vain muutamia kuukausia myöhemmin, maaliskuussa 1995, presidentti Hunter kuoli ja presidentti Hinckleystä tuli kirkon 15. presidentti. Julistus oli nyt hänen käsissään. Milloin olisi oikea hetki antaa tämä julistus kirkolle? Tuo hetki tuli kuusi kuukautta myöhemmin.

Muutama päivä ennen syyskuun 23. päivän yleistä Apuyhdistyksen kokousta, joka edelsi yleiskonferenssia, presidentti Hinckley ja hänen neuvonantajansa kokoontuivat neuvottelemaan Apuyhdistyksen ylimmän johtokunnan kanssa. Sisaret, kuten apostolitkin, olivat punninneet naisia ja perheitä koskevia huolenaiheita. He olivat päättäneet keskittää tulevan kokouksen perheisiin.

Presidentti Hinckleyn oli määrä puhua naisille kokouksessa. Hän oli pohtinut puheensa suuntaa. Keskustelun edetessä hän viittasi nimeltä vasta laadittuun mutta ei vielä julkaistuun asiakirjaan ”Perhe – julistus maailmalle”. Oliko tämä naisten kokous oikea paikka antaa ratkaiseva julistus perheestä?

Apuyhdistyksen ylijohtaja Elaine Jack selitti myöhemmin: ”Emme siihen aikaan tienneet, mikä perhejulistus oli. – – Otsikosta saatoimme päätellä, mutta mielestämme kaikki perheeseen liittyvä – – olisi myönteistä. – – Olin hyvin vakuuttunut siitä, että meillä oli kahdentoista koorumin jäseniä, jotka saivat ilmoitusta.”

Apuyhdistyksen kokous sinä lauantaina oli historiallinen. Presidentti Hinckley esitteli perhejulistuksen näillä tärkeillä sanoilla: ”Koska on niin paljon saivartelua, jota tarjotaan totuutena, niin paljon harhakäsityksiä normien ja arvojen suhteen, niin paljon houkutuksia ja viettelyksiä sortua pikkuhiljaa maailman paheisiin, olemme tunteneet tarvetta varoittaa ja varoittaa ennalta – – normeista, opeista ja käytännöistä, jotka tämän kirkon profeetat, näkijät ja ilmoituksensaajat ovat toistuvasti esittäneet kautta sen historian.”

Sitten hän luki julistuksen kokonaisuudessaan. Kuten Herra on sanonut: ”Olipa se puhuttu minun omalla äänelläni tai minun palvelijoideni äänellä, se on sama.”

Julistuksessa sanotaan: ”Perhe on Jumalan säätämä.” Pidän tuon lausunnon selkeydestä. Tuo julistus on meille kutsu elää kuolevaisuudessa ja olla aina tietoisia sisimmässämme olevasta jumalallisuudesta ja edessämme olevasta iankaikkisesta tulevaisuudesta. Presidentti Nelson opetti: ”Te olette kirjaimellisesti Jumalan henkilapsia. – – Voitte olla varmoja tästä: teidän mahdollisuutenne ovat jumalalliset. Kun etsitte uutterasti, Jumala antaa teille pilkahduksia siitä, mitä teistä voi tulla.”

Kun julistus esiteltiin, se ei vastannut monien näkemyksiä maailmassa. Ei silloin. Ei nyt. On niitä, jotka vastustavat julistusta perheestä, avioliitosta ja sukupuolesta. Jotkut ehdottavat, että kirkko antaisi joissakin kohdissa periksi, tarkistaisi joitakin kohtia tai jopa siirtäisi julistuksen syrjään.

Perhejulistus on, kuten presidentti Hinckley esitti, oppi, rakkaat veljeni ja sisareni. Periaatteet eivät ole ristiriidassa vaan täysin sopusoinnussa Herran teiden ja Hänen liittopolkunsa kanssa. Herramme Jeesus Kristus ilmoitti julistuksen opetukset apostoleilleen silloin ja nyt. Tämä on Hänen kirkkonsa. Hän on vahvistanut totuudet, joiden mukaan me elämme.

Jotkut teistä saattavat miettiä julistusta ja sanoa: ”Tämä ei toimi minun kohdallani.” ”Se tuntuu tunteettomalta.” ”Oma perheeni ei näytä tällaiselta.” ”En sovi tähän.”

Jos sinulla on huolia, tiedäthän, että sinä olet taivaallisten vanhempien lapsi, osa taivaallisen Isäsi perhettä. Kukaan ei tunne sinua paremmin tai välitä sinusta syvemmin kuin Hän. Käänny Hänen puoleensa, vuodata sydämesi Hänelle, luota Häneen ja Hänen lupauksiinsa. Sinulla on perhe Vapahtajassasi Jeesuksessa Kristuksessa, joka rakastaa sinua. Hän tuli maan päälle sovittamaan syntimme ja kantamaan virheidemme ja erittäin huonojen päiviemme taakan. Hän ymmärtää, mitä kohtaat ja tunnet. Käänny Hänen puoleensa ja luota siihen, että Hän lähettää Pyhän Hengen olemaan kanssasi, kohottamaan sinua ja opastamaan sinua. Tunne Heidän rakkauttaan, joka ”leviää kaikkialle ihmislasten sydämiin; – – se on kaikkein haluttavinta – – ja riemullisinta sielulle”.

Kaikki Herran apostolit rakastavat sinua suuresti. Rukoilemme puolestasi ja pyydämme Herran johdatusta sinulle. Pysy kanssamme. Elät haastavia aikoja, jolloin vastustaja pyrkii tekemään sinusta omansa. Älä jättäydy pois. Ja jos olet jättäytynyt, tule takaisin. Meidän ja muidenkin sinua rakastavien ihmisten käsivarret ojentuvat sinua kohti.

Julistuksessa esitetään: ”Vanhemmilla on pyhä velvollisuus kasvattaa lapsensa rakkaudessa ja vanhurskaudessa.” Mormonin kirja on toinen todiste tästä totuudesta. Ensimmäisen luvun ensimmäisessä jakeessa sanotaan: ”Minä, Nefi, synnyin hyvistä vanhemmista.” Kuinka moni meistä on aloittanut Mormonin kirjan ja aloittanut kerta toisensa jälkeen ja samalla oppinut nuo sanat ulkoa? Sitoutukaa niihin sydämellänne.

Yksi lempilausumistani julistuksessa on tämä: ”Perhe-elämän onni saavutetaan todennäköisimmin silloin, kun sen perustana ovat – – Jeesuksen Kristuksen opetukset.”

Kukapa ei haluaisi olla onnellinen?

Entä mitä ovat Jeesuksen Kristuksen opetukset? Jälleen sanoja julistuksesta: Usko, rukous, parannus, anteeksianto, kunnioitus, rakkaus, myötätunto, työ ja tervehenkinen virkistystoiminta.

Kenenpä elämä ei olisi parempaa, kun näitä keskeisiä periaatteita noudatetaan? Kukaan meistä ei pärjää täydellisesti, mutta voimme noudattaa presidentti Hinckleyn viisaita sanoja: ”Tehkää parhaanne.”

Julistuksessa sanotaan: ”Isän on määrä johtaa – – rakkaudessa ja vanhurskaudessa”, ja ”äiti on ensisijaisesti vastuussa lastensa hoivaamisesta”. Johtaminen ei tarkoita hallitsemista eikä hoivaaminen tarkoita toisarvoista roolia. Jumala on antanut miehille ja naisille erilaiset mutta tasavertaiset ja välttämättömät roolit, jotka täydentävät toisiaan.

Saanen kertoa henkilökohtaisen kertomuksen.

Vaimoni ja minä opimme toimimaan paremmin tasavertaisina kumppaneina sen jälkeen, kun eräänä päivänä minä päätin tehdä erään tärkeän päätöksen neuvottelematta hänen kanssaan. Toimintani yllätti hänet, sai hänet hämmentymään ja asetti hänet hyvin vaikeaan tilanteeseen. Jälkeenpäin hän laittoi kätensä olalleni ja sanoi lujasti: ”Ron, älä enää koskaan tee sitä minulle.” Olemme olleet melko paljon samalla aaltopituudella siitä lähtien.

Perhejulistuksessa sanotaan: ”Isillä ja äideillä on velvollisuus auttaa toisiaan tasavertaisina kumppaneina.”

Tasavertainen on sana, joka on tärkeä. Vuosien varrella, kun sisar Rasband ja minä olemme työskennelleet yhdessä siinä, mitä julistuksessa kuvaillaan ”pyhiksi tehtäviksi”, olemme muovanneet tasavertaisen avioliiton. Kun kukin lapsistamme on nyt naimisissa, sisar Rasband ja minä olemme edelleen neuvoneet heille ja heidän puolisoilleen, kuinka olla tasavertaisia kumppaneita.

Kun elämme silmämääränämme vain Jumalan kunnia, me kunnioitamme toisiamme ja tuemme toisiamme. Nuo vanhurskauden jumalalliset mallit johtavat vakauteen henkilökohtaisessa elämässämme, perheessämme ja yhteiskunnassa.

Isämme taivaassa on antanut perhejulistuksen opastaakseen meidät kotiin Hänen luokseen, auttaakseen meitä oppimaan ja täyttymään rakkaudella, vahvuudella, tarkoituksella ja iankaikkisella ymmärryksellä. Koko sielustani pyydän teitä elämään lähellä Häntä ja Hänen rakasta Poikaansa. Lupaan, että kun teette niin, Henki innoittaa ja opastaa teitä ja auttaa teitä tuntemaan sydämessänne Heidän lupaamaansa rauhaa, joka ”ylittää kaiken ymmärryksen”. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.