Kukaan ei istu yksin

Olen 50 vuoden ajan tutkinut kulttuuria, myös evankeliumin kulttuuria. Aloitin onnenkekseistä.

San Franciscon Chinatownissa Gongin perheen illalliset päättyivät onnenkeksiin ja viisaaseen sanontaan, kuten ”Tuhannen mailin matka alkaa yhdestä askeleesta.”

Nuorena aikuisena valmistin onnenkeksejä. Valkoiset puuvillakäsineet käsissäni taittelin ja muotoilin uunituoreita pyöreitä keksejä.

Yllätyksekseni sain tietää, etteivät onnenkeksit alun perin kuulu kiinalaiseen kulttuuriin. Jotta voisin erottaa toisistaan kiinalaisen, amerikkalaisen ja eurooppalaisen onnenkeksikulttuurin, etsin onnenkeksejä useilta mantereilta – aivan kuten metsäpalo paikannetaan käyttäen kolmiomittausta useasta havaintopaikasta. San Franciscon, Los Angelesin ja New Yorkin kiinalaisissa ravintoloissa tarjoillaan onnenkeksejä, mutta niitä ei tarjoilla Pekingin, Lontoon tai Sydneyn ravintoloissa. Vain amerikkalaiset juhlivat kansallista onnenkeksipäivää. Ainoastaan kiinalaisissa mainoksissa tarjotaan ”aitoja amerikkalaisia onnenkeksejä”.

Onnenkeksit ovat hauska, yksinkertainen esimerkki. Mutta sama periaate, joka koskee käytäntöjen vertailua erilaisissa kulttuuritilanteissa, voi auttaa meitä erottamaan evankeliumin kulttuurin muista. Ja nyt Herra avaa uusia mahdollisuuksia oppia evankeliumin kulttuuria, kun Mormonin kirjan vertauskuvien ja Uuden testamentin vertauskuvien profetiat täyttyvät.

Kaikkialla ihmiset siirtyvät paikasta toiseen. Yhdistyneiden kansakuntien mukaan kansainvälisiä siirtolaisia on 281 miljoonaa. Tämä on 128 miljoonaa ihmistä enemmän kuin vuonna 1990 ja yli kolme kertaa enemmän kuin vuonna 1970. Kaikkialla ennätyksellinen määrä käännynnäisiä löytää Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon. Joka lepopäivä jäsenet ja ystävät 195 synnyinmaasta ja territoriosta kokoontuvat kirkon 31 916 seurakuntaan. Puhumme 125:tä kieltä.

Äskettäin Albaniassa, Pohjois-Makedoniassa, Kosovossa, Sveitsissä ja Saksassa näin uusien jäsenten täyttävän Mormonin kirjan vertausta oliivipuusta. Luvussa MK Jaak. 5 viinitarhan isäntä ja hänen palvelijansa vahvistavat sekä oliivipuun juuria että oksia kokoamalla ja oksastamalla yhteen eri paikoista otettuja juuria ja oksia. Nykyään Jumalan lapset kokoontuvat yhteen Jeesuksessa Kristuksessa. Herra tarjoaa merkittävän luonnollisen keinon laajentaa Hänen palautetun evankeliuminsa täyteyttä, jota elämme.

Valmistaessaan meitä taivasten valtakuntaan Jeesus kertoo vertaukset suurista pidoista ja hääjuhlasta. Näissä vertauksissa kutsuvieraat esittävät tekosyitä olla tulematta. Isäntä ohjeistaa palvelijoitaan: ”Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille” sekä ”maanteille ja kylien kujille” ja ”tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.” Hengellisessä mielessä se tarkoittaa meitä jokaista.

Pyhissä kirjoituksissa sanotaan:

”Herran huoneen [juhla-aterialle] kaikki kansakunnat kutsutaan.”

”Valmistakaa Herralle tie, – – jotta hänen valtakuntansa edistyisi maan päällä, jotta sen asukkaat ottaisivat sen vastaan ja valmistautuisivat tulevien aikojen varalle.”

Nykyään ne, jotka kutsutaan Herran aterialle, tulevat kaikista paikoista ja kulttuureista. Mukana on vanhoja ja nuoria, rikkaita ja köyhiä, paikallisia ja kauempaa tulleita – kirkkomme seurakunnat heijastavat yhteisöjämme.

Kuten pääapostoli Pietari näki taivaallisen näyn, jossa ”suuri purjekangas – – laskettiin maahan neljästä kulmastaan kannateltuna. Siinä oli kaikenlaisia – – eläimiä.” Pietari opetti: ”Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. – – [Herra] hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa.”

Vertauksessa laupiaasta samarialaisesta Jeesus kutsuu meitä tulemaan toistemme luo ja Hänen luokseen Hänen majataloonsa – Hänen kirkkoonsa. Hän kutsuu meitä olemaan hyviä lähimmäisiä. Laupias samarialainen lupaa palata ja korvata niiden huolenpidon, jotka ovat Hänen majatalossaan. Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan elämiseen kuuluu, että teemme tilaa kaikille Hänen palautetussa kirkossaan.

”Tilaa majatalossa” -asenteeseen sisältyy se, että ”kukaan ei istu yksin”. Jos kirkkoon tullessasi näet jonkun olevan yksin, voisitko tervehtiä häntä ja istua hänen kanssaan? Tämä ei ehkä ole sinun tapaistasi. Henkilö voi näyttää erilaiselta tai puhua eri tavalla kuin sinä. Ja tietenkin, kuten onnenkeksi saattaisi sanoa: ”Evankeliumin ystävyyden ja rakkauden matka alkaa ensimmäisestä tervehdyksestä, eikä kukaan istu yksin.”

”Kukaan ei istu yksin” tarkoittaa myös sitä, että kukaan ei istu yksin emotionaalisesti eikä hengellisesti. Menin erään murheellisen isän kanssa tapaamaan hänen poikaansa. Vuosia aiemmin poika oli innoissaan siitä, että hänestä tulisi uusi diakoni. Tilaisuuden kunniaksi hänen perheensä osti hänelle ensimmäiset uudet kengät.

Mutta kirkossa diakonit nauroivat hänelle. Hänen kenkänsä olivat uudet, mutta eivät muodikkaat. Nolona ja loukkaantuneena nuori diakoni sanoi, ettei hän enää koskaan menisi kirkkoon. Sydämeni on yhä särkynyt hänen ja hänen perheensä puolesta.

Pölyisillä teillä Jerikoon meille jokaiselle on naurettu, meitä on nolattu ja loukattu, kenties halveksittu tai pahoinpidelty. Ja vaihtelevin aikein jokainen meistä on myös jättänyt muita huomiotta, jättänyt näkemättä tai kuulematta, kenties tahallaan loukannut muita. Juuri siksi, että meitä on loukattu ja olemme loukanneet muita, Jeesus Kristus tuo meidät kaikki majataloonsa. Jeesuksen Kristuksen kirkossa sekä Hänen toimitustensa ja liittojensa kautta me tulemme toistemme ja Hänen luokseen. Me rakastamme ja meitä rakastetaan, me palvelemme ja meitä palvellaan, me annamme anteeksi ja me saamme anteeksi. Muistakaa, että ”lievityksen vaivoihin taivaasta saa”. Maalliset kuormat kevenevät – Vapahtajamme ilo on todellista.

Luvussa 1. Nefi 19 sanotaan: ”Jopa Israelin Jumalankin ihmiset polkevat jalkoihinsa; – – he eivät pidä häntä minkään arvoisena. – – Sen vuoksi he ruoskivat häntä, ja hän sallii sen, ja he lyövät häntä, ja hän sallii sen. Niin, he sylkevät hänen päällensä, ja hän sallii sen.”

Ystäväni, professori Terry Warner sanoo, että tuomitseminen, ruoskiminen, lyöminen ja sylkeminen eivät olleet satunnaisia tapahtumia, joita ilmeni ainoastaan Kristuksen kuolevaisen elämän aikana. Se, kuinka kohtelemme toisiamme, etenkin nälkäisiä, janoisia, yksin jätettyjä, on tapa, jolla kohtelemme Häntä.

Hänen palautetussa kirkossaan me kaikki olemme parempia, kun kukaan ei istu yksin. Älkäämme pelkästään mukautuko tai sietäkö. Toivottakaamme toiset aidosti tervetulleiksi, arvostakaamme, palvelkaamme ja rakastakaamme heitä. Älköön kukaan ystävä, sisar tai veli olko vieras tai muukalainen, vaan lapsi kotona.

Nykyään monet tuntevat olevansa yksinäisiä ja eristyksissä. Sosiaalinen media ja tekoäly voivat jättää meidät kaipaamaan inhimillistä läheisyyttä ja inhimillistä kosketusta. Haluamme kuulla toistemme äänen. Haluamme aitoa yhteenkuuluvuutta ja ystävällisyyttä.

On monia syitä, joiden vuoksi meistä saattaa tuntua, ettemme sovi kirkossa joukkoon – että kuvaannollisesti istumme yksin. Saatamme olla huolissamme korostuksestamme, vaatteistamme tai perhetilanteestamme. Ehkä tunnemme riittämättömyyttä, haisemme tupakalle, kaipaamme moraalista puhtautta, olemme eronneet jostakusta ja tunnemme itsemme loukatuksi ja hämmentyneeksi, olemme huolissamme yhdestä tai toisesta kirkon menettelytavasta. Saatamme olla naimattomia, eronneita, leskiä. Lapsemme ovat äänekkäitä tai meillä ei ole lapsia. Emme palvelleet lähetystyössä tai olemme palanneet kotiin etuajassa. Luettelo jatkuu.

Jakeessa Moosia 18:21 meitä kutsutaan liittämään sydämemme yhteen rakkaudessa. Kutsun meitä murehtimaan vähemmän, tuomitsemaan vähemmän, olemaan vähemmän vaativia muita kohtaan – ja tarvittaessa olemaan vähemmän ankaria itseämme kohtaan. Me emme luo Siionia päivässä. Mutta jokainen ”hei”, jokainen lämmin ele tuo Siionia lähemmäksi. Luottakaamme Herraan enemmän ja päättäkäämme noudattaa iloiten kaikkia Hänen käskyjään.

Opillisesti uskon huonekunnassa ja pyhien toveruudessa kukaan ei istu yksin Jeesuksessa Kristuksessa liittoon kuulumisen ansiosta.

Profeetta Joseph Smith opetti: ”Meidän osaksemme on annettu nähdä tämä kirkkaus ja osallistua sen edistämiseen sekä olla avuksi siinä aikojen täyttymisen taloudenhoitokaudessa, – – kun Jumalan pyhät kootaan yhteen kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kielistä ja kansoista.”

Jumala ”ei tee mitään, mikä ei olisi maailman hyödyksi, – – voidakseen vetää kaikki ihmiset luoksensa. – –

Hän kutsuu heitä kaikkia tulemaan luoksensa ja pääsemään osallisiksi hänen hyvyydestään; – – ja kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia.”

Kääntymys Jeesukseen Kristukseen vaatii meitä riisumaan päältämme luonnollisen ihmisen ja maailmallisen kulttuurin. Kuten presidentti Dallin H. Oaks opettaa, meidän on luovuttava kaikista niistä perinteistä ja kulttuurikäytännöistä, jotka ovat Jumalan käskyjen vastaisia, ja tultava myöhempien aikojen pyhiksi. Hän selittää: ”Kaikilla Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenillä on ainutlaatuinen evankeliumin kulttuuri, yhteiset arvot ja odotukset ja tavat.” Evankeliumin kulttuuriin sisältyy siveys, viikoittainen kirkossa käyminen, pidättyminen alkoholista, tupakasta, teestä ja kahvista. Siihen sisältyy rehellisyys ja nuhteettomuus sekä sen ymmärtäminen, että me kuljemme kirkon tehtävissä eteenpäin, emme ylöspäin tai alaspäin.

Opin uskollisilta jäseniltä ja ystäviltä kaikissa maissa ja kulttuureissa. Pyhien kirjoitusten tutkiminen useilla kielillä ja useasta kulttuurisesta näkökulmasta syventää evankeliumin ymmärrystä. Kristuksen kaltaisten ominaisuuksien erilaiset ilmaisut syventävät rakkauttani ja ymmärrystäni Vapahtajaani kohtaan. Kaikkia siunataan, kun määrittelemme kulttuuri-identiteettimme siten kuin presidentti Russell M. Nelson opetti: Jumalan lapsi, liiton lapsi, Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi.

Jeesuksen Kristuksen antama rauha on tarkoitettu meille henkilökohtaisesti. Äskettäin eräs nuori mies kysyi vilpittömästi: ”Vanhin Gong, voinko yhä päästä taivaaseen?” Hän pohti, voisiko hän koskaan saada anteeksi. Kysyin hänen nimeään, kuuntelin tarkkaavaisesti, kehotin häntä puhumaan piispansa kanssa, halasin häntä. Hän lähti tuntien toivoa Jeesuksessa Kristuksessa.

Mainitsin tuon nuoren miehen eräässä toisessa tilanteessa. Myöhemmin sain kirjeen, josta puuttui kirjoittajan nimi ja joka alkoi: ”Vanhin Gong, vaimoni ja minä olemme kasvattaneet yhdeksän lasta – – ja olemme kahdesti palvelleet lähetystyössä.” Mutta ”minusta on aina tuntunut, ettei minua päästettäisi selestiseen valtakuntaan – –, koska syntini nuorena olivat niin kamalia!”

Kirje jatkui: ”Vanhin Gong, kun kerroit siitä, kuinka se nuori mies sai toivon anteeksiannosta, minä täytyin ilolla ja aloin ymmärtää, että ehkä [voisin saada anteeksi].” Kirje päättyy: ”Nykyään jopa pidän itsestäni!”

Liittoon kuuluminen syvenee, kun tulemme toistemme ja Herran luo Hänen majatalossaan. Herra siunaa meitä kaikkia, kun kukaan ei istu yksin. Ja kuka tietää? Kenties henkilöstä, jonka vieressä istumme, voi tulla paras onnenkeksiystävämme. Tehkäämme tilaa Hänelle ja toisillemme Karitsan aterialla. Tätä rukoilen nöyrästi Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.