Vyöhykkeen johtohenkilön sanoma
Rakkaus – Kristuksen puhdas rakkaus
Jesaja profetoi Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tehtävästä sanoen: ”Hän on lähettänyt minut – – parantamaan ne, joiden mieli on
murtunut, julistamaan vangituille vapau-
tusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia.”
Kun Alma oli paennut kuningas Nooan pappeja, hän jatkoi evankeliumin julistamista salassa. Ne, jotka uskoivat, menivät hänen kanssaan Mormonin vesien äärelle, missä monet ilmaisivat halunsa mennä kasteelle. Sitten Alma selitti, mitä Jeesuksen Kristuksen opetuslapsena oleminen todella tarkoittaa: ”Olette halukkaita kantamaan toistenne kuormia, jotta ne olisivat keveitä; – – suremaan surevien kanssa, niin, ja lohduttamaan niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa.”
Nämä samanlaiset viestit osoittavat kumpikin, että kuolevaisuuden kokemuksemme toisi mukanaan haasteita ja syvää murhetta jokaiselle meistä ja että sellaisina aikoina meillä on pyhä vastuu huolehtia toisistamme.
Monia vuosia sitten nelivuotias poikamme joutui vakavaan onnettomuuteen kaukana kotoa. Kun hän oli riittävän hyvässä kunnossa, niin että hänet voitiin siirtää paikalliseen sairaalaan, löysimme oveltamme kirjeen eräältä seurakuntamme rakkaalta sisarelta. Siinä kerrottiin, kuka toisi ateriat minäkin päivänä, kuka veisi muut lapsemme kouluun ja hakisi heidät sieltä, kuka pesisi pyykit jne. Muutamaa päivää myöhemmin myös vaimoni oli sairaalassa synnyttämässä nuorinta poikaamme. Niiden kuuden vaikean viikon aikana, kun vaimoni oli sairaalan toisessa päässä ja poikamme toisessa ja huolehdittavana oli neljä muuta lasta, me arvostimme hyvin, hyvin suuresti tätä sisarta, joka ennakoi tarpeitamme ja tarjosi apua.
Mutta entä silloin, kun meitä pyydetään osoittamaan rakkautta ja huolenpitoa niille, joita emme tunne, jotka ovat erilaisia kuin me ja jotka saattavat elää toisella tapaa kuin me itse katsomme hyväksi? Entä ne, jotka eivät ehkä näytä ansaitsevan apuamme? Presidentti M. Russell Ballard muistutti, että näissä tilanteissa ”meidän täytyy ottaa Jumalan lapset vastaan myötätuntoisesti ja jättää pois kaikki ennakkoluulot, mukaan lukien rasismi, seksismi ja nationalismi”.
Hiljattain luin sosiaalisen median julkaisun eräästä muualla maailmaa eläneestä paikallispoliitikosta, joka oli menehtynyt ennenaikaisesti syöpään. Joissakin kommenteissa ilmaistiin vilpitöntä murhetta, mutta toisissa, joiden kirjoittajat olivat selvästi olleet eri mieltä hänen politiikastaan, kommentoitiin vähemmän myötämielisin sanoin. Sitten joku kirjoitti seuraavan, mielestäni syvällisen ajatuksen. ”Emme tunne myötätuntoa ihmisiä kohtaan sen vuoksi, keitä he ovat. Tunnemme myötätuntoa ihmisiä kohtaan sen vuoksi, keitä me olemme. Jos sinulta puuttuu myötätuntoa, se kertoo sinun luonteestasi, ei heidän luonteestaan.” Se on todellakin viisas neuvo.
Maailmassamme näyttää olevan yhä enemmän taipumusta keskittyä omaan itseensä, tuomita nopeasti ja yhtä nopeasti soimata ja hyökätä niitä vastaan, joilla on eriäviä mielipiteitä. Kuitenkin kun Vapahtajalta kysyttiin, mikä on tärkein käsky, Hän vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Huomatkaa, että vaikka Hän kutsui sitä toiseksi käskyksi, Hän sanoi myös, että se oli ”yhtä tärkeä” kuin ensimmäinen. Vanhin William R. Bradford seitsemänkymmenen koorumista sanoi kerran: ”Kaikista vaikutteista, jotka saavat ihmiset valitsemaan väärin, itsekkyys on epäilemättä voimakkain. Missä on itsekkyyttä, sieltä puuttuu Herran Henki.”
Niille, jotka todella pyrkivät seuraamaan Jeesusta Kristusta, ulospäin katsominen ja apua tarvitsevista huolehtiminen on kenties perustavanlaatuisin ominaisuus, joka meidän on omaksuttava ollaksemme todellisia opetuslapsia. Kun me omaksumme myötätuntoa eli Kristuksen rakkautta kaikkia Jumalan lapsia kohtaan riippumatta siitä, keitä he ovat, mistä he tulevat tai mihin he uskovat, me voimme seistä luottavaisin mielin Jumalan edessä.
Pyrkikäämme kaikki omaksumaan näitä ominaisuuksia, huolehtimaan apua tarvitsevista ja käyttäytymään aina osoittaen laupeutta, nöyryyttä ja ystävällisyyttä kaikkia Jumalan lapsia kohtaan.