Jeesus löytyi Helsingin temppelistä

Muutamia vuosia sitten havahduin siihen, että Jeesus Kristus tuntui itselleni jotenkin etäiseltä. Olin pitänyt yhteyttä taivaalliseen Isääni lapsesta saakka. Tunneside Häneen oli luonnollinen seuraus yhdessä vietetystä ajasta ja molemminpuolisesta kommunikoinnista. Syntyi halu oppia tuntemaan Kristus henkilökohtaisemmalla tasolla. Pian tämän pohdinnan jälkeen tapasin Helsingin temppelissä silloisen temppelinemännän, joka pysähtyi viereeni ja kysyi, voisinko ryhtyä temppelin toimitustyöntekijäksi ja varata sille säännöllistä aikaa.

Olin hämmentynyt. Huomasin, että

minulla oli ennakkoluulo temppelin toimitustyöntekijöistä iäkkäinä, työelämänsä jättäneinä eläkeläisinä. Miten voisin toteuttaa sellaisen tehtävän yksinyrittäjänä ja perheenäitinä? Ehkä tämä sisar huomasi hämmennykseni, ja hän kehotti minua miettimään asiaa.

Kun vein tämän kysymyksen Herralle, tunsin heti suurta innostusta ja halua ottaa tehtävä vastaan. Tuntui kuin tämän asian takana olisi jotakin ihanaa ja arvokasta, jota tiesin haluavani saada. Muutaman kuukauden kuluttua tuosta kohtaamisesta minut erotettiin tehtävääni Helsingin temppelissä. Järjestin temppelille aikaa yhden päivän viikosta. Käytännössä se oli järjestelykysymys. Tätä kirjoittaessani kesäkuussa tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun aloitin säännöllisen temppelipalveluni, ja pian, kun temppeli huoltotauon jälkeen aukeaa, päätän palvelukseni.

Temppelipalvelukseni alkaessa tunsin innoitusta osallistua seurakuntani sukututkimus-

iltaan ja opetella sukututkimusta ja nimien poimintaa FamilySearch-sovelluksella. En ollut ollut kovin kiinnostunut sukututkimuksesta, ja sitä paitsi äitini oli perheemme sukututkija. Opin kuitenkin käyttämään sovellusta ja löysin lukuisia sellaisten edesmenneiden sukulaistemme nimiä, joiden toimituksia ei ollut vielä tehty. Löysin myös uutta ja kiinnostavaa tietoa isäni sukulinjasta, joka ulottuu 1000-luvulle saakka.

Tehdessäni temppelisinetöimisiä joidenkin edesmenneiden sukulaisteni puolesta tunsin, että he ovat tuttuja, rakkaita ystäviäni aikojen takaa. Ehkä olemme jo sopineet aikaisemmin työnjaon, että me, jotka saapuisimme maan päälle tänä aikana, kun sinetöimisvaltuus on käytettävissämme, tekisimme nämä toimitukset lahjana ja kiitoksena heille. Kukin pyrkisi toteuttamaan oman elämänsä tarkoitukset, jotka kullekin ajalle on asetettu. Yhdessä muodostamme sukumme ketjun.

Huomasin, että auttaessani edesmenneitä sukulaisiani saan myös itse siunauksia. On ihmeellistä saada elää aikana, jolloin ”maailma täytetään temppeleillä”. Kun maailma ympärillämme monella tasolla sortuu, sitä kauniimpaa on ilo ja rauha, jota saamme kokea Herran huoneessa. On ihanaa tuntea Vapahtajan läheisyys ja rakkaus temppelissä. Siellä olen oppinut tuntemaan Hänet ystävänäni ja puolustajanani. Ei ole mitään suloisempaa kuin saada olla Hänen läheisyydessään.

Temppelissä olen saanut myös balsamia haavoihini. Se on järkeenkäypää, kun ajattelen, kenen huone temppeli on. Vapahtaja on kokenut kipumme ja pettymyksemme. Hän haluaa auttaa meitä kaikessa, Hän on Lohduttajamme. Hän näkee meidät oikein ja tuntee meidät henkilökohtaisesti. Nykyään kun menen Helsingin temppeliin, hymyilen mielessäni Vapahtajalle Häntä esittävän maalauksen kohdalla, jossa Hän ottaa minut vastaan huoneeseensa henkilökohtaisena vieraanaan.