Äitini oli oikeassa

Kun olin 13-vuotias, äiti tuli hyvin sairaaksi. Hänellä todettiin vakava syöpä sen loppuvaiheessa, ja hänelle annettiin kuusi kuukautta elinaikaa. Isäni ei halunnut meidän lasten tietävän sitä, joten sain selville, kuinka sairas äiti oli, vasta kun hänellä oli enää kuukausi elinaikaa.

En ollut kyllin vanha ymmärtämään, mitä oli tapahtumassa, ja epäröin mennä käymään hänen luonaan sairaalassa. Piispani kannusti minua viemään hänelle sakramentin, mutta en halunnut. Ajattelin, että hän tulisi pian kotiin. Piispani oli kuitenkin sinnikäs, koska hän tiesi, ettei äidilläni ollut paljon aikaa jäljellä.

Kun viimein menin äidin luokse, piispamme siunasi sakramentin ja minä jaoin sen äidille. Hän oli niin sairas, ettei puhunut paljonkaan. Mutta hän sanoi minulle: ”Älä päästä irti rautakaiteesta” (ks. 1. Nefi 8:19–20, 24, 30).

Äitini kuoli pian, mutta muistin hänen jäähyväissanansa minulle. Hänen neuvonsa noudattaminen on siunannut elämääni.

Myöhemmin tarjouduin auttamaan kahta lähellä asuvaa sukulaista, joilla oli vaikeuksia. He ottivat vastaan apuni, ja heistä tuli osa perhekuntaani.

Minulla ei kuitenkaan ollut varaa elättää meitä. Siksi minun piti työskennellä kovemmin kuin koskaan ja elättää kolmea ihmistä yhden sijaan. Se oli suuri elämäntavan muutos.

Suunnistaakseni siinä muutoksessa tiesin, että minun piti noudattaa äitini sanoja ja pitää lujasti kiinni rautakaiteesta. Rautakaiteesta kiinni pitämiseen sisältyy Vapahtajan muistaminen ja Jumalan sanan tutkiminen. Minun piti näyttää hyvää esimerkkiä, olla enemmän yhteydessä Jumalaan ja tutkia pyhiä kirjoituksia joka päivä. Niinpä aloimme tutkia pyhiä kirjoituksia yhdessä. Pian Henki alkoi vaikuttaa kodissamme runsaana.

Elämäni antoisimmat ja suurenmoisimmat hetket ovat tulleet sen ansiosta, että olen pitänyt kiinni rautakaiteesta. Olen myös oppinut, että ”kun pidätte kiinni rautakaiteesta, te kuljette käsi kädessä Jeesuksen Kristuksen kanssa. Hän opastaa teitä, ja Hän opettaa teitä.”