Miksi Hän ei parantanut tytärtämme?

Jossakin vaiheessa tyttäremme Jillyn varhaislapsuutta hän ei ollut saavuttanut kehityksellisiä virstanpylväitä ja vaikutti usein hämmentyneeltä ympäristönsä vuoksi. Monien rukousten ja useiden jumalallisesti järjestettyjen tapahtumien jälkeen saimme tietää, että hänellä oli konduktiivinen kuulonalenema.

Kun Jilly oli puolentoista vuoden ikäinen, hänelle tehtiin leikkaus, joka palautti hänen kuulonsa. Se oli ihmeellistä aikaa katsellessamme hänen kukoistustaan, kun hän alkoi kommunikoida kanssamme. Mutta muutama vuosi myöhemmin ilmaantui uusia haasteita. Etsimme jälleen kerran vastauksia.

Kuten aiemminkin, ihmeiden sarjan myötä saimme tietää, että Jilly oli sairastunut kuulon aistisäätelyhäiriöön, mikä tarkoitti sitä, etteivät hänen aivonsa pystyneet tulkitsemaan äänisignaaleja kunnolla. Aloimme työskennellä terapeuttien ja lääkäreiden kanssa auttaaksemme häntä selviytymään maailmassa sellaisena kuin hän sen koki.

Uskoin koko sydämestäni, että jos rukoilisin ja pysyisin uskollisena, Jumala parantaisi tyttäremme. Tiesin, että Hänellä oli voima tehdä niin, joten miksi Hän ei parantanut tytärtämme?

Kaiken tämän keskellä tunsin olevani kuin Maria ja Martta Uudessa testamentissa. He olivat toivoneet veljensä Lasaruksen parantumista, mutta Jumalalla oli mielessään suurempi ihme. Viivyttämällä saapumista heidän kotiinsa Jeesus salli heidän uskonsa kasvaa tavoilla, jotka toisivat kunniaa Isälle ja Pojalle ja osoittaisivat mahdollisuuksia, joita Heillä on varattuna meidän elämäämme varten.

”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut”, Maria itki Jeesukselle Hänen saavuttuaan (Joh. 11:32). Sitten Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, ja tämä oli parantunut täysin.

Minun vastaukseni, kuten Marian ja Martan, tuli odottamattomalla tavalla. Eräänä aamuna mieleeni tuli tämä hiljainen ajatus: ”Tyttäresi ei tarvitse parantumista, vaan hän tarvitsee rakkautta ja hyväksyntää.”

Alkuun minun oli vaikea hyväksyä tätä vastausta. Halusin Jillyn olevan vapaa kamppailuista. Mutta kun avasin sydämeni, tajusin, että Jumalan suunnitelma tytärtämme varten oli kauniimpi kuin olin kuvitellut. Hän tiesi, että tämä kokemus auttaisi perhettämme kasvamaan uskossa ja luottamuksessa.

Ei ole ollut helppoa katsella, kun Jilly kohtaa haasteitaan. Mutta tällä matkalla olen oppinut, että Jumalan ajoitus ja suunnitelmat ovat aina täydellisiä. Hän tietää, milloin olla tukenamme. Meidän tarvitsee vain luottaa siihen, että Hän on aina oleva.