”Esimerkki, siunauksia ja suurenmoinen elämä”, Liahona, lokakuu 2025.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Esimerkki, siunauksia ja suurenmoinen elämä
Äitini halusi tietää lisää kirkosta lukion opettajansa esimerkin ansiosta.
Kirjoittaja (vasemmalla) uuden ystävänsä Saran kanssa
Äskettäisissä usean vaarnan yhteisissä tansseissa, joihin osallistuin valvojana, päätin ystävystyä erään toisen valvojan kanssa. Sain tietää, että olimme tavanneet lyhyesti aiemmin, että hän asui eri vaarnan alueella ja että meillä oli yhteisiä ystäviä. Sain myös tietää, että hän oli kotoisin Rochesterista New Yorkin osavaltiosta Yhdysvalloissa, missä hänen perheensä oli asunut monta vuotta.
Kerroin uudelle ystävälleni Saralle, että äitini on syntynyt ja varttunut Rochesterissa. Sara kysyi äitini tyttönimeä. Olin ehdottomasti sitä mieltä, ettei hän ollut mitenkään voinut tuntea äitiäni. Äitini ei ollut silloin kirkon jäsen.
Selitin, että äiti oli liittynyt kirkkoon ensimmäisenä opiskeluvuotenaan yliopistossa Missourissa. Lukiossa hänellä oli ollut opettaja, jota hän oli arvostanut. Tuo opettaja oli aina ollut ystävällinen hänelle ja oli ollut suurenmoinen esimerkki Vapahtajan rakkaudesta.
Äitini oli saanut tietää, että opettaja oli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen. Kun hän lähti opiskelemaan, hän halusi tietää lisää opettajansa uskonnosta.
”Isäni oli englanninopettaja Rochesterissa 35 vuotta”, Sara sanoi. ”Mitä lukiota äitisi kävi?”
Lähetin nopeasti tekstiviestin äidilleni ja kysyin, mitä koulua hän oli käynyt ja mikä oli sen opettajan nimi, joka oli saanut hänet tutustumaan kirkkoon.
”Eastridge High, David Anderson”, äiti vastasi.
David Anderson oli Saran isä!
Nautimme erityisestä hetkestä, kun äiti selitti niitä suurenmoisia asioita, joita elämä oli tuonut hänelle hänen liityttyään kirkkoon – hänet oli vihitty temppelissä, hänen kahdeksasta lapsestaan neljä ja monet lastenlapset olivat palvelleet lähetystyössä sekä lukuisia muita siunauksia.
Kun Sara seuraavana päivänä kertoi äidistäni omalle isälleen, tämä itki kiitollisuudesta. Saran isä oli liittynyt kirkkoon mentyään naimisiin ja halunnut palvella itsekin lähetystyössä, mutta hän oli leski, joka oli menettänyt kaksi vaimoaan. Äitini kertomuksen kuuleminen auttoi häntä tuntemaan, että hänellä oli todellakin ollut suurenmoinen elämä.
Perheeni on kiitollinen David Andersonille, tälle liitot pitävälle lukion opettajalle, jonka esimerkki innoitti 18-vuotiasta tyttöä etsimään totuutta ja muuttamaan elämänsä sekä tulevien sukupolvien elämän.
Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ansiosta elämä voi olla suurenmoista kaikille niille, jotka haluavat seurata Vapahtajaa ja pitää liittonsa kunniassa.