”Parantumista temppelissä”, Liahona, lokakuu 2025.
Historiallisia näkökulmia Herran huoneeseen
Parantumista temppelissä
Rukoukset sairaiden ja ahdistettujen puolesta ovat pysyneet tärkeänä osana temppelipalvelua Joseph Smithin ajoista nykypäivään.
Valokuva Nauvoon temppelistä Illinoisissa Yhdysvalloissa Bruce C Cornwell
Jennetta Richards oli matkannut yli Atlantin valtameren ja yli puolen Pohjois-Amerikan mantereen liittyäkseen pyhien joukkoon Nauvoossa Illinoisissa. Hän kärsi vuosia myös ”yleisestä heikkoudesta” – diagnosoimattomasta kroonisesta sairaudesta. Talvella 1844 Nauvoon temppeli ei ollut vielä läheskään valmis. Mutta profeetta Joseph Smith oli koonnut ryhmän miehiä ja naisia yhteen suorittamaan pyhiä temppeliseremonioita sellaisissa paikoissa kuten punatiilinen kauppa. Näihin temppeliseremonioihin kuului yhteinen rukous, jossa osallistujat yhdistivät uskonsa itsensä ja muiden hyväksi. Näihin temppelikokouksiin osallistuneiden pyhien päiväkirjat ovat pidättyväisiä ja kunnioittavia, kun niissä käsitellään pyhiä temppeliseremonioita, joihin he osallistuivat, mutta niissä mainitaan usein ihmiset, joiden puolesta he rukoilivat – monesti vakavasti sairaat lapset. Helmikuun 10. päivänä 1844 Jennettan kärsimykset olivat suuret. Joseph piti illalla rukouskokouksen endaumentin saaneille jäsenille, ja paikalla olleet ”rukoilivat sisar Richardsin ja muiden puolesta”.
Rukoukset sairaiden ja ahdistettujen puolesta ovat pysyneet tärkeänä osana temppelipalvelua Joseph Smithin ajoista nykypäivään. Temppelissä kirkon jäsenet tulevat yhteen ja kääntyvät Jumalan puoleen yhteisönä osoittaen uskoa toistensa puolesta.
Parantumista Jumalan huoneessa
Temppelipalvelun ja parantumisen välinen yhteys juontaa juurensa pyhistä kirjoituksista. Matteus kertoo, että käydessään temppelissä Jerusalemissa Vapahtaja viittasi profeetta Jesajaan selittäen, että ”minun huoneeni on oleva rukouksen huone”. Ja sitten luemme, että ”temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät”. (Matt. 21:13–14; ks. myös Jes. 56:7.) Palautuksen aikaan tämä malli, jossa koetaan parantumista temppelissä, noudattaa Uuden testamentin kehotusta, että meidän tulee rukoilla toistemme puolesta, jotta parantuisimme (ks. Jaak. 5:16).
Pioneeriajalla monet ihmiset lähettivät temppeleihin kirjeitä ja sähkeitä pyytäen, että heitä muistettaisiin rukouksissa temppelissä. Jotkut matkustivat pitkiä matkoja kokeakseen parantumisen temppeleissä, joissa yksittäisiä ihmisiä voitiin kastaa temppelin kastealtaassa, jotta he parantuisivat tai saisivat parantumisen siunauksen muilta pyhiltä, jotka oli kutsuttu palvelemaan siellä. Mutta kun myöhempien aikojen pyhät alkoivat tehdä temppelityötä entistä suuremmassa määrin esivanhempiensa puolesta, kirkon johtajat lakkauttivat käytännön, jonka mukaan pyhät tulivat temppeliin saamaan parantavia siunauksia. Pappeuden siunauksia voitiin antaa kaikkialla, missä sairas ihminen oli, mutta temppelitoimitukset oli suoritettava Herran huoneessa.
Tästä muutoksesta huolimatta temppelit pysyvät parantumisen tyyssijoina. Nykyään kirkon jäsenet voivat lähettää henkilöiden nimiä liitettäviksi rukouksiin temppelissä. Tämän voi tehdä henkilökohtaisesti temppelissä, verkossa tai Jäsenen työkalut -mobiilisovelluksessa.
Fyysistä ja hengellistä parantumista
Jeesuksen Kristuksen palvelutyö sekä Uudessa testamentissa että Mormonin kirjassa on merkittävää sen huolenpidon vuoksi, jota Hän osoitti parantaessaan sairaita ja ahdistettuja. Mormonin kirjassa selitetään myös, että tämä parantuminen ulottuu koko ihmiskuntaan. Vapahtaja kärsi, kuoli ja nousi kuolleista, ”jotta hän osaisi lihan mukaisesti auttaa kansaansa sen heikkouksien mukaisesti” (Alma 7:12). Jeesus Kristus kutsui kaikkia tekemään parannuksen synneistään ja kääntymään, jotta Hän voi parantaa heidät (ks. 3. Nefi 9:13). Tämä parantuminen voi olla fyysistä, mutta meillä on myös hengellisiä ja emotionaalisia traumoja, jotka voivat parantua Kristuksessa.
Esimerkiksi palautuksen alkuaikojen vaikeassa tilanteessa Jeesus Kristus muistutti kahdentoista apostolin koorumia sen suuresta tehtävästä ja sanoi sitten, että he kohtaisivat sekä kiusauksia että koettelemuksia. Hän selitti, että ”elleivät he paaduta sydäntään eivätkä niskoittele minua vastaan, heidät käännytetään ja minä parannan heidät” (OL 112:13) antaen ymmärtää, että Vapahtaja parantaisi heidän hengelliset ahdinkonsa.
Nykyään, kun kirkon jäsenet solmivat pyhiä liittoja ja pitävät ne, he odottavat innolla sitä, että ”Henki pyhittää [heidät] heidän ruumiinsa uudistamiseksi” (OL 84:33; ks. myös 89:18). He kuitenkin ymmärtävät myös, etteivät fyysiset vaivat ole ainoa koettelemus, joka kaipaa parantumista. Myöhempien aikojen pyhät kokevat kaikenlaisia inhimillisiä vastoinkäymisiä, ja temppeleissä he löytävät parantumista särkyneisiin sydämiin, särkyneisiin ihmissuhteisiin ja jopa särkyneisiin odotuksiin. Kaikki ovat tervetulleita ottamaan varteen Jeesuksen Kristuksen kutsun tulla ”minun luokseni täysin vilpittömin sydämin, ja minä parannan [teidät]” (3. Nefi 18:32).
Temppelipalvelun perusta
Ihmeellisiä parantumisia on kuvattu tapahtuneen monien myöhempien aikojen pyhien elämässä. Esimerkiksi kun Vilate Kimball oli siunattu Nauvoon temppelin ryhmässä ja hänen puolestaan oli rukoiltu, hän voi heti paremmin. Kaikki rukoukset eivät kuitenkaan johda ihmeelliseen jumalalliseen väliintuloon. Kun Herra puuttuu tilanteeseen ja siunaa meitä, parantuminen saattaa kestää vielä kuukausia tai vuosia. Lopulta meidän kuolevainen elämämme päättyy kuolemaan. Mutta meillä on tämä toivo, että ”kun Herra tulee ja vanha katoaa ja kaikki tulee uudeksi”, me nousemme kuolleista emmekä kuole sen jälkeen vaan saamme ”perintöosan Herran edessä pyhästä kaupungista” (OL 63:49).
Puolitoista vuotta sen jälkeen kun Jennetta Richardsin puolesta oli rukoiltu vuonna 1843 temppelin kokouksessa, hän kuoli. Huolimatta uskostaan sekä perheensä ja heidän temppeliyhteisönsä yhteisestä uskosta Jennetta lakkasi hengittämästä hieman kello kymmenen jälkeen aamulla 9. heinäkuuta 1845. Pyhissä kirjoituksissa selitetään, että sielläkin, missä on uskoa parantua, parantuminen tapahtuu vain, jos henkilöä ”ei ole määrätty kuolemaan” (OL 42:48). Joseph Smithin lailla, joka murhattiin kesällä 1844, Jennettakaan ei ehtinyt nähdä temppelin valmistuvan. Hän kuitenkin auttoi temppelipalvelun perustuksen laskemisessa palautuksen aikana. Ja osa tuota perustusta oli hänen esimerkkinsä siitä, kuinka hän tavoitteli parantumista Herralta muiden pitämän rukouksen avulla – rukouksen, joka pidettiin samalla tavalla kuin mitä me koemme temppeleissä nykyään.