Loistava palautuksen päivä

Jeesus Kristus ilmestyy profeetta Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle, Walter Rane

Pappeuden avaimet

Jotta arvostaisimme sinä päivänä palautettujen asioiden merkitystä, on välttämätöntä, että meillä on perusymmärrys pappeuden avaimista. Pappeus on Jumalan valtuus ja voima. Hän antaa pojilleen ja tyttärilleen valtuuden ja voiman toimia nimessään lastensa pelastukseksi. Pappeuden avaimet ovat valtuus johtaa sitä, kuinka, milloin ja missä pappeutta käytetään. Avaimet eivät luo lisää pappeutta. Ne pikemminkin edustavat valtuutta päästä osalliseksi pappeudesta ja käyttää sitä erityisin tavoin ja erityisiä tarkoituksia varten. Ne ovat osa Jumalan järjestystä, ja ne on annettu oikean järjestyksen ylläpitämiseksi.

Sykähdyttävässä keskustelussa Pietarin ja muiden apostolien kanssa Jeesus sanoi itse asiassa: ”Minä rakennan kirkon, ja se rakennetaan ilmoituksen kalliolle” (ks. Matt. 16:18). Osana tuota kirkkoa ”minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet” (Matt. 16:19, korostus lisätty). Ja yksi niistä asioista, joihin nuo avaimet antaisivat heille luvan, olisi sitominen ja vapauttaminen maan päällä ja taivaassa.

Ennen huhtikuun 3. päivää 1836 Vapahtaja, joka toimi taivaallisten sanansaattajien välityksellä, palautti pappeuden ja tiettyjä avaimia antaen Josephille valtuuden perustaa kirkko, järjestää pappeuden virkoja sekä toimia kirkon Säännöksissä ja liitoissa mainituissa asioissa (ks. OL 20). Mutta Joseph ei ollut saanut kaikkia välttämättömiä pappeuden avaimia kaikkien niiden toimitusten suorittamiseen, joista tulisi osa kirkkoa. Nämä tärkeät avaimet palautettiin 3. huhtikuuta 1836.

Tuona päivänä – pääsiäissunnuntaina – Joseph Smith ja Oliver Cowdery liittyivät suuren pyhien joukon seuraan Kirtlandin temppelissä oppimaan, tuntemaan yhteenkuuluvuutta, palvelemaan Jumalaa ja nauttimaan sakramentin yhdessä. Jossakin vaiheessa iltapäivää Joseph ja Oliver vetäytyivät Melkisedekin pappeuden puhujakorokkeille pääkerroksen länsipäädyssä ja laskivat verhon niin että he olivat erillään muista temppelissä olevista. He kumartuivat vakavaan, hiljaiseen rukoukseen. Emme tiedä tarkalleen, mitä he rukoilivat, mutta tiedämme, että heidän rukouksiinsa vastattiin.

He kertoivat: ”Verho poistettiin mielestämme, ja ymmärryksemme silmät avattiin.” He näkivät Jeesuksen Kristuksen seisomassa korokkeen kaiteella. Esiteltyään itsensä Jeesus julisti: ”Teidän syntinne on annettu teille anteeksi.” (Ks. OL 110:1–5.)

Tämä viittaa siihen, että osa heidän äänettömistä rukouksistaan oli omistettu anteeksiannon tavoittelemiseen – sillä sitä Joseph Smith teki koko elämänsä ajan. Sillä hetkellä Jeesus Kristus teki heistä synnittömiä. Hän oli synnitön. He olivat synnittömiä. Ja temppeli oli vihitty, hyväksytty ja pyhitetty. Kaikki oli valmista siihen, mitä oli tapahtumassa.

Kun tämä näky Vapahtajasta oli päättynyt, taivaalliset sanansaattajat tulivat palauttamaan pappeuden avaimia: Mooses antoi Israelin kokoamisen avaimet, Elias antoi ”Abrahamin evankeliumin taloudenhoitokauden”, ja Elia palautti ”tämän taloudenhoitokauden avaimet” eli sen, mitä usein kutsutaan sinetöimisvoimaksi (ks. OL 110:11–16). On tärkeää ymmärtää, että nämä palautetut avaimet täydentävät toisiaan. Ne liittyvät kiinteästi yhteen ja ovat viime kädessä riippuvaisia toisistaan.

Muinoin Jumalan liittokansa, Israelin huone, hajotettiin tottelemattomuuden vuoksi. Jumala kuitenkin lupasi, että jonakin päivänä Hän kokoaisi heidät jälleen palauttaen heidät alkuperäiseen liittoonsa ja lopulta Hänen luokseen. Kun Herran kirkko ja evankeliumi palautettiin Joseph Smithin kautta, Hän alkoi täyttää lupaustaan Israelin palauttamisesta eli kokoamisesta.

Jo ennen kuin Israelin kokoamisen avaimet palautettiin, läheisissä osavaltioissa kastettuja ihmisiä käskettiin kokoontumaan Kirtlandiin (ks. OL 29:2, 7–8; 37:3).

Kun kokoamisen avaimet oli palautettu, lähetystyöpyrkimykset lisääntyivät miltei välittömästi. Evankeliumi levisi paitsi naapuriosavaltioihin myös naapurimaahan ja pian meren yli joka suuntaan – kirjaimellisesti maailman neljään ääreen. Näillä avaimilla apostolit saattoivat avata ”valtakunnan oven kaikissa paikoissa” kaikkialla maailmassa (OL 112:17).

Ainakin kolme Israelin kokoamiseen liittyvää asiaa ovat huomionarvoisia. Ensiksi, kun Mooses syntyi, Israel oli jo koottu yhteen paikkaan. Mutta sitä ei ollut koottu oikeaan paikkaan. Sijainnilla on väliä. He olivat orjuudessa, vailla vapautta palvella Jumalaa. Jumala halusi liittokansansa olevan liittomaassa eli luvatussa maassa. Muinaiselle Israelille Egypti ei ollut sellainen paikka. Kanaan oli. Samalla tavoin Hän kokoaa nyt Israelia luvattuun paikkaan – Siioniin ja sen vaarnoihin.

Toiseksi, kokoaminen ei tarkoita pelkästään ystävien, sukulaisten tai samanmielisten ihmisten kokoontumista. Kokoamisen tarkoitus on kokoontua Jumalan luo Hänen läheisyyteensä. Muinainen Israel kantoi mukanaan telttamajaa – vertauskuvaa Jumalan läsnäolosta. Sama pätee nykyajan Israeliin. Joseph Smith julisti, että nykyisen Israelin kokoamisen ”päätarkoituksena on ollut rakentaa Herralle huone, missä Hän on voinut ilmoittaa kansalleen huoneensa toimitukset ja valtakuntansa kirkkaudet, sekä opettaa kansalle pelastuksen tien”. Lyhyesti sanottuna kokoamisen tarkoituksena oli perustaa Siion, paikka, jossa Jumala voi asua sellaisen kansan keskuudessa, jonka kanssa Hän mielellään asuu temppelissään.

Viimein kokoontumisen henki, joka valtasi pyhät, tuki heitä läpi jokaisen salakavalan karkotuksen, jonka he kokivat. Teoillaan he julistivat uhmakkaasti: ”Jos ajatte meidät pois täältä, me kokoonnumme muualle. Mutta me kokoonnumme. Meillä on käsky, meillä on avaimet. Hajottaminen on ohi. Israelin kokoamisen aika on käsillä!”

Presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Tämän maan päällä ei tapahdu juuri nyt mitään, mikä on tärkeämpää kuin [Israelin kokoaminen]. Millään ei ole suurempia seurauksia. Ei kerta kaikkiaan millään.”

Mooseksen ilmestymisen jälkeen Elias antoi ”Abrahamin evankeliumin taloudenhoitokauden” (OL 110:12). Usein sana taloudenhoitokausi tarkoittaa ajanjaksoa, mutta englannin kielessä se voi tarkoittaa myös poikkeuksellista lupaa tai etuoikeutta. Abrahamin evankeliumi, mukaan lukien liitot, jotka Jumala teki Abrahamin kanssa, ja siunaukset, jotka Hän lupasi tälle, ovat todella poikkeuksellisia, epätavallisia. Kuinka poikkeuksellisia? Me uskomme, että Jumala lupasi Abrahamille kaiken, mitä Hänellä on. Tämä Abrahamille annettu lupaus ja evankeliumi muodostavat aidosti erityisen taloudenhoitokauden. Tämä erityinen taloudenhoitokausi ja valtuus sen voimaan saattamiseen palautettiin Joseph Smithille huhtikuun 3. päivänä 1836. Mielenkiintoista kyllä, Abrahamin evankeliumiin liittyviä avaimia ei erikseen mainita luvussa OL 110, mutta ne palautettiin siinä määrin kuin ne olivat välttämättömiä tälle taloudenhoitokaudelle.

Sydänten kääntyminen ja sinetöimisvoima

Eliaan jälkeen ilmestyi Elia ilmoittaen, että Malakian profetia siitä, että lasten sydämet kääntyisivät heidän isiensä puoleen, oli täyttymässä (ks. Mal. 3:23–24). Tämä profetia oli tuttu Josephille. Se oli osa Moronin sanomaa hänelle, kun hän oli 17-vuotias. Moroni opetti Josephille, että Elia ”istuttaa lasten sydämiin isille annetut lupaukset, ja lasten sydämet kääntyvät heidän isiensä puoleen” (OL 2:2.)

Keitä ovat nuo isät, ja mitä heille on luvattu? Yksi heistä oli varmasti Abraham. Ja hänelle annetut lupaukset merkitsevät korotusta – elämää Jumalan kanssa, elämää Jumalan tavoin. Abraham itse tavoitteli näitä lupauksia tietäen, että ne oli annettu ”isille” ennen häntä (ks. Abr. 1:2–4).

Tämän voiman käyttämisen vaikutus, jota ohjaa Elian palauttamat avaimet, on ainakin kaksitahoinen. Ensiksi, jokaisesta välttämättömästä toimituksesta, jonka saamme, ja jokaisesta liitosta, jonka solmimme tässä elämässä pappeuden voimalla, tulee laillisesti sidottu ja sinetöity seuraavassa elämässä – sidottu maan päällä, sidottu taivaassa. Toiseksi, tällä sinetöimisvoimalla ihmissuhteet, alkaen miehestä ja vaimosta ja ulottuen sekä juuriin (esivanhempiin) että oksiin (jälkeläisiin), sidotaan eli sinetöidään yhteen ikuisesti siinä, mitä kutsumme ikuiseksi liitoksi – isä Abrahamin kanssa tehdyksi liitoksi. Sitä varten Elia palautti sinetöimisvoiman.

Näettekö, kuinka nämä kolme – Israelin kokoaminen, Abrahamin evankeliumi ja liitot sekä sinetöimisvoima – liittyvät toisiinsa? Presidentti Nelson on tiivistänyt sen näin: ”Nämä avaimet valtuuttivat Joseph Smithin – ja kaikki myöhemmät Herran kirkon presidentit – kokoamaan Israelia verhon kummallakin puolella, siunaamaan kaikkia liiton lapsia Abrahamin siunauksilla, painamaan vahvistavan sinetin pappeuden toimituksiin ja liittoihin sekä sinetöimään perheitä iankaikkisesti. Näiden pappeuden avainten voima on ääretön ja henkeäsalpaava.”

Siksi Kirtlandin temppelin tapahtumat ovat niin tärkeitä. Niistä pysyvästi merkityksellisistä asioista, joita tässä kirkossa tehdään, vain harvoja tehdään muuten kuin Kirtlandin temppelissä 3. huhtikuuta 1836 palautettujen avainten valtuudella. Pappeus ja nuo avaimet ulottuvat sekä sijaintia että rakennusta laajemmalle, mutta Kirtlandin temppeli itsessään tarjoaa suurenmoisen muistutuksen Jumalan kanssakäymisestä kansansa kanssa. Se on pyhä todiste kaikkien aikojen suurimmasta palautuksesta.