Kietoutuneena lämpöön ja rakkauteen

”Mitä voin tehdä sinun hyväksesi?” Michele kysyi. Michele oli palvelutyösisareni ja yksi parhaista ystävistäni. Hänen kysymyksensä kaikui korvissani, ja minua häiritsi se, etten taaskaan ollut antanut hänelle suoraa vastausta.

Sydäntäsärkevät olosuhteet olivat äskettäin tuottaneet tuskaa sukulaisillemme, ja tiesin tarvitsevani apua. En kuitenkaan halunnut näyttää heikolta pyytämällä Micheleltä apua.

Vertasin usein itseäni muihin kuten myöhempien aikojen pyhiin kuuluviin pioneereihin, jotka uhrasivat kaiken uskonsa vuoksi, tai siihen Facebook-ystävään, jolla näytti olevan elämä järjestyksessä. Tiesin, ettei mikään näistä vertailuista ollut oikeudenmukainen. Silti pysyttelin edelleen eristyksissä, vaikka seurakuntamme jonkun rakastavan veljen tai sisaren lohdulla olisi voinut olla suuri vaikutus.

Vuosien ajan olin torjunut hyvää tarkoittavia ystäviä lukemattomilla versioilla ilmauksesta ”minulla on kaikki hyvin”. Ironista kyllä, turhauduin saadessani saman vastauksen niiltä, joita palvelin. Kuinka usein olinkaan ylpeänä käännyttänyt pois ihmiset, jotka Jumala oli lähettänyt vastauksena rukouksiini? Viimeaikaiset olosuhteeni pakottivat minut kuitenkin tukahduttamaan ylpeyteni ja pyytämään apua.

Alkuun en tiennyt, mitä sanoa, kun soitin Michelelle, mutta kun vuodatin surun ja menetyksen tunteitani, hän itki kanssani ja kuunteli minua. Kerroin hänelle, että halusin vain, että joku antaisi minulle välipalaa, kietoisi minut peittoon ja laittaisi minut vuoteeseen vakuuttaen, että kaikki järjestyisi.

Michele kertoi minulle, että hän oli rukoillut tietääkseen, kuinka lohduttaisi minua, mutta ei ollut tiennyt miten, koska en puhunut surustani. Kun viimein kuitenkin avasin sydämeni hänelle, hän pystyi ymmärtämään minua paremmin ja osasi auttaa minua.

Seuraavana päivänä hän ilmaantui ovelleni mukanaan pussillinen kirsikoita ja lämpimin, pehmein peitto, mitä olen koskaan koskettanut. Hänen palvelutyötoverinsa Linda tuli pian sen jälkeen tuomaan aterian perheelleni ja pörröiset sukat minulle.

Nyt kun suru ulvoo sisälläni kuin myrsky, kietoudun Michelen ja Lindan rakkauden lämpöön ja tiedän, että kaikki järjestyy. Heidän rakkautensa on muistutus Kristuksen rakkaudesta – jotakin, mitä voin kutsua avukseni milloin tahansa tarvitsen sitä (ks. Room. 8:35, 38–39).