Sisaret, astukaa esiin!

Vain joitakin viikkoja oli kulunut siitä, kun kolme vanhin Russell M. Nelsonille hyvin läheistä ja rakasta apostolitoveria oli siirtynyt verhon toiselle puolen. Konferenssipuheessaan ”Vetoomus sisarilleni” lokakuussa 2015 vanhin Nelson huomioi erityisesti heidän vaimonsa. Nuo sisaret olivat uskollisesti työskennelleet aviomiestensä rinnalla. Häntä liikutti syvästi nämä sisaret ja heidän vaikutuksensa maailmassa ja kirkossa. Apostoli Nelson tutkiskeli tuota aihetta huolellisesti ja totesi: ”Me tarvitsemme naisia, joilla on äitimme Eevan rohkeus ja näkemys.” Hän jatkoi seuraavia sanoja painottaen: ”Niinpä vetoan tänään sisariini Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa, että te astutte esiin!”

Ja koska meitä kutsutaan Eevan tyttäriksi, meillä tulisi olla hänen rohkeutensa ja näkemyksensä. Tarkastellaanpa lisää tuota ajatusta.

Lohjalla on vanha keskiaikainen kivikirkko. Sen seiniä koristavat yli 500 vuotta sitten maalatut kalkkikuvat. Ne kertovat ihmisen luomisesta, paratiisin tapahtumista, lankeemuksesta sekä Kristuksen elämästä ja sovitustyöstä – aina viimeiseen tuomioon saakka. Yksi näistä maalauksista kuvaa Aadamin ja Eevan karkottamista Eedenin puutarhasta. Kuvan välittämä tarina on vihamielinen ja uhkaava: Aadam ja Eeva ovat juuri syöneet kiellettyä hedelmää. Enkeli, jykevä miekka iskuun kohotettuna, ajaa häpeästä kyyristelevät rikolliset pois paratiisin autuudesta. Enkelin takana näkyy paratiisin portti – paikka, johon karkotetuilla ei ole enää koskaan mitään asiaa. Eräs yksityiskohta saa erityisen mietteliääksi: Paratiisista pois karkotetut Aadam ja Eeva ovat edelleen alasti. Heidän alastomuuttaan peittää häveliäästi vain … saunavihta. Pohjolan kansa ei kaiketi keskiajalla tiennyt, miltä viikunanlehdet näyttivät.

Palautuksen evankeliumin sanoma kertoo paratiisista karkottamisen tarinan toisin. Todellisuudessa Aadam ja Eeva saivat itse valita. Liian paljon oli vaakalaudalla, jotta ihminen olisi voitu tuoda kuolevaisuuteen pakolla.

Syötyään hyvän- ja pahantiedon puun hedelmää Aadam ja Eeva yrittivät peittää alastomuutensa sitomalla viikunanlehtiä esiliinaksi. Peläten, ettei se riittäisi, he yrittivät piiloutua pois Herran näköpiiristä. Näinhän me usein maailmassa toimimme. Yritämme piiloutua Herralta ja selvitä yksin oman järkemme varassa – tai kuuntelemme vääriä neuvoja väärien henkilöiden antamina. Käärme petti heidät. Saatana ei tunne Jumalan mieltä.

Tämä Aadamin ja Eevan – kenties hupsu – yritys oli kuitenkin todiste siitä, että kuolevaisuus oli asettumassa heihin. He olivat halukkaita muutokseen. He halusivat saada kokea kuolevaisuuden kokemukset. Jumala tietää kaiken. Siksi hän kutsui Aadamin ja Eevan astumaan esiin piilostaan. Oli aika mennä eteenpäin – viikunanlehtinen esiliina oli merkkinä siitä.

Aadamia ja Eevaa ei karkotettu pois Eedenin puutarhasta alasti, äkkipikaisesti tai vihan sokaisemana. Päinvastoin heitä valmisteltiin huolellisesti. Heille annettiin tietoa asioista, joita he tulisivat tulevaisuudessa kohtaamaan. Heille annettiin tietoa tehtävistään. He saivat voimaa korkeudesta, ja heidät vaatetettiin asianmukaisesti. Aadamille ja Eevalle annettiin ”vaatteet nahasta”. Herra itse valmisti ne ja puki ne heidän ylleen. Näin Herra liittojensa kautta suojasi heidät – ja saatteli matkaan.

Minunkin elämässäni on ollut hetki, jolloin aloin haluta jotakin enemmän. Olin tuolloin 21-vuotias. Poikaystäväni oli juuri lähtenyt lähetystyöhön. Olin häneen syvästi rakastunut. Ikävä oli valtava. Tunsin pohjatonta yksinäisyyttä.

Olin päässyt opiskelemaan ja muuttamassa pois kotoa. Etsin suuntaa ja polkua itselleni. Tämän elämänmuutoksen keskellä ja juuri siinä hetkessä tiesin tarvitsevani Eevan ”näkemystä ja rohkeutta”.

Liittopolkua pitkin on kuljettu jo iankaikkisuus – kauan ennen tämän maailman perustamista. Eeva on kulkenut sitä polkua. Samoin Vapahtajamme Jeesus Kristus.

Kuten Eeva, minäkin tarvitsin lisää tietoa ja valoa. Profeetta Nelson on sanonut: ”Aina kun elämässänne tapahtuu jonkinlaisia mullistuksia, niin turvallisin paikka hengellisesti on elää temppeliliittojenne suojissa.”

Valmistautuessani omaan temppeliendaumenttiin pohdin elämänmuutosta, jonka tiesin sen väistämättä tuovan. Osana temppelipyhitystä minäkin saisin valtuuden ja oikeuden käyttää pyhän pappeuden garmenttia.

Temppeligarmenttini ei tulisi näkymään maailmalle, vaan pitäisin sitä vaatetukseni alla alusvaatteiden tapaan. Tuolloin, nuorena aikuisena, painiskelin vakavasti sen ajatuksen kanssa: pystyisinkö todella sopeutumaan tulevaan muutokseen ja siihen, mitä se minulta vaatisi?

Vai olisiko vain helpompaa pysyä ikään kuin piilossa – ja unohtaa koko juttu?

Tapasin tuolloin ystäväni, joka oli vähän aiemmin saanut oman temppeliendaumentin. Kysyin ystävältäni suoran kysymyksen garmentista – miltä hänestä nyt tuntui? Ystäväni ilme kirkastui ja hän heläytti sanat ilman pienintäkään epäilystä: ”Minä suorastaan rakastan sitä nyt kun tiedän sen merkityksen!”

Olin vastauksesta häkeltynyt, koska olin kuvitellut kuulevani jotakin aivan muuta – ehkä jopa riuskaa tunteiden tuuletusta. Mutta hänen sanansa jäivät mieleeni, ja niistä on tullut minulle rakas hengellinen aarre. Olen saanut paljon käytännön apua ja oivalluksia garmentin käytöstä ja merkityksestä myös muilta uskollisilta sisarilta. Nuo yhteiset keskustelut ovat olleet minulle tärkeitä.

Pyhän pappeuden garmentti on syvästi vertauskuvallinen vaate yllämme, ja se viittaa Vapahtajaan. Kun pukeudumme siihen, puemme yllemme pyhän vertauskuvan Jeesuksesta Kristuksesta.

Garmentti muistuttaa meitä temppelin väliverhosta, ja tuo väliverho on vertauskuva Jeesuksesta Kristuksesta. Kaphar on hepreankielinen sana, joka tarkoittaa ’sovitusta’, ja yksi sen merkityksistä on ’suojata’.

Vanhin Russell M. Nelson on sanonut: ”Temppeligarmentin käyttämisellä on syvällinen symbolinen merkitys. Se edustaa jatkuvaa sitoutumista. Samoin kuin Vapahtaja näytti esimerkkiä siitä, miten tulee kestää loppuun asti, me käytämme vaatetta uskollisesti osana Jumalan pysyvää suojaa.”

Olen syvästi kiitollinen äitimme Eevan rohkeudesta ja näkemyksestä astua esiin. Tiedän hänen kulkeneen kuolevaisen elämänsä kestävänä loppuun asti ja olleen uskollinen tuolle ”Jumalan pysyvälle suojalle”. Eeva seisoi vanhurskaiden tyttäriensä kanssa niiden vanhurskaiden henkien joukossa, jotka odottivat Kristuksen saapumista heidän luokseen.

Profeetta Russell M. Nelson on todistanut: ”Tämä on lupaukseni teille: Jokainen vilpitön Jeesuksen Kristuksen etsijä löytää Hänet temppelissä.” Me löydämme Hänet temppeliliittojemme kautta. Juuri siksi meitä sisaria on näinä myöhempinä aikoina pyydetty astumaan esiin! ◼