Perhekeskeinen Jeesuksen Kristuksen evankeliumi

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon oppi keskittyy perheeseen. Temppeli on keskeinen osa perhettä koskevaa oppiamme. Siellä vastaanotetut toimitukset antavat meille mahdollisuuden palata taivaallisen Isämme luo iankaikkisina perheinä.

Huhtikuun 2025 yleiskonferenssi mukaan lukien presidentti Russell M. Nelson oli ilmoittanut 200 uuden temppelin rakentamisesta. Hän ilmoitti mielellään uusista temppeleistä jokaisen yleiskonferenssin päätteeksi, ja me kaikki riemuitsimme hänen kanssaan. Koska kuitenkin suuri määrä temppeleitä on nyt suunnittelun ja rakentamisen alkuvaiheessa, meidän on aiheellista hidastaa uusista temppeleistä ilmoittamista. Siksi kahdentoista koorumin hyväksymänä emme tässä konferenssissa ilmoita yhdestäkään uudesta temppelistä. Jatkamme nyt temppelitoimitusten tarjoamista kirkon jäsenille kaikkialla maailmassa niissä temppeleissä, joista olemme ilmoittaneet. Ja tilanteen mukaan etenemme rakentamalla uusia temppeleitä.

Se osa puheestani, jonka juuri pidin, on kirjoitettu rakkaan presidenttimme Russell M. Nelsonin kuoleman jälkeen. Se, mitä nyt seuraa, on kirjoitettu ja hyväksytty viikkoja aiemmin, mutta se edustaa yhä opetuksiani, jotka ovat Herran innoittamia.

Perhejulistuksessa, joka julkaistiin 30 vuotta sitten, julistetaan, että ”perhe on Jumalan säätämä” ja ”perhe on keskeisellä sijalla Luojan suunnitelmassa Hänen lastensa iankaikkiseksi päämääräksi”. Siinä julistetaan myös, että ”Jumalan lapsilleen antama käsky lisääntyä ja täyttää maa on yhä voimassa”. Ja ”me julistamme tämän lisäksi Jumalan määränneen, että pyhiä lisääntymisen voimia tulee käyttää ainoastaan miehen ja naisen kesken, jotka on laillisesti vihitty aviomieheksi ja vaimoksi”. Kuten silloinen vanhin Russell M. Nelson opetti Brigham Youngin yliopiston kuulijakunnalle, perhe on ”ratkaisevassa asemassa Jumalan suunnitelmassa. – – Itse asiassa suunnitelman tarkoituksena on perheen korotus.”

Jeesuksen Kristuksen kirkko tunnetaan toisinaan perhekeskeisenä kirkkona. Sitä se onkin! Suhdettamme Jumalaan ja kuolevaisen elämämme tarkoitusta selitetään perheen kautta. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on taivaallisen Isämme suunnitelma Hänen henkilastensa parhaaksi. Voimme todellakin sanoa, että evankeliumin suunnitelmaa opetettiin meille ensimmäisen kerran iankaikkisessa perheneuvostossa, sunnitelmaa toteutetaan kuolevaisten perheidemme kautta ja sen tarkoituksena on korottaa Jumalan lapset iankaikkisina perheinä.

Tästä opillisesta taustasta huolimatta esiintyy vastustusta. Yhdysvalloissa avioliittojen solmiminen ja lasten saaminen ovat vähenemässä. Lähes sadan vuoden ajan avioparien johtamien kotitalouksien osuus on laskenut, samoin kuin syntyvyys. Kirkkomme jäsenten avioliitto- ja syntyvyysluvut ovat paljon myönteisempiä, mutta nekin ovat laskeneet merkittävästi. On ehdottoman tärkeää, etteivät myöhempien aikojen pyhät menetä ymmärrystään avioliiton tarkoituksesta ja lasten arvosta. Se on tulevaisuus, johon me pyrimme. ”Korotus on perheasia”, presidentti Nelson on opettanut meille. ”Perheet voivat saada korotuksen vain Jeesuksen Kristuksen evankeliumin pelastavien toimitusten avulla.”

Se, että kansallisesti avioliittoja solmitaan ja lapsia saadaan vähemmän, on historiallisista syistä ymmärrettävää, mutta myöhempien aikojen pyhien arvojen ja käytäntöjen tulisi parantaa – ei noudattaa – niitä suuntauksia.

Lapsuudessani 80 vuotta sitten asuin isovanhempieni maatilalla ympäristössä, jossa lähes kaikki, mitä päivän aikana tapahtui, tehtiin perheen johdolla. Ei ollut televisiota tai muuta elektroniikkaa, joka olisi häirinnyt perheen toimintaa. Sitä vastoin nykypäivän kaupunkiyhteiskunnassa vain harvat jäsenet kokevat johdonmukaista perhekeskeistä toimintaa. Kaupunkielämän ja nykyaikaisten kulkuneuvojen, järjestetyn viihteen ja nopean viestinnän ansiosta nuortemme on helppoa pitää kotejaan täysihoitoloina, joissa he nukkuvat ja käyvät välillä syömässä mutta joissa vanhemmat ohjaavat heidän tekemisiään paljon vähemmän.

Vanhempien vaikutusta on heikentänyt myös tapa, jolla useimmat nykyiset kirkon jäsenet hankkivat elantonsa. Menneinä aikoina yksi suurista tekijöistä, jotka yhdistivät perheitä, oli yhteinen kamppailu yhteisen päämäärän hyväksi – kuten erämaan kesyttämiseksi tai elannon saamiseksi. Perhe oli järjestäytynyt ja johdettu taloudellinen tuotantoyksikkö. Nykyään useimmat perheet ovat taloudellisia kulutusyksiköitä, jotka eivät erityisesti edellytä perheen järjestäytymistä eikä yhteistyötä.

Samalla kun vanhempien vaikutus vähenee, myöhempien aikojen pyhillä on yhä Jumalan antama vastuu opettaa lapsiaan valmistautumaan perheemme päämäärään iankaikkisuudessa (ks. OL 68:25). Monien meistä täytyy tehdä niin, vaikka kaikki perheemme eivät olekaan perinteisiä. Avioero, kuolema ja asumusero ovat todellisuutta. Koin sen perheessä, jossa kasvoin.

Isäni kuoli, kun olin seitsemänvuotias, joten leskeksi jäänyt äiti kasvatti minut ja nuoremman veljeni ja siskoni. Vaikeimmissakin tilanteissa hän puski eteenpäin. Hän oli yksin ja murtunut, mutta Herran avulla hänen voimallinen opetuksensa palautetun kirkon opista ohjasi meitä. Kuinka hän rukoilikaan taivaallista apua lastensa kasvattamiseen, ja häntä siunattiin! Meidät kasvatettiin onnellisessa kodissa, jossa edesmennyt isämme oli aina todellisuutta. Äiti opetti meille, että meillä oli isä ja hänellä oli aviomies ja että heidän temppeliavioliittonsa ansiosta me olisimme aina perhe. Isämme oli vain väliaikaisesti poissa, koska Herra oli kutsunut hänet toiseen työhön.

Tiedän, etteivät monet muut perheet ole yhtä onnellisia, mutta jokainen yksinhuoltajaäiti voi opettaa taivaallisen Isän rakkaudesta ja temppeliavioliiton mahdollistamista siunauksista. Tekin voitte tehdä niin! Taivaallisen Isän suunnitelma takaa tämän mahdollisuuden jokaiselle. Olemme kaikki kiitollisia temppeliavioliitosta ja niistä tulevista siunauksista, joita sinetöiminen iankaikkiseksi perheeksi tuo mukanaan. Äitini tavoin lainaamme mielellämme Lehin lupausta pojalleen Jaakobille, että Jumala ”on pyhittävä ahdinkosi sinun hyväksesi” (2. Nefi 2:2). Tämä koskee jokaista myöhempien aikojen pyhien perhettä, onpa se kokonainen tai tällä hetkellä vaillinainen. Me olemme perhekirkko.

Meidän iankaikkisia perheitä koskeva oppimme ja uskonkäsityksemme vahvistavat ja yhdistävät meitä. En koskaan unohda äitini isän, pappa Harrisin, lupausta, kun me lapset asuimme hänen maatilallaan lähellä Paysonia Utahissa. Hän kertoi minulle murheellisen uutisen, että isäni oli kuollut kaukana Denverissä Coloradossa. Juoksin makuuhuoneeseen ja polvistuin vuoteen viereen itkien sydämeni pohjasta. Pappa seurasi minua, polvistui viereeni ja sanoi: ”Minä voin olla sinun isänäsi.” Tuo lempeä lupaus on voimallinen esimerkki siitä, mitä isovanhemmat voivat tehdä täyttääkseen aukot, kun perhe menettää jäsenen tai perheestä puuttuu jäsen.

Vanhemmat, olivatpa he yksinhuoltajia tai naimisissa – ja muut, kuten isovanhemmat, jotka täyttävät tämän roolin lapsille – ovat mestariopettajia. He opettavat tehokkaimmin esimerkillään. Perhepiiri on ihanteellinen paikka havainnollistaa ja oppia iankaikkisia arvoja kuten avioliiton ja lasten tärkeyttä, elämän tarkoitusta ja ilon todellista lähdettä. Se on myös paras paikka oppia muita elämän välttämättömiä opetuksia, kuten ystävällisyyttä, anteeksiantoa, itsehillintää sekä koulutuksen ja rehellisen työn arvoa.

Tietenkin monilla kirkon jäsenillä on rakkaita perheenjäseniä, jotka eivät hyväksy evankeliumin arvoja ja odotuksia. Nämä jäsenet tarvitsevat rakkauttamme ja kärsivällisyyttämme. Suhteissamme toisiimme meidän tulee muistaa, että tavoittelemamme täydellisyys ei rajoitu kuolevaisuuden stressaaviin olosuhteisiin. Suuri opetus jakeissa OL 138:57–59 vakuuttaa meille, että parannus ja hengellinen kasvu voivat jatkua kuolevaisuuden jälkeisessä henkimaailmassa. Mikä tärkeämpää, kun perhe yhdistyy vahvistamaan toisiaan, meidän kaikkien tulee muistaa, että synnit ja väistämättömät vajavuudet, joita me kaikki koemme kuolevaisuudessa, voidaan parannuksen kautta saada anteeksi Jeesuksen Kristuksen loistavan ja pelastavan sovituksen ansiosta.

Vapahtajamme Jeesus Kristus on ylin roolimallimme. Meitä siunataan, jos muovaamme elämämme Hänen opetustensa ja uhrautumisensa mallin mukaan. Kristuksen seuraaminen ja itsestämme antaminen toinen toisemme palvelemiseen on paras lääke itsekkyyteen ja yksilökeskeisyyteen, jotka nykyään näyttävät olevan hyvin yleisiä.

Vanhemmilla on velvollisuus opettaa lapsilleen evankeliumin periaatteiden lisäksi myös käytännön taitoja. Perheen yhteenkuuluvuus kasvaa, kun sen jäsenet tekevät jotakin merkityksellistä yhdessä. Perheen puutarhat rakentavat perhesuhteita. Onnelliset perheen kokemukset vahvistavat perhesiteitä. Retkeily, urheilutoiminta ja muu virkistystoiminta ovat erityisen hyödyllisiä yhdistämään perheitä. Perheiden tulee esivanhempien muistoksi järjestää sukukokouksia, jotka johtavat temppeliin.

Vanhempien tulee opettaa lapsilleen elämän perustaitoja, kuten piha- ja kotitöitä. Kielten opiskelu on hyödyllistä valmistautumista lähetystyöhön ja nykypäivän elämään. Vanhemmat, isovanhemmat tai muut sukulaiset voivat opettaa näitä aiheita. Perheet kukoistavat, kun ne oppivat ja neuvottelevat yhdessä kaikista perhettä ja sen jäseniä koskevista asioista.

Joku saattaa sanoa: ”Mutta ei meillä ole aikaa mihinkään sellaiseen.” Löytääkseen aikaa sen tekemiseen, mikä on todella hyödyllistä, monet vanhemmat huomaavat, että he saavat perheensä syttymään, jos he kaikki sammuttavat tekniset laitteensa. Ja vanhemmat, muistakaa, että se, mitä nuo lapset todella haluavat päivälliseksi, on aikaa teidän kanssanne.

Perheet saavat suuria siunauksia, jos perheenjäsenet rukoilevat yhdessä, polvistuvat aamuin illoin kiittämään siunauksista ja rukoilemaan yhteisten huolien vuoksi. Perheitä siunataan myös, kun ne palvelevat Jumalaa yhdessä kirkon kokouksissa ja muissa hartaustilaisuuksissa. Perheen siteitä vahvistavat myös perheen ja suvun kertomukset, perheen perinteiden luominen ja pyhistä kokemuksista kertominen. Presidentti Spencer W. Kimball muistutti meitä siitä, että ”innoittavat kertomukset omasta elämästämme ja esi-isiemme elämästä – – ovat voimallisia opetusvälineitä”. Ne ovat usein parhaita innoituksen lähteitä meille ja jälkeläisillemme.

Minä todistan Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, joka on Jumalan, iankaikkisen Isämme, ainosyntyinen Poika. Hän kutsuu meitä kulkemaan liittopolkua, joka johtaa taivaallisen perheen jälleennäkemiseen. Pappeuden sinetöimisvoimat, joita ohjaavat Kirtlandin temppelissä palautetut avaimet, tuovat perheet yhteen iankaikkisuudeksi (ks. OL 110:13–16). Niitä käytetään nykyään eri puolilla maailmaa Herran temppeleissä, joita on yhä useampia. Tämä on todellista. Olkaamme osa sitä. Tätä rukoilen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.