Jotta kaikki rakentuisivat

Meitä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä on siunattu jumaluuden jäsenen kumppanuudella, ja voimme saada apua täydelliseltä Opettajalta. Pyhä Henki tietää kaiken, todistaa totuudesta ja palauttaa mieleemme kaiken. Presidentti Russell M. Nelson puhui usein siitä, miten tärkeää on kuulla Herran ääntä. Hän opetti meille, kuinka voimme kutsua Pyhän Hengen johdatusta, ja pyysi meitä toistuvasti kasvattamaan hengellistä kykyämme vastaanottaa ilmoitusta.

Tänään kutsun teitä pohtimaan Pyhän Hengen roolia siten kuin se liittyy erityisesti evankeliumin oppimiseen ja opettamiseen kotona ja kirkossa. Pyhä Henki annetaan uskon rukouksen kautta ja kun pyrimme elämään kelvollisina tähän kallisarvoiseen lahjaan. Innoitetussa kirkon oppikirjassa Opettaminen Vapahtajan tavalla esitetään lisää Herran vahvistamia periaatteita, jotka auttavat kutsumaan Pyhän Hengen vaikutusta.

Yksi näistä periaatteista on edistää uutteraa oppimista. Aiemmin olemme saattaneet ajatella, että opettaminen on isän tai äidin tai opettajan tilaisuus kutsua Henki omaan valmistautumiseensa ja sitten kertoa oppimastaan lapsille tai luokan jäsenille, joiden tehtävänä on ollut kuunnella. Mutta vieläkin tehokkaampaa on se, kun me oppijoina tulemme myös valmistautuneina ja kun opettajat luovat oppimiskokemuksia, jotka edistävät henkilökohtaista ilmoitusta suoraan sydämeemme ja mieleemme. Kun sitten saamme tilaisuuksia kertoa, mitä opimme tutkimalla ja Pyhän Hengen kautta, me autamme toisiamme saamaan opetusta ja rakentumaan. Kun sovellamme evankeliumin periaatteita käytäntöön, Henki todistaa jälleen niiden totuudellisuudesta.

Kuten kaikessa, Jeesus Kristus on täydellinen esimerkki. Hän on kutsunut meitä jokaista olemaan uutteria oppijoita ja ottamaan vastuun omasta todistuksestamme. Hän kutsui opetuslapsiaan valmistautumaan oppimaan, kertomaan, mitä he oppivat, ja toimimaan uskossa. Hän rukoili heidän puolestaan, näki heidän jumalalliset mahdollisuutensa, kuunteli heitä ja auttoi heitä tietämään, että heitä rakastettiin ja tarvittiin.

Opettajina voimme keskittyä enemmän oppilaiden edistymiseen, heidän tarpeidensa täyttämiseen ja siihen, että autamme heitä omaksumaan elinikäisen opetuslapseuden hengellisiä tapoja. Kun me oppijoina käytämme oppimisprosessissa tahdonvapauttamme, me ilmaisemme Pyhälle Hengelle halukkuutemme saada opetusta Häneltä.

Olen kiitollinen opettajasta, joka kutsui minua olemaan parempi oppija. Kun aloitin opinnot yliopistossa, ajattelin virheellisesti, että opiskelu on jotakin, mitä pitää kestää, jotta saa urheilla. Eräänä päivänä luettuaan kirjoittamani tutkielman opettajani kertoi minulle, että hän piti minua lahjakkaana analyyttisenä ajattelijana. En edes tiennyt, mitä se tarkoitti. Hän sanoi, että jos työskentelisin keskittyneemmin, voisin olla hyvä opiskelija. Tuo ajatus ei ollut koskaan juolahtanut mieleeni. Hänen kiinnostuksensa, kannustuksensa ja kutsunsa muuttivat opiskeluni suunnan ja siunasivat suuresti elämääni.

Toinen periaate, joka liittyy Pyhän Hengen kutsumiseen, on tosi opin opettaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että evankeliumin tutkimisemme ja opettamisemme perustuvat Jumalan sanaan emmekä sensaatiohakuisesti spekuloi sillä, mitä Herra ei ole ilmoittanut. Sen sijaan me keskitymme keskeisiin ja iankaikkisiin evankeliumin periaatteisiin, minkä ansiosta Henki voi todistaa totuudesta. Jälleen me noudatamme Vapahtajan esimerkkiä. Hän on sanonut: ”Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.”

Tosi oppi löytyy pyhistä kirjoituksista ja nykyajan profeettojen opetuksista. Herran kehotus tutkia pyhiä kirjoituksia itsekseen ja perheen kanssa sekä käydä kirkossa joka viikko Hänen evankeliuminsa tutkimiseksi tarjoaa merkittävät puitteet Hänen oppinsa oppimiseen ja Hänen äänensä kuulemiseen. Me tutkimme pyhiä kirjoituksia ymmärtääksemme niiden kertomusta, niiden opettamia periaatteita ja näiden totuuksien soveltamista elämäämme. Millainen siunaus onkaan, kun meillä on pyhät kirjoitukset kätemme ulottuvilla. Kuvitelkaa, että Aadam ja Eeva, Abinadi tai jopa mestariopettaja Jeesus Kristus vierailevat kodeissamme tai luokissamme opettamassa meitä. He voivat, kun me kestitsemme itseämme Jumalan sanoilla. Johdonmukaisin pyrkimyksin me voimme oppia ymmärtämään ja rakastamaan pyhiä kirjoituksia ja luottamaan siihen, että niissä on vastaukset sielun kysymyksiin.

Ennen avioliittoamme oli aika, jolloin vaimoni Kristin oli vaikea tuntea taivaallisen Isän rakkautta ja ymmärtää Hänen suunnitelmaansa häntä varten. Kun hän rukoili johdatusta, hän sai vaikutelman, että hänen pitäisi osallistua instituuttiin, joten hän ilmoittautui Uuden testamentin oppikurssille. Tapa, jolla hänen instituutinopettajansa opetti pyhiä kirjoituksia, jopa tapa, jolla hän piteli niitä, osoitti, kuinka paljon hän rakasti Jumalan sanaa. Kun vaimoni osallistui oppikurssille, Pyhä Henki kuiskasi hänelle, että pyhissä kirjoituksissa oli jotakin, mitä hän tarvitsi. Hänen opettajansa rakkaus pyhiä kirjoituksia kohtaan ja Pyhän Hengen kehotukset antoivat hänelle halun aloittaa Jumalan sanan vakavan tutkimisen – mistä tuli syvän kääntymyksen ja pyhitetyn palvelemisen elinikäinen matka.

Lopuksi, kuten julkaisussa Opettaminen Vapahtajan tavalla esitetään, opetuksemme ja oppimisemme tulee aina keskittyä Jeesukseen Kristukseen. Voimme puhua Hänestä useammin ja kunnioittavammin ja etsiä enemmän tilaisuuksia ilmaista todistuksemme, kiitollisuutemme ja rakkautemme Häntä kohtaan. Olipa tilanne mikä tahansa, niin kun me muistamme Hänet, Hänen Henkensä voi olla meidän kanssamme.

Yksi tapa asettaa Jeesus Kristus opetuksemme keskiöön on korostaa, että Hän on täydellinen esimerkki, kaikkien evankeliumin periaatteiden ruumiillistuma ja ilmentymä. Vaikka pyhien kirjoitusten kertomuksessa ei viitattaisikaan suoraan Häneen, me voimme silti viitata Häneen esimerkkinä opetettavasta periaatteesta. Voisimme yksinkertaisesti kysyä: ”Tuleeko mieleenne jokin tilanne, jolloin Jeesus Kristus oli esimerkkinä tästä periaatteesta?”

Voimme myös keskittyä Häneen oppimalla Hänen nimityksistään, tehtävistään ja ominaisuuksistaan pyrkien paitsi oppimaan, mitä Hän on tehnyt, myös ymmärtämään paremmin, kuka Hän on. Esimerkiksi parannuksen periaatetta tutkittaessa on tärkeää ymmärtää, kuinka parannusta tehdään. Mutta on myös tärkeää muistaa, mitä Jeesus Kristus on tehnyt, jotta parannus olisi mahdollista, ja ymmärtää, mitä parannus opettaa meille Hänestä, Hänen todellisesta luonteestaan ja ominaisuuksistaan. Mitä meidän mahdollisuutemme tehdä parannusta kertoo Hänen rakkaudestaan, kärsivällisyydestään ja armostaan, Hänen uskostaan meidän jumalallisiin mahdollisuuksiimme, Hänen halukkuudestaan sovittaa meidän syntimme ja ilosta, jota Hän saa anteeksiantamisesta? Ja se, että ymmärrämme Hänen nimityksiään – kuten Jumalan Karitsa, Lunastaja ja Parantaja – auttaa meitä näkemään, että parannus on Hänen kutsunsa puhdistaa, muuttaa ja parantaa meidät. Keskittyminen siihen, mitä Hän on tehnyt hyväksemme ja mitä se kertoo siitä, kuka Hän on, voi auttaa meitä saamaan ”parannukseen johtavan uskon”.

Toisinaan emme ehkä heti näe Vapahtajan ominaisuuksia, jotka on esitetty pyhien kirjoitusten kertomuksessa. Esimerkiksi kun luemme siitä, kuinka Nefi rakensi laivan, saatamme keskittyä vain Nefiin. Mutta keskittyminen Vapahtajaan voi auttaa meitä näkemään, ettei tätä aikakirjaa ole säilytetty opettamaan meille Nefin suuruutta vaan osoittamaan meille Jumalan suuruus – että Hän antaa meille voimaa pitää Hänen käskynsä ja Hän vapauttaa meidät hädän hetkinä.

Me voimme myös keskittyä Jeesuksen Kristuksen keskeiseen rooliin taivaallisen Isän täydellisessä onnensuunnitelmassa. Elämämme kulun voi muuttaa se, että näemme olosuhteemme Jumalan iankaikkisen suunnitelman linssien läpi sen sijaan että näkisimme suunnitelman ajallisten olosuhteidemme linssien läpi. Evankeliumi ei ole vaatimusluettelo. Se on hyvä uutinen siitä, että Jeesus Kristus on voittanut synnin ja kuoleman. Kun pääsemme osallisiksi Jeesuksen Kristuksen ihmeellisestä armosta pitämällä liittomme Jumalan kanssa, me voimme elää iloisina nyt ja valmistautua elämään taivaallisen Isämme luona iankaikkisuuksissa. Kun opimme näkemään taivaallisen Isän ja Vapahtajan pyhissä kirjoituksissa, me opimme tuntemaan Heidät paremmin ja näemme Heidän rakkautensa ja vaikutuksensa useammin ja voimallisemmin omassa elämässämme.

Tulen aina muistamaan Hengen, jota tunsin nuorena, kun opettajamme opetti Vapahtajan elämän viimeisistä päivistä. Hän auttoi meitä näkemään, mikä merkitys oli ylähuoneen, Getsemanen, Golgatan ja tyhjän haudan tapahtumilla. Hän kertoi syvästä kiitollisuudestaan Vapahtajaa kohtaan ja palavasta halustaan seurata Vapahtajaa. Hänen opetuksensa oli kutsu Pyhälle Hengelle todistaa Jeesuksesta Kristuksesta. Ja Henki, jota tunsin siinä luokassa, syvensi uskoani sekä lisäsi rakkauttani ja arvostustani Vapahtajaa kohtaan. Sen opettajan vaikutus on pysynyt mielessäni koko elämäni ajan. Kuten eräästä toisesta opettajasta on sanottu: ”Me saatoimme lämmitellä käsiämme hänen uskonsa tulen loimussa.”

Kun kodeissamme ja kirkon kokouksissamme keskitymme Jeesukseen Kristukseen, opetamme Hänen oppiaan ja opimme uutterasti, me kutsumme Pyhää Henkeä syventämään uskoamme Jeesukseen Kristukseen ja auttamaan meitä tulemaan enemmän Hänen kaltaisikseen, mikä on kaiken evankeliumin opettamisen ja oppimisen päämäärä.

Olen kiitollinen opettajista elämässäni, alkaen hyvistä vanhemmista ja paikallisista johtohenkilöistä ja opettajista aina niihin miehiin ja naisiin, jotka on kutsuttu opettamaan ja todistamaan tältä puhujakorokkeelta ja jotka auttavat meitä tuntemaan Jeesuksen Kristuksen ja seuraamaan Häntä. Ja olen kiitollinen Pyhästä Hengestä, täydellisestä Opettajasta. Pyhän Hengen kautta tiedän, että taivaallinen Isä rakastaa meitä ja että Hänellä on täydellinen suunnitelma meitä varten, että Jeesus on Kristus, maailman Vapahtaja ja Lunastaja ja että Hänen evankeliuminsa ja kirkkonsa on palautettu. Kiitollisena todistan näistä asioista. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.