Kaunistettu itsehillinnän hyveellä

Vieraillessaan toukokuussa 2021 Suolajärven temppelin peruskorjaustyömaalla presidentti Russell M. Nelson hämmästeli niiden pioneerien ponnisteluja, jotka rajallisin voimavaroin ja vankkumattomalla uskolla olivat rakentaneet tuon pyhän rakennuksen, fyysisen ja hengellisen mestariteoksen, joka on kestänyt ajan koetusta. Hän havaitsi kuitenkin myös, miten eroosio oli ajan mittaan aiheuttanut säröjä temppelin alkuperäiseen kivijalkaan ja muurauksen rapautumista, mikä oli selvä merkki tarpeesta vahvistaa rakennetta.

Sitten rakas profeettamme opetti meille, että aivan kuten oli välttämätöntä toteuttaa tärkeitä toimia temppelin perustuksen vahvistamiseksi, jotta se kestäisi luonnonvoimia, samoin meidänkin täytyy ryhtyä poikkeuksellisiin toimiin – kenties sellaisiin, joihin emme ole koskaan aiemmin ryhtyneet – vahvistaaksemme omaa hengellistä perustustamme Jeesuksessa Kristuksessa. Ikimuistoisessa sanomassaan hän jätti meille kaksi syvällistä kysymystä omakohtaista pohdintaa varten: ”Kuinka luja on sinun perustuksesi? Entä millaista vahvistusta sinun todistuksesi ja ymmärryksesi evankeliumista tarvitsee?”

Jeesuksen Kristuksen evankeliumi tarjoaa meille jumalallisesti innoitettuja ja tehokkaita keinoja estää hengellinen eroosio sielussamme vahvistaen voimallisesti perustustamme ja auttaen meitä välttämään säröjä uskossamme ja rapautumista sekä todistuksessamme että ymmärryksessämme evankeliumin pyhistä totuuksista. Yksi erityisen merkityksellinen periaate tämän tarkoituksen saavuttamiseksi on Opin ja liittojen luvussa 12. Tämä ilmoitus annettiin profeetta Joseph Smithin välityksellä Joseph Knightille, vanhurskaalle miehelle, joka pyrki vilpittömästi ymmärtämään Herran tahdon, ei pelkästään muuttuakseen ulkoisesti vaan pysyäkseen horjumattomana opetuslapseudessaan – lujana kuin taivaan pylväät. Herra julisti:

”Katso, minä puhun sinulle sekä kaikille niille, jotka haluavat tuoda esiin tämän työn ja vahvistaa sitä.

Eikä kukaan voi auttaa tässä työssä, ellei hän ole nöyrä ja täynnä rakkautta, ellei hänellä ole uskoa, toivoa ja rakkautta, ellei hän ole itsensä hillitsevä kaikessa, mitä hänen huostaansa uskotaan.”

Vapahtajan opastus, joka on tallennettu tähän pyhään ilmoitukseen, muistuttaa meille, että itsehillintä on välttämätön vahvistus lujalle perustukselle Jeesuksessa Kristuksessa. Se on yksi korvaamattomista hyveistä paitsi niille, jotka on kutsuttu palvelemaan, mutta myös kaikille, jotka ovat solmineet pyhiä liittoja Herran kanssa ja jotka lupautuvat seuraamaan Häntä uskollisesti. Itsehillintä harmonisoi ja vahvistaa muita Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia, joita tässä ilmoituksessa mainitaan: nöyryys, usko, toivo, rakkaus ja puhdas rakkaus, joka virtaa Hänestä. Lisäksi itsehillinnän vaaliminen on merkityksellinen tapa suojata sieluamme hienoiselta mutta jatkuvalta hengelliseltä eroosiolta, jota maailmalliset vaikutteet aiheuttavat ja joka voi heikentää perustustamme Jeesuksessa Kristuksessa.

Kristuksen todellisia opetuslapsia kaunistavien ominaisuuksien joukossa itsehillintä erottuu edukseen heijastuksena Vapahtajasta itsestään, kallisarvoisena Hengen hedelmänä, joka on kaikkien niiden ulottuvilla, jotka avautuvat jumalalliselle vaikutukselle. Se on hyve, joka tuo sopusointua sydämeen muokkaamalla toiveita ja tunteita viisaudella ja tyyneydellä. Pyhissä kirjoituksissa itsehillintä esitetään olennaisena osana edistymistä hengellisellä matkallamme, sillä se johtaa meitä kohti kärsivällisyyttä, jumalisuutta ja myötätuntoa samalla kun se hioo tunteitamme, sanojamme ja tekojamme.

Kristuksen opetuslapsista, jotka pyrkivät vaalimaan tätä Kristuksen kaltaista ominaisuutta, tulee entistä nöyrempiä ja he ovat täynnä rakkautta. Heissä herää tyyni voima, ja he pystyvät paremmin hillitsemään vihaa, vaalimaan kärsivällisyyttä ja kohtelemaan muita suvaitsevaisesti, kunnioittavasti ja arvokkaasti silloinkin kun vastoinkäymisten tuulet puhaltavat rajusti. He eivät pyri toimimaan hetken mielijohteesta vaan päättävät toimia hengellisen viisauden mukaisesti, sävyisyyden ja Pyhän Hengen lempeän vaikutuksen ohjaamina. Tällä tavoin heistä tulee vähemmän alttiita hengelliselle eroosiolle, koska – kuten apostoli Paavali opetti – he tietävät voivansa tehdä kaiken Kristuksen avulla, joka vahvistaa heitä jopa sellaisten koettelemusten kohdatessa, jotka voisivat horjuttaa heidän todistustaan Hänestä.

Kirjeessään Titukselle Paavali antoi pyhiä neuvoja niiden ihmisten edellytyksistä, jotka haluavat edustaa Vapahtajaa ja tehdä Hänen tahtonsa uskoa ja omistautumista osoittaen. Hän sanoi, että heidän tulee olla vieraanvaraisia, harkitsevia, oikeamielisiä ja hurskaita – ominaisuuksia, jotka selvästi kuvastavat itsehillinnän vaikutusta.

Paavali kuitenkin varoitti, että hän ”ei saa olla ylimielinen eikä äkkipikainen [eikä] väkivaltainen”. Sellaiset ominaisuudet ovat Vapahtajan mielen vastaisia ja ovat esteenä todelliselle hengelliselle kasvulle. Pyhien kirjoitusten tekstissä ilmaus ”ei saa olla ylimielinen” tarkoittaa sellaista, joka kieltäytyy toimimasta yliolkaisesti tai ylpeästi, ”eikä äkkipikainen” tarkoittaa sellaista, joka välttää luontaista halua tulla kärsimättömäksi ja ärtyneeksi, ja ”eikä väkivaltainen” tarkoittaa sellaista, joka välttää riitaisaa, aggressiivista ja tylyä käytöstä sanallisesti, fyysisesti ja emotionaalisesti. Kun pyrimme muuttamaan käytöstämme osoittaen uskoa ja nöyryyttä, me voimme olla lujasti ankkuroituja Hänen armonsa vankkaan kallioon ja tulla puhtaiksi ja hiotuiksi välineiksi Hänen pyhissä käsissään.

Kun pohdin tarvetta vaalia itsehillinnän hyvettä, mieleeni muistuvat profeetta Samuelin äidin Hannan sanat – naisen, jolla oli merkittävä usko ja joka suurten koettelemustenkin jälkeen lausui kiitoslaulun Herralle. Hän sanoi: ”Jättäkää suuret sananne, luopukaa röyhkeistä puheistanne, sillä Herra on Jumala, hän tietää kaiken, hän punnitsee teot.” Hänen laulunsa on enemmän kuin rukous – se on itselle osoitettu kutsu toimia nöyrästi, itsensä hilliten ja maltillisesti. Hanna muistuttaa meille, ettei todellinen hengellinen voima ilmene hetken mielijohteesta aiheutuvina reaktioina tai ylimielisinä sanoina vaan maltillisina, harkittuina asenteina, jotka ovat sopusoinnussa Herran viisauden kanssa.

Usein maailma ylistää aggressiivisuudesta, ylimielisyydestä, kärsimättömyydestä ja liiallisuudesta syntyneitä käyttäytymismalleja, ja usein tällaisia asenteita perustellaan arjen paineilla ja pyrkimyksellä saada hyväksyntää ja suosiota. Kun käännämme katseemme pois itsehillinnän hyveestä ja jätämme huomiotta Pyhän Hengen lempeän ja hillitsevän vaikutuksen tavassamme toimia ja puhua, me lankeamme helposti vihollisen ansaan, mikä väistämättä johtaa meidät lausumaan sanoja ja omaksumaan asenteita, joita myöhemmin kadumme syvästi, olipa kyse sitten sosiaalisista suhteista, perhesuhteista tai jopa kirkollisista suhteista. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi kutsuu meitä osoittamaan tätä hyvettä erityisesti haasteiden aikoina, sillä juuri näissä tilanteissa yksilön todellinen luonne tulee ilmi. Kuten Martin Luther King jr. kerran sanoi: ”Ihmisen lopullinen mitta ei ole se, miten hän toimii mukavuuden ja huolettomuuden hetkinä, vaan se, miten hän toimii haasteiden ja kiistojen hetkinä.”

Liittokansana meitä on kutsuttu elämään niin, että sydämemme on lujasti juurtunut pyhiin lupauksiin, jotka olemme antaneet Herralle, ja noudattamaan huolellisesti mallia, jonka Hän on asettanut täydellisellä esimerkillään. Hän puolestaan on luvannut: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille, että tämä on minun oppini, ja jokainen, joka rakentaa tälle, rakentaa minun kalliolleni, eivätkä helvetin portit voita heitä.”

Vapahtajan palvelutehtävää maan päällä leimasi itsehillinnän hyve Hänen luonteensa kaikilla osa-alueilla. Täydellisellä esimerkillään Hän opetti meitä: ”Ole kärsivällinen ahdingoissa. Älä herjaa niitä, jotka herjaavat.” Kun Hän opetti, ettei meidän pidä antaa periksi vihalle väittelyjen ja kiistojen vuoksi, Hän julisti: ”Teidän on tehtävä parannus ja tultava pienen lapsen kaltaisiksi.” Hän opetti myös, että kaikkien, jotka haluavat tulla Hänen luokseen täysin vilpittömin sydämin, täytyy tehdä sovinto niiden kanssa, joiden kanssa he ovat vihoissaan tai joilla on jotakin heitä vastaan. Hillityin asentein ja myötätuntoisin sydämin Hän vakuutti meille, että kun meitä kohdellaan tylysti, epäystävällisesti, epäkunnioittavasti tai piittaamattomasti, Hänen hyvyytensä ei meistä väisty eikä Hänen rauhanliittonsa horju elämästämme.

Muutama vuosi sitten vaimollani ja minulla oli pyhä etuoikeus tavata joitakin uskollisia kirkon jäseniä Méxicossa. Monet heistä olivat joko omakohtaisesti tai läheistensä kautta joutuneet kokemaan sanoin kuvaamattomia koettelemuksia, kuten sieppauksia, murhia ja muita sydäntä särkeviä murhenäytelmiä.

Kun katsoimme niiden pyhien kasvoja, emme nähneet vihaa, kaunaa tai kostonhalua. Sen sijaan näimme hiljaista nöyryyttä. Vaikka heidän kasvojaan leimasikin murhe, niiltä huokui vilpitön parantumisen ja lohdun kaipuu. Vaikka näiden pyhien sydän oli särkynyt kärsimyksestä, he ponnistelivat eteenpäin uskoen Jeesukseen Kristukseen, ja he päättivät olla antamatta ahdinkojensa murtaa uskoaan tai horjuttaa todistustaan evankeliumista.

Tuon pyhän kokoontumisen päätteeksi tervehdimme heitä jokaista. Jokainen kädenpuristus, jokainen halaus muodostui hiljaiseksi todistukseksi siitä, että Herran avulla me voimme tehdä valinnan osoittaa itsehillintää elämän turhautumisissa ja haasteissa. Heidän hiljainen ja vaatimaton esimerkkinsä toimi lempeänä kutsuna kulkea Vapahtajan polkua osoittaen itsehillintää kaikessa. Tunsimme olevamme enkelien seurassa.

Jeesus Kristus, suurin kaikista, kärsi meidän vuoksemme, kunnes Hän vuosi verta jokaisesta huokosesta, ja kuitenkaan Hän ei koskaan sallinut vihan lietsoa sydäntään eikä Hänen huuliltaan päässyt aggressiivisia, loukkaavia tai rienaavia sanoja edes sellaisen ahdingon keskellä. Hilliten itsensä täydellisesti ja osoittaen vertaansa vailla olevaa sävyisyyttä Hän ei ajatellut itseään vaan jokaista Jumalan lasta – mennyttä, nykyistä ja tulevaa. Apostoli Pietari todisti Kristuksen ylevästä asenteesta, kun hän julisti: ”Häntä herjattiin, mutta hän ei vastannut herjauksella, hän kärsi, mutta ei uhkaillut, vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun.” Jopa suurimman tuskansa keskellä Vapahtaja osoitti täydellistä ja jumalallista itsehillintää. Hän julisti: ”Kuitenkin, kunnia olkoon Isän, minä join ja saatoin päätökseen valmisteluni ihmislasten hyväksi.”

Rakkaat veljeni ja sisareni, esitän meille kaikille vilpittömän kutsun kaunistaa mieltämme ja sydäntämme Kristuksen kaltaisella itsehillinnän hyveellä pyhänä vastauksena rakkaan presidenttimme Russell M. Nelsonin profeetalliseen kutsuun. Kun pyrimme uskon ja uutteruuden avulla punomaan itsehillintää tekoihimme ja sanoihimme, todistan, että me vahvistamme elämäämme ja ankkuroimme sen lujemmin Lunastajamme varmalle perustukselle.

Todistan juhlallisesti, että jatkuva pyrkimys itsehillintään puhdistaa sielumme ja pyhittää sydämemme Vapahtajan edessä vetäen meitä lempeästi lähemmäksi Häntä ja valmistaen meitä toivoa ja rauhaa tuntien sitä loistavaa päivää varten, jolloin kohtaamme Hänet Hänen toisessa tulemisessaan. Lausun nämä pyhät sanat Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.