Yleiskonferenssi
Herra jouduttaa työtään
Lokakuun 2025 yleiskonferenssi


14:55

Herra jouduttaa työtään

Kun Herra jouduttaa työtään, meidän tulee rakastaa, hoivata ja palvella niitä, jotka ottavat vastaan Hänen evankeliuminsa.

Charles Dickens aloitti tunnetusti klassikkoromaaninsa Kaksi kaupunkia vakuuttamalla: ”Tämä oli aikakausista paras ja pahin.” Tavallaan tämä on totta meidän aikakautenamme.

Me elämme myrskyisää aikaa, jolloin ”koko maa on levottomuuden vallassa”. Tänä aamuna vanhin Gary E. Stevenson tähdensi kauniisti presidentti Russell M. Nelsonin antamaa kehotusta olla rauhantekijöitä Jeesuksen Kristuksen seuraajina. Tämä on olennainen osa sitä, että vaalimme ykseyttä, rauhaa ja parantumista ”pahimpana aikakautena”.

Me elämme myös ”parasta aikakautta”, mitä tässä tähdennän. Herra julisti esipuheessa Oppiin ja liittoihin sen luvussa 1, että evankeliumin täyteyttä julistettaisiin maailman äärille. Herra todellakin jouduttaa työtään meidän aikanamme. Meidän tulee olla syvästi kiitollisia tästä jouduttamisesta, jota on tapahtunut ja tapahtuu näistä haastavista ajoista huolimatta. Me elämme aikana, jolloin Herran seuraajilla on etuoikeus kuulla Hänen ääntään ja vastata siihen avoimin sydämin ja mielin. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet, jotka ovat sitoutuneet Vapahtajaan ja Hänen käskyihinsä, löytävät tarkoituksen ja syvän henkilökohtaisen rauhan.

Kirkon historiassa eri aikoina on ollut huomattavaa kasvua niiden määrässä, jotka ovat astuneet liittopolulle. Yksi tällainen ajanjakso oli vuosien 1837 ja 1850 välisenä aikana. Jotkut Herran palautetun kirkon varhaisista apostoleista palvelivat lähetystyössä Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tämän lähetystyön tuloksena tuhannet liittyivät kirkkoon, ja vuoteen 1850 mennessä Yhdistyneessä kuningaskunnassa asui enemmän kirkon jäseniä kuin Yhdysvalloissa. Tuolloin Herra käski näitä pyhiä kokoontumaan Utahiin. Tapahtui suuri muuttoliike, ja osa siitä rahoitettiin jatkuvan siirtolaisrahaston myöntämillä lainoilla.

Rakastan kertomusta siitä, kuinka Suolajärven laaksoon saapui suuri joukko käännynnäisiä Englannista ja Walesista vuonna 1852. Ryhmä tapasi ensimmäisen presidenttikunnan Emigration Canyonin suulla kapteeni Pittin soittokunnan säestyksen saattelemana. Deseret News -lehti kuvaili heidän olevan ”joukko pyhiinvaeltajia, [joihin kuului] sisaria ja lapsia, jotka kävelivät auringon polttamina ja sään kuluttamina, mutta eivät lohduttomina; heidän sydämensä oli kevyt ja iloinen, mikä näkyi selvästi heidän onnellisista ja iloisista kasvoistaan”.

Kun he ”ohittivat temppelikorttelin, – – tuhannet miehet, naiset ja lapset kokoontuivat eri puolilta kaupunkia yhtenäiseksi, loistavaksi ja iloiseksi tervetuliaisjoukoksi”. Presidentti Brigham Young puhui heille: ”Siunatkoon Herra, Israelin Jumala, teitä. – – Olemme rukoilleet alati teidän puolestanne. Tuhansia rukouksia on lausuttu teidän puolestanne päivästä päivään Hänelle, joka on käskenyt meitä kokoamaan Israelia, pelastamaan ihmislapsia saarnaamalla evankeliumia ja valmistamaan heitä Messiaan tulemiseen.”

Tuon riemullisen tilaisuuden hengessä saanen jälleen kerran vakuuttaa kaikille uusille käännynnäisille ja niille, jotka palaavat Herran kirkkoon: Me rakastamme teitä, me tarvitsemme teitä, Herra tarvitsee teitä. Emme ehkä toivota teitä tervetulleiksi torvisoittokunnilla, mutta me rukoilemme, että taivaan siunaukset seuraavat pyrkimyksiänne edistyä liittopolulla, joka johtaa Isän Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen luo selestiseen valtakuntaan.

On selviä todisteita siitä, että usko Jeesukseen Kristukseen lisääntyy meidän aikanamme. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa käännynnäisten lukumäärä ja käännynnäisten osallistumisen määrä on kasvanut merkittävästi. Viimeisen puolentoista vuoden aikana kirkkoon on liittynyt lähes 900 000 käännynnäistä. Nämä käännynnäiset muodostavat suunnilleen 5 prosenttia kirkon koko jäsenistöstä. Toivotamme uudet jäsenet tervetulleiksi avosylin ja arvostamme suuresti valitsemaanne polkua.

Nämä 900 000 käännynnäistä viimeisen puolentoista vuoden aikana ovat enemmän kuin kirkon koko jäsenmäärä sen 110-vuotispäivänä vuonna 1940, jolloin jäseniä oli vähän yli 860 000. Tämä oli vuosi, jolloin vanhin Jeffrey R. Holland, vanhin Dieter F. Uchtdorf ja minä synnyimme.

Näitä suurenmoisia uusia käännynnäisiä tulee kaikkialta maailmasta. Tämän vuoden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana käännynnäisten lukumäärä on kasvanut yli 20 prosenttia edellisestä vuodesta Euroopassa, Afrikassa, Aasiassa, Tyynenmeren alueella ja Latinalaisessa Amerikassa. Pohjois-Amerikassa kasvu on ollut 17 prosenttia. Herran työ menee jatkuvasti eteenpäin voimallisin tavoin. Nämä kasvavat luvut ovat selkeä todistus siitä, että evankeliumi koskettaa ihmisten sydäntä ja muuttaa ihmisten elämää kaikkialla.

Meidän aikanamme nämä kallisarvoiset käännynnäiset eivät enää kokoonnu yhteen keskeiseen paikkaan. Kirkon jäsenten uskon ja pyhittäytymisen ansiosta käytettävissä on voimavaroja, joilla tuetaan seurakuntia – rakentamalla kappeleita ja temppeleitä – kaikkialla maailmassa. Tarvittavien pappeuden avainten ja annettujen voimavarojen ansiosta pelastavat toimitukset ovat nyt saatavilla useimmissa osissa maailmaa.

Riippumatta siitä, missä asumme, nykyisten jäsenten on toivotettava tervetulleiksi satojatuhansia uusia jäseniä, kuten toivotimme tervetulleiksi englantilaiset ja walesilaiset pyhät, joita kuvailin varhaisesta historiastamme. Pidin kovasti vanhin Gerrit W. Gongin puheesta tässä kokouksessa, kun hän opetti meille, ettei kenenkään pidä istua yksin sen paremmin emotionaalisesti kuin hengellisestikään.

Pyhänä velvollisuutenamme on ottaa vastaan ja toivottaa tervetulleiksi uudet ja palaavat jäsenet. Kun Herra jouduttaa työtään, meidän tulee rakastaa, hoivata ja palvella niitä, jotka ottavat vastaan Hänen evankeliuminsa. Me voimme omalta osaltamme rakentaa Siionin kansaa, jossa meillä on ”yksi sydän ja yksi mieli ja [asumme] vanhurskaudessa”. Jotta olisimme yhtä Herran kanssa, meidän täytyy olla yhtä Herran edessä. Kaikilla jäsenillä on kastepäivästä riippumatta vastuu toivottaa muut tervetulleiksi.

Neuvoni kirkon jäsenille on kietoa käsivartensa näiden kallisarvoisten, valittujen ihmisten ympärille, jotka ovat ottaneet vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin.

Presidentti Gordon B. Hinckley opetti meille, että uusi käännynnäinen tarvitsee ”ystävää, tehtävää ja sitä, että heitä ravitaan ’Jumalan hyvällä sanalla’ (Moroni 6:4)”. Me voimme olla niitä ystäviä, jotka vakuuttavat näille uusille käännynnäisille, että he kuuluvat joukkoon eivätkä ole vain vieraita. Me voimme auttaa heitä ymmärtämään, että he ovat Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia, jotka voivat palvella muita ja ottaa vastaan kutsun palvella. Nuorten käännynnäisten tulee harkita palvelemista kokoaikaisessa lähetystyössä. Kaikkien tulee määrätietoisesti pyrkiä elämään Kristuksen kaltaista elämää.

Monet liittyvät kirkkoon suurin henkilökohtaisin uhrauksin ja tarvitsevat kipeästi muiden pyhien rakkautta ja tukea.

Niille teistä, jotka ovat uusia tai jotka palaavat uskoon, eteen saattaa tulla haasteita. Ole kärsivällinen itseäsi kohtaan. Lähetyssaarnaajat ovat opettaneet sinulle keskeisen opin ja selittäneet valtakunnan liitot ja toimitukset, jotka esitetään pyhissä kirjoituksissa ja julkaisussa Saarnatkaa minun evankeliumiani.

Toimitusten ja liittojen vastaanottaminen ja käskyjen mukaan eläminen on ehdottoman tärkeää. Keskity liittoihin, jotka ovat välttämättömiä korotukselle. Evankeliumi tekee korotuksesta mahdollisen, ja korotus edellyttää pyhien liittojen solmimista Jumalan kanssa ja niiden pitämistä. Lukuun ottamatta kastetta, konfirmointia ja Melkisedekin pappeuden antamista miehille, liitot, joita solmimme, suoritetaan temppelissä. Kuolleiden osalta kukin näistä pelastavista toimituksista suoritetaan ainoastaan temppelissä. Niinpä välittömänä tavoitteena tulisi olla valmistautuminen temppeliin.

Toisinaan tunnet riittämättömyyttä sen suhteen, mitä tiedät. Evankeliumin tuntemus on suuri siunaus, joka saadaan vähitellen ajan myötä, mutta se ei ole pelastava toimitus. Evankeliumissa ei testata tietämystä. Kuitenkin kuten presidentti Nelson lupasi: ”Kun rukoillen tutkitte Mormonin kirjaa joka päivä, te teette parempia valintoja – joka päivä. – – Kun pohditte, mitä tutkitte, taivaan ikkunat avautuvat ja te saatte vastauksia omiin kysymyksiinne ja ohjausta omaan elämäänne.”

Lisäksi kirkon opetusohjelmassa käsitellään sunnuntaikokouksissa vuorovuosina Vanhaa testamenttia, Uutta testamenttia, Mormonin kirjaa sekä Oppia ja liittoja. Ajan mittaan tunnet olosi varmemmaksi, kun evankeliumin tietämyksesi kasvaa. Säännöllinen pyhien kirjoitusten tutkiminen siunaa ja rikastuttaa elämääsi syventämällä kääntymystäsi Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin.

Jeesuksen Kristuksen puhtaan opin oppiminen on elinikäinen pyrkimys, jotta voi sekä ymmärtää oppia että elää Kristuksen kaltaista elämää. Välttämättömät liitot tarjoavat puitteet, joita kuvailemme liittopoluksi. Presidentti Nelson opetti näitä periaatteita voimallisesti. Kaikkia jäseniä, varsinkin uusia ja palaavia, siunataan, kun he tutkivat hänen profeetallisia sanomiaan liitoista ja liittopolusta sekä omaksuvat ne.

Jos asetat tavoitteeksi ottaa kelvollisesti vastaan jokaisen korotukselle välttämättömän liiton, olet polulla, joka johtaa selestiseen valtakuntaan. Meidän tulee keskittyä temppeliin ja temppelitoimituksiin. Useimmat liitot ovat jokaisen yksilön ulottuvilla. Yhteen liittoon, iankaikkiseen avioliittoon, sisältyy pyrkimystesi yhdistäminen kumppanin kanssa. Tavoitteenamme tulee olla tuon iankaikkisen kumppanin löytäminen.

Älä kuitenkaan lannistu, jos iankaikkinen avioliitto ei tällä hetkellä ole mahdollinen. Profeetat ovat opettaneet, ettei mitään siunauksia pidätetä uskollisilta jäseniltä, jotka pitävät käskyt. Eräs Mormonin kirjan profeetta, kuningas Benjamin, ilmaisi tämän kauniisti: ”[Ne,] jotka pitävät Jumalan käskyt, – – ovat siunattuja kaikessa, – – ja jos he pysyvät uskollisina loppuun asti, – – he voivat – – asua Jumalan luona milloinkaan päättymättömässä onnen tilassa.”

Tulet huomaamaan – ellet ole jo huomannut – että jäsenet eivät ole täydellisiä. Ilmoitettu oppi tekee selväksi, että matkallamme täällä maan päällä me teemme virheitä. Me elämme epätäydellisessä ja langenneessa maailmassa, emme selestisessä maailmassa. Tämä elämä on koetusten aikaa, jossa meillä on jatkuvasti tilaisuuksia tehdä parannusta ja osoittaa kelvollisuutemme.

Me kaikki tunnemme riittämättömyyttä pyrkiessämme tulemaan Jeesuksen Kristuksen kaltaisiksi. Hänen sovituksensa ansiosta me voimme tehdä parannusta päivittäin, kun epäonnistumme. Kuten Nefi – eräs toinen Mormonin kirjan profeetta – sanoi: ”[Meidän] täytyy ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että [meillä] on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Ja nyt, jos te ponnistelette eteenpäin kestiten itseänne Kristuksen sanalla ja kestätte loppuun asti, katso, näin sanoo Isä: Te saatte iankaikkisen elämän.”

Kun pohdimme aikamme haasteita, meidän täytyy muistaa, että suorittaessaan maanpäällistä palvelutehtäväänsä Vapahtajakin eli sekasortoisena ja väkivaltaisena aikana. Hän ei keskittynyt sen ajan poliittisiin haasteisiin. Hän keskittyi pyhien täydelliseksi tekemiseen.

Vapahtajan ja Hänen oppinsa ja opetustensa seuraaminen ei ole koskaan ollut helppoa maailmassa, joka on jatkuvan levottomuuden vallassa. Se ei ollut helppoa Vapahtajalle epävakaassa maailmassa Hänen kuolevaisuudessa viettämänsä matkan aikana, se ei ollut helppoa varhaisille johtajillemme eikä se ole helppoa meillekään. Onneksi elävät profeetat antavat opastusta, jota me tarvitsemme erityisesti omaa aikaamme varten. Presidentti Dallin H. Oaks jatkaa tuota hengellisesti voimallista perintöä.

Todistan, että Jeesuksen Kristuksen kirkon oppi on iankaikkinen ja tosi. Lausun varman ja kiistattoman todistukseni siitä, että Jeesus Kristus elää ja Hänen sovituksensa ansiosta me voimme olla yhtä Hänen kanssaan. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Charles Dickens, Kaksi kaupunkia, suom. Helka Varho, 2002, s. 1.

  2. Yksi Dickensin teemoista oli ajatus yksilön muutoksesta yhteiskunnallisten levottomuuksien aikana.

  3. OL 45:26.

  4. Ks. Russell M. Nelson, ”Autuaita rauhantekijät”, Liahona, marraskuu 2025, s. 6–9.

  5. Ks. OL 1:23.

  6. Ks. OL 88:73.

  7. Ks. OL 59:23; ks. myös Joh. 14:27.

  8. Ks. Ap. t. 2:41.

  9. Ks. OL 112. Tämä ilmoitus saatiin 23. heinäkuuta 1837, päivänä, jolloin evankeliumia saarnattiin ensimmäisen kerran Englannissa tänä taloudenhoitokautena. Lisää tietoa tästä lähetystyöstä on julkaisussa James B. Allen, Ronald K. Esplin ja David J. Whittaker, Men with a Mission: The Quorum of the Twelve Apostles in the British Isles, 1837–1841, 1992.

  10. Useimmat näistä käännynnäisistä tulivat työväenluokasta. Charles Dickens tarkkaili joitakuita heistä, kun he valmistautuivat matkalleen Yhdysvaltoihin Amazon-laivalla. Hän oli arvioinnissaan myönteinen. Hän kuvaili heitä ”Englannin parhaimmistoksi ja kukoistukseksi” (”The Uncommercial Traveller”, All the Year Round, 4. heinäkuuta 1863, s. 446). Ks. myös 1. Kor. 1:26–28.

  11. Ks. ”Arrival from England, by the ’Perpetual Emigrating Fund’”, Deseret News, 18. syyskuuta 1852, s. 90.

  12. Ks. OL 76:62, 70; ks. myös 1. Kor. 15:40–42.

  13. Jäsen- ja tilasto-osaston sekä lähetystyöosaston toimittama tieto.

  14. Jäsen- ja tilasto-osaston sekä lähetystyöosaston toimittama tieto.

  15. Jäsen- ja tilasto-osaston toimittama tieto.

  16. Jäsen- ja tilasto-osaston sekä lähetystyöosaston toimittama tieto.

  17. 1890-luvulle tultaessa kirkon johtajat alkoivat rohkaista jäseniä jäämään kotimaahansa sen sijaan, että he kokoontuisivat Utahiin. Ensimmäiset vaarnat Kalliovuorten alueen ulkopuolelle perustettiin 1920-luvulla, ja ensimmäinen Yhdysvaltain ja Kanadan ulkopuolinen vaarna perustettiin Uuteen-Seelantiin (ks. Mapping Mormonism: An Atlas of Latter-day Saint History, toim. Brandon S. Plewe, 2014, s. 184–185).

  18. Ks. OL 110:11–16.

  19. Ks. Gerrit W. Gong, ”Kukaan ei istu yksin”, Liahona, marraskuu 2025, s. 40–43.

  20. Moos. 7:18.

  21. Ks. Joh. 17:20–21; 1. Nefi 12:11–31.

  22. Gordon B. Hinckley, ”Käännynnäisiä ja nuoria miehiä”, Valkeus, heinäkuu 1997, s. 47.

  23. Ks. Jaak. 2:5; ks. myös. Matt. 19:29; Room. 2:11; Ef. 2:19; Moosia 18:8–9.

  24. Ks. Saarnatkaa minun evankeliumiani – opas Jeesuksen Kristuksen evankeliumista kertomiseen, 2023, s. 17.

  25. Ks. OL 14:7.

  26. Russell M. Nelson, ”Mormonin kirja – millaista elämäsi olisi ilman sitä?”, Liahona, marraskuu 2017, s. 62; ks. myös Spencer W. Kimball: ”Kun tuntuu siltä, ettei kuuntelemassa ole yhtään jumalallista korvaa eikä mikään jumalallinen ääni puhu, – – jos [uppoudumme] pyhiin kirjoituksiin, etäisyys lyhenee ja hengellisyys palaa” (Kirkon presidenttien opetuksia: Spencer W. Kimball, 2006, s. 72.)

  27. Ks. Joh. 5:39.

  28. Ks. esim. Russell M. Nelson, ”Anna Jumalan vallita”, Liahona, marraskuu 2020, s. 92–95; ”Hengellisen liikevoiman mahti”, Liahona, toukokuu 2022, s. 97–100; ”Maailman voittaminen ja levon löytäminen”, Liahona, marraskuu 2022, s. 95–98.

  29. Moosia 2:41.

  30. Ks. Alma 34:32.

  31. 2. Nefi 31:20.

  32. Ks. Ef. 4:11–15.

  33. Ks. Joh 17:20–22.