Tee oma osuutesi koko sydämestäsi
Luottakaa Vapahtajaan ja osallistukaa kärsivällisesti ja uutterasti tekemällä oma osuutenne koko sydämestänne.
Viime vuonna matkustaessani Eurooppaan kävin vanhalla työpaikallani, saksalaisessa Lufthansan lentoyhtiössä Frankfurtin lentoasemalla.
Yhtiö käyttää lentäjiensä kouluttamiseen useita kehittyneitä täyden liikkeen lentosimulaattoreita, joilla voidaan luoda lähes kaikki normaalit ja hätälento-olosuhteet. Monien lentokapteenivuosieni aikana minun piti puolen vuoden välein läpäistä lentosimulaattorissa tarkastuslento, jotta lentolupakirjani pysyisi voimassa. Muistan hyvin ne voimakkaat stressin ja ahdistuksen hetket, mutta muistan myös onnistumisen tunteen kokeen läpäisemisen jälkeen. Olin silloin nuori ja rakastin haastetta.
Vierailuni aikana yksi Lufthansan johtajista kysyi, haluaisinko kokeilla lentosimulaattoria uudelleen ja lentää 747-simulaattorilla vielä kerran.
Ennen kuin ehdin täysin käsitellä kysymystä, kuulin äänen – joka kuulosti hämmästyttävän paljon omaltani – sanovan: ”Kyllä, haluaisin sitä oikein paljon.”
Heti kun olin sanonut nuo sanat, mieleeni tulvi ajatusten tsunami. Siitä oli pitkä aika, kun olin viimeksi lentänyt 747:llä. Silloin olin nuori ja itsevarma lentokapteeni. Nyt minulla oli maine, jonka arvoisena minun piti toimia entisenä päälentäjänä. Nolaisinko itseni näiden ammattilaisten edessä?
Mutta oli liian myöhäistä perääntyä, joten asetuin kapteenin paikalle, asetin käteni tutuille ja rakkaille ohjaimille ja tunsin jälleen kerran lentämisen riemua, kun iso suihkukone jyrisi pitkin kiitorataa ja nousi edessä näkyvään taivaansineen.
Olen iloinen voidessani sanoa, että lento onnistui, lentokone säilyi ehjänä, ja niin säilyi minäkuvanikin.
Siitä huolimatta kokemus teki minut nöyräksi. Kun olin parhaassa iässäni, lentämisestä oli tullut minulle miltei kuin toinen luonto. Nyt tarvittiin kaikki keskittymiskyky perusasioiden tekemiseen.
Opetuslapseus vaatii kurinalaisuutta
Kokemukseni lentosimulaattorissa oli tärkeä muistutus siitä, että hyväksi tuleminen missä tahansa – olipa kyse lentämisestä, soutamisesta, ompelemisesta tai minkä tahansa taitamisesta – vaatii jatkuvaa itsekuria ja harjoittelua.
Saatat käyttää vuosia jonkin taidon hankkimiseen tai jonkin kyvyn kehittämiseen. Saatat työskennellä niin kovasti, että siitä tulee sinulle toinen luonto. Mutta jos luulet sen tarkoittavan, että voit lopettaa harjoittelun ja opiskelun, menetät vähitellen tiedon ja kyvyt, jotka kerran hankit kalliilla hinnalla.
Tämä pätee esimerkiksi kielen oppimiseen, soittimen soittamiseen ja lentokoneella lentämiseen. Se pätee myös Kristuksen opetuslapseksi tulemiseen.
Yksinkertaisesti sanottuna opetuslapseus vaatii itsekuria.
Se ei ole välinpitämätön yritys, eikä se tapahdu vahingossa.
Usko Jeesukseen Kristukseen on lahja, mutta sen vastaanottaminen on tietoinen valinta, joka edellyttää sitoutumista koko väkevyydestämme, mielestämme ja voimastamme. Se on käytäntö jokaiselle päivälle. Jokaiselle tunnille. Se vaatii jatkuvaa oppimista ja määrätietoista sitoutumista. Meidän uskomme, joka on meidän uskollisuutemme Vapahtajaa kohtaan, vahvistuu, kun sitä koetellaan täällä kuolevaisuudessa kohtaamaamme vastustusta vastaan. Se kestää, koska me ravitsemme sitä jatkuvasti, me sovellamme sitä aktiivisesti elämässämme, emmekä me koskaan anna periksi.
Toisaalta, ellemme käytä sen vakuuttavaa voimaa toimimalla sen mukaisesti, meistä tulee epävarmempia asioista, joita olemme kerran pitäneet pyhinä – vähemmän varmoja asioista, joiden olemme kerran tienneet olevan totta.
Kiusaukset, jotka eivät olisi koskaan houkutelleet meitä, eivät näytä enää niin kauhistuttavilta vaan entistä houkuttelevammilta.
Eilisen todistuksen tuli voi lämmittää meitä vain tietyn aikaa. Se tarvitsee jatkuvaa ravintoa, jotta se palaisi kirkkaana.
Uudessa testamentissa Vapahtaja opetti vertauksen isännästä, joka antoi jokaiselle palvelijalleen pyhän luottamustehtävän – rahamäärän, jota kutsuttiin talenteiksi. Palvelijat, jotka käyttivät uutterasti saamiaan talentteja, lisäsivät niitä. Palvelija, joka hautasi talenttinsa, lopulta menetti sen.
Opetus? Jumala antaa meille lahjoja – tietoa, kykyjä, mahdollisuuksia – ja Hän haluaa meidän käyttävän ja vahvistavan niitä, jotta ne voivat siunata meitä ja siunata Hänen muita lapsiaan. Näin ei tapahdu, jos laitamme nuo lahjat korkealle hyllylle kuin pokaalin, jota ihailemme aika ajoin. Lahjamme kasvavat ja moninkertaistuvat vain silloin, kun käytämme niitä.
Teillä on lahjoja
”Mutta vanhin Uchtdorf”, saatat sanoa, ”minulla ei ole mitään lahjoja tai kykyjä – ainakaan sellaisia, jotka olisivat niin arvokkaita.” Ehkä katsot muita, joiden lahjat ovat ilmeisiä ja vaikuttavia, ja tunnet itsesi siihen verrattuna melko tavalliseksi. Saatat olettaa, että kuolevaisuutta edeltävässä olemassaolossa, suuren lahjojen ja kykyjen seisovan pöydän päivänä annos sinun lautasellasi näytti valitettavan niukalta – etenkin verrattuna muiden kukkuraisiin ja ylitsepursuaviin lautasiin.
Voi, kuinka toivonkaan, että voisin halata sinua ja auttaa sinua ymmärtämään tämän suuren totuuden: Sinä olet siunattu valon olento, äärettömän Jumalan henkilapsi! Ja sinussa on mahdollisuuksia, joita et osaa itse edes kuvitella.
Kuten runoilijat ovat todenneet, te tulette maan päälle ”kiireellänne rippeet kimmelteestä”!
Kertomus alkuperästäsi on jumalallinen, ja niin on myös määränpääsi. Lähdit taivaasta tullaksesi tänne, mutta taivas ei ole koskaan jättänyt sinua!
Olet kaikkea muuta kuin tavallinen.
Sinulle on annettu lahjoja!
Opissa ja liitoissa Jumala on julistanut:
”Lahjoja on monia, ja jokaiselle ihmiselle on annettu lahja Jumalan Hengen kautta.
Toisille on annettu toinen, ja toisille on annettu toinen, jotta kaikki siten hyötyisivät.”
Joitakin lahjoistamme luetellaan pyhissä kirjoituksissa. Monia ei mainita.
Kuten profeetta Moroni sanoi: ”[Älkää kieltäkö] Jumalan lahjoja, sillä niitä on monia, ja ne tulevat samalta Jumalalta.” Ne saattavat ilmetä ”eri tavoin, mutta sama Jumala vaikuttaa kaiken kaikissa”.
Saattaa olla totta, etteivät hengelliset lahjamme ole aina näyttäviä, mutta se ei tarkoita, että ne olisivat vähemmän tärkeitä. Saanen mainita joitakin hengellisiä lahjoja, joita olen huomannut hyvin monissa jäsenissä eri puolilla maailmaa. Mieti, onko sinua siunattu yhdellä tai useammalla lahjalla kuten nämä:
-
myötätunnon osoittaminen
-
niiden huomaaminen, jotka jäävät huomiotta
-
syiden löytäminen iloisena olemiselle
-
rauhantekijänä oleminen
-
pienien ihmeiden huomaaminen
-
ihmisten kehuminen vilpittömästi
-
anteeksiantaminen
-
parannuksen tekeminen
-
kestäminen
-
asioiden selittäminen yksinkertaisesti
-
yhteyden luominen lapsiin
-
kirkon johtohenkilöiden tukeminen
Et ehkä näe näitä lahjoja seurakunnan kykyesityksessä. Mutta toivon, että voit nähdä, kuinka arvokkaita ne ovat Herran työssä ja kuinka olet saattanut lahjojesi avulla koskettaa tai siunata jotakuta Jumalan lasta tai jopa pelastaa hänet. Muista: ”Pienillä ja yksinkertaisilla asioilla saadaan aikaan suuria.”
Tee oma pieni osuutesi
Rakkaat veljeni ja sisareni, rakkaat ystävät, rukoilen, että Henki auttaa teitä huomaamaan lahjat ja kyvyt, jotka Jumala on antanut teille. Sitten, kuten Herran vertauksen uskolliset palvelijat, lisätkäämme niitä ja pitäkäämme ne kunniassa.
Päivä on tuleva, jolloin seisomme myötätuntoisen taivaallisen Isämme edessä tekemässä tiliä taloudenhoitotehtävästämme. Hän haluaa tietää, mitä olemme tehneet Hänen meille antamillaan lahjoilla – etenkin, kuinka käytimme niitä siunataksemme Hänen lapsiaan. Jumala tietää, keitä me todella olemme, millaisia meistä on tarkoitus tulla, ja siksi Hänen odotuksensa meitä kohtaan ovat korkeat.
Mutta Hän ei odota meidän ottavan mitään suurta, sankarillista tai yli-inhimillistä harppausta päästäksemme sinne. Maailmassa, jonka Hän on luonut, kasvua tapahtuu vähitellen ja kärsivällisesti – mutta myös johdonmukaisesti ja hellittämättä.
Muistakaa, Jeesus Kristus teki jo yli-inhimillisen osuuden voittaessaan kuoleman ja synnin.
Meidän osuutemme on seurata Kristusta. Meidän osuutemme on kääntyä pois synnistä, kääntyä kohti Vapahtajaa ja kulkea Hänen tietään askel kerrallaan. Kun teemme niin uutterasti ja uskollisesti, me pääsemme lopulta eroon epätäydellisyyksien ja virheiden kahleista ja me hioudumme hitaasti aina siihen täyteen päivään saakka, jolloin meistä tehdään täydellisiä Kristuksessa.
Siunaukset ovat ulottuvillamme. Lupaukset ovat voimassa. Ovi on selkosen selällään. Meidän tehtävänä on valinta astua sisään ja aloittaa.
Alku voi olla pieni. Mutta se ei haittaa.
Kun usko on heikko, aloittakaa toivosta Kristukseen Jeesukseen ja Hänen voimastaan puhdistaa.
Isämme pyytää, ettemme suhtaudu tähän uskon ja opetuslapseuden haasteeseen välinpitämättöminä turisteina vaan kokosydämisesti uskovina, jotka hylkäävät Babylonin ja suuntaavat sydämensä, mielensä ja askeleensa kohti Siionia.
Tiedämme, että ponnistelumme eivät yksin voi tehdä meistä selestisiä. Mutta ne voivat tehdä meistä uskollisia ja sitoutuneita Jeesukseen Kristukseen, ja Hän voi tehdä meistä selestisiä.
Rakkaan Vapahtajamme ansiosta ei ole olemassa sellaista tilannetta, jossa jäisimme ilman voittoa. Jos panemme toivomme ja uskomme Häneen, meidän voittomme on varma. Hän lupaa meille pääsyn Hänen vahvuuteensa, Hänen voimaansa, Hänen runsaaseen armoonsa. Askel askeleelta, vähä vähältä me pääsemme yhä lähemmäksi sitä suurta ja täyttä päivää, jolloin me elämme Hänen ja rakkaidemme kanssa iankaikkisessa kirkkaudessa.
Jotta pääsemme sinne, meidän on tehtävä oma osuutemme tänään ja joka päivä. Olemme kiitollisia askelista, joita otimme eilen, mutta emme pysähdy siihen. Tiedämme, että meillä on vielä pitkä matka kuljettavana, mutta emme anna sen lannistaa meitä.
Siinä on sen ydin, keitä me olemme – Kristuksen seuraajina.
Kehotan ja siunaan jokaista kirkon jäsentä ja kaikkia, jotka haluavat kuulua kirkkoon, luottamaan Vapahtajaan ja osallistumaan kärsivällisesti ja uutterasti tekemällä oman osuutenne koko sydämestänne – että ilonne olisi täysi ja että jonakin päivänä saisitte kaiken, mitä Isällä on. Tästä lausun todistukseni Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.