Valon löytäminen pimeydessä

Näinä viimeisinä aikoina kohtaamme toisinaan paljon maailman pimeyttä, henkilökohtaisia haasteita ja raivoavia myrskyjä.

Tullessamme maan päälle aloitimme sekä tärkeän ja ihmeellisen että haasteellisen matkamme kuolevaisuudessa, jotta saisimme ruumiin ja kokemuksia, jotka testaavat halukkuuttamme seurata Vapahtajaa.

Maan päällä ollessamme kuljemme haasteellista, toisinaan hyvin pimeää matkaa, jossa on joskus vaikea nähdä valoa, pysyä oikealla polulla ja olla toiveikas. On helppo lannistua, kun maailma tuntuu kylmältä ja kovalta ja tunnemme olevamme yksin.

Muutamia vuosia sitten elämäntilanteeni ollessa erityisen pimeä ja haastava minun oli vaikea nähdä elämässäni valoa. Koulun sen aikaisessa ystäväpiirissäni kehkeytyi ongelmia, jotka vaikuttivat sekä minuun että ympärilläni oleviin hyvinkin kielteisesti.

Ongelmista tuntui olevan niin vaikea kertoa eteenpäin, että aluksi pidin suuni kiinni. Kukaan muukaan ei kertonut kenellekään, vaan ongelmat pidettiin salassa. Uskoni heikkouden tähden en aluksi kääntynyt myöskään Herran avun puoleen ja tunsin vaeltavani yksin pimeydessä.

Kuitenkin asioiden muuttuessa yhä vaikeammiksi ymmärsin, että tilanteeseen tarvittiin kipeästi apua muualta. Kerroin äidilleni ongelmista koulussa. Vasta sen jälkeen silloisen ystäväporukkani ongelmiin puututtiin jopa poliisien taholta. Vaihdoin myös koulua kesken lukukauden. Ystäväpiirini vaihtamisella oli minuun suuri vaikutus.

Saamani tuen avulla nousin ylös ja jatkoin eteenpäin, vaikka se tuntui vaikealta. Myös älypuhelimeni takavarikointi ja vaihdos “senioripuhelimeen” auttoi minua pääsemään eteenpäin, vaikka se tuntuikin aluksi kuin maanjäristykseltä.

Siitä eteenpäin myös uskoni alkoi vahvistua, kun tietoisesti pyrin vahvistamaan sitä. Todistukseni kasvoi vähä vähältä, kun aloin keskittää elämääni Kristuksen parantavaan voimaan. Löysin elämääni valoa ja aloin huomata Herran kädenjäljen elämässäni.

Vaikeat ajat olivat minulle suurena opetuksena ja lopulta uskon vahvistuksena. Tämä kokemus muistuttaa minua elämämme matkasta, johon vääjäämättä kuuluu ajoittain haasteita ja pimeitä aikoja.

Jeesus Kristus kulki tuskien polkua. Hän, maailman hyljeksimä ja ihmisten torjuma, kärsi Getsemanessa kaikkien syntiemme tähden, jotta voisimme saada anteeksi, jos teemme parannuksen. Vapahtaja kantoi meidän ahdinkomme ja kipumme. Hän otti taakakseen meidän sairautemme.

”Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes. 53:3–5.)

Vaikka tiemme on toisinaan hyvin möykkyinen ja murheentäyteinen, evankeliumi tuo siihen suurta onnea, rauhaa ja toivoa. Pimeydestäkin voi löytää tien ulos valoon. Tämä valo on Jeesus Kristus. Hän sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12.)

Vapahtaja hoitaa haavamme ja kuivaa kyyneleemme. Voimme luottaa siihen, että Hänen valonsa on aina olemassa meitä varten eikä toivo ole koskaan mennyttä. Hän voi karkottaa kaiken pimeyden ympäriltämme. Meidän täytyy vain kääntyä Hänen puoleensa.

Jeesus Kristus on aina halukas auttamaan meitä, kun muistamme Hänen kutsunsa: ”Katsokaa minuun jokaisessa ajatuksessa; älkää epäilkö, älkää pelätkö” (OL 6:36).

Tiedän, että kun meillä on vaikeaa, taivaallinen Isämme, joka on todellinen ja elävä, edelleen valvoo ja seuraa kulkuamme. Hän ei koskaan käännä meille selkäänsä, vaikka tuntisimme olevamme kokonaan yksin. Hän tuntee jokaisen meistä henkilökohtaisesti ja rakastaa meitä täydellisesti.

Kääntymällä Vapahtajan puoleen saamme taivaallista voimaa kestää kuolevaisuuden haasteet ja pysyä vahvana loppuun asti.