Mikä tuo seurakuntaan ykseyttä?

Kuvitus Dilleen Marsh

Ykseyttä toimintojen avulla

Vajaa vuosi kirkkoon liittymisensä jälkeen Ernesto Gabriel Manhique kutsuttiin äskettäin perustetun Homoinen lähetysseurakunnan johtajaksi Inhambanessa Mosambikissa. Tuolloin seurakunnan perustamisesta oli kaksi vuotta ja kokouksissa kävi parikymmentä jäsentä.

Seurakunnanjohtaja Manhique halusi rakkauden olevan seurakunnan perusta. ”Kokemusteni ansiosta”, hän sanoi, ”päätin olla johtaja, joka vaalii ystävyyttä jäsenten kesken ja osoittaa rakkauttaan heitä kohtaan.”

Seurakunnanjohtaja Manhique kertoo, että heidän seurakuntaneuvoston kokouksensa keskittyivät niiden tavoittamiseen, jotka olivat lakanneet käymästä kirkossa, koska näiden ihmisten oli vaikea tuntea, että heitä rakastetaan ja arvostetaan. Nämä keskustelut johtivat toimintaan, jota he nimittivät ”perjantai-illan seurakunnan perheilloiksi”.

”Me suunnittelemme sen näin: Ajattelemme veljiä ja sisaria, jotka eivät olleet kirkossa edellisenä sunnuntaina tai jotka eivät ole käyneet muutamana sunnuntaina”, veli Manhique sanoo. ”Sitten kysymme henkilöltä, voisimmeko sillä viikolla pitää seurakunnan perheillan hänen luonaan.”

Seurakunta kokoontuu jäsenen kotiin ja kutsuu mukaan koko naapuruston. Seurakunnanjohtaja Manhique selittää, että se auttaa henkilöä tai perhettä tuntemaan, että häntä tai heitä rakastetaan, arvostetaan ja tarvitaan.

”Usein [isäntänä] toiminut jäsen palaa mukanaan naapureita, jotka nauttivat seurakunnan perheillasta ja jotka päättävät tulla kirkkoon”, seurakunnanjohtaja Manhique sanoo. Homoinen seurakunnassa on nyt yli 250 jäsentä. Useimmat käyvät kirkossa säännöllisesti.

Kun seurakunnat suunnittelevat ja toteuttavat johdonmukaisia, kohottavia toimintoja, niiden jäsenet kasvavat ykseydessä ja rakkaudessa. Vanhin Gerrit W. Gong kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Monin paikoin kirkossa hieman useammat seurakunnan toiminnat – jotka tietenkin suunnitellaan ja toteutetaan evankeliumin päämäärän mukaisesti – voisivat yhdistää meitä yhteen entistä suuremmalla yhteenkuuluvuudella ja ykseydellä.”

Ykseyttä palvelutyön avulla

Muutama vuosi sitten Eagle Valleyn seurakunnassa Coloradossa Yhdysvalloissa koettiin monia uskon koetuksia. Useita seurakunnan jäseniä oli jo lähellä kuolemaa, ja heidän perheensä tarvitsivat voimaa ja tukea. Seurakunta olisi voinut jäädä surumielisten tunteiden varjoon, mutta sen sijaan se löysi iloa palvelemisesta.

”Muiden palveleminen vei meitä eteenpäin”, sanoo Karie Grayson, joka oli tuolloin Apuyhdistyksen johtaja. Käydessään eräänä päivänä sairaan sisaren kotona sisar Grayson sai ilmoituksen siitä, kuinka kohottaa tätä sisarta seurakuntansa rakkaudella.

”Kun johtokuntani ja minä istuimme siinä huoneessa käydessämme hänen luonaan, mietimme kukin: ’Mitä vielä voimme tehdä?’” sisar Grayson kertoo. ”Sain ajatuksen. Tiesin saman tien, mitä meidän pitäisi tehdä.”

Tämä sisar rakasti kukkia, joten seurakunta toi eloa hänen umpeen kasvaneeseen kukkatarhaansa. Joka tiistaiaamu seurakunnan jäseniä ilmaantui hoitamaan puutarhaa.

Into palvella kasvoi paitsi Eagle Valleyn seurakunnassa myös paikkakunnalla. Yksityishenkilöt ja yritykset eri puolilla aluetta auttoivat tarjoamalla multaa, kukkia ja kastelujärjestelmän.

”Minusta tuntuu, että taivaallinen Isä ohjasi sitä, mitä teimme”, sisar Grayson sanoo. ”Tehtävänä oli paljon työtä, mutta kun kaikki olivat yhdessä, me nauroimme paljon. Se oli hyvin hauskaa.”

Kun Eagle Valleyn seurakunnan jäsenet tekivät työtä ja palvelivat yhdessä, ilmapiiri seurakunnassa muuttui. Surumielisyys hälveni, kun he löysivät iloa palvelemisesta.

Piispa Greg Adair sanoo: ”Kun osallistuimme kaikki yhdessä, seurakunta alkoi tuntua perheeltä. Tämä ajanjakso oli koettelemus seurakunnallemme, mutta me kokoonnuimme yhteen ja autoimme toisiamme.”

Sisar Grayson kertoo, että seurakuntalaisten välille syntyi läheinen suhde palvelemisen avulla – ei siksi, että heidän täytyi, vaan koska he halusivat. Ja kun he tekivät niin, he kokivat parantumista omissa vaikeuksissaan. ”Seurakunnassa vallitsi voimallinen tunnelma”, hän sanoo. ”Kun muuttaa yksittäisten jäsenten sydämen seurakunnassa, muuttaa seurakunnan sydämen.”

Eagle Valleyn seurakunnan jäsenet olivat ”halukkaita kantamaan [toistensa] kuormia, jotta ne olisivat keveitä; – – suremaan surevien kanssa – – ja lohduttamaan niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa” (Moosia 18:8–9).

”Yhdessä palveleminen lähentää”, sanoo piispa Adair. ”Oli helppoa palvella, koska me kaikki tunsimme toisemme hyvin. Kristus opettaa meitä rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistämme, ja kun yritämme tehdä minkä tahansa kirkon tehtävän, jota meiltä pyydetään, me liitymme yhteen rakkaudessa.”

Kun piispa Ernest White Holywood Roadin seurakunnasta Belfastissa Pohjois-Irlannissa katseli kahden poikansa maratonjuoksua, hän odotti poikansa Davidin, joka oli harjoitellut kuukausia, pääsevän maaliin paljon nopeammin kuin hänen vähemmän valmistautunut poikansa Peter. Piispa White yllättyi, kun David pysyi Peterin vierellä maaliin asti.

”Minä pidättelen sinua. Jatka ilman minua”, Peter sanoi veljelleen.

”En aio jättää sinua”, David vastasi.

Tämä kokemus sai piispa Whiten ajattelemaan seurakuntansa jäseniä. Monet heistä ovat iäkkäitä sisaria, ja heidän on vaikea matkustaa lähimpään temppeliin Prestonissa Englannissa. Piispa White kuvitteli jokaisen näistä sisarista sanovan: ”Mene temppeliin ilman minua. Minä pidättelen sinua. Älä odota minua.”

Vaikeuksista huolimatta piispa White ja muut seurakunnan johtohenkilöt eivät halunneet jättää näitä sisaria jälkeen. He päättivät järjestää vuosittaisen seurakunnan temppelimatkan auttaen jokaista seurakuntansa jäsentä, joka halusi mennä temppeliin, nauttimaan temppelin siunauksista.

Piispa White ymmärtää, että vaikka matka on kallis ja vaikea suunnitella, ”se tuo mukanaan suurta yhteenkuuluvuutta”.

Vuosittaisella matkalla jokainen seurakunnan jäsen on mukana eri tavoin. Aikuiset auttavat tekemään varauksia ja matkajärjestelyjä. Nuoret auttavat iäkkäitä jäseniä käyttämään tekniikkaa sukututkimustyössä ja sukulaisnimikorttien valmistelemisessa. Joidenkuiden jäsenten avokätiset lahjoitukset auttavat kaikkien temppeliin matkustavien majoituskustannusten kattamisessa.

”Viesti, jonka olemme onnistuneesti antaneet jäsenillemme – joka ainoalle – on, että jos he ovat sitoutuneet kulkemaan liittopolkua ja menemään eteenpäin, ketään heistä ei jätetä jälkeen”, piispa White sanoo. ”Heitä tarvitaan ja heitä rakastetaan, eivätkä he pidättele meitä.”

Kahdella ensimmäisellä vuosittaisella matkalla seurakunnan jäsenet lensivät Englantiin. Vuonna 2024 jotkut jäsenet eivät kuitenkaan enää pystyneet kiipeämään portaita lentokoneeseen, joten seurakunta päätti sen sijaan tehdä matkan autoilla. Tämä edellytti lauttamatkaa Irlanninmeren yli.

Viime elokuussa yli 30 jäsentä matkusti temppeliin. Viikon ajan he osallistuivat yhdessä temppelitoimituksiin. Nämä kokemukset muistuttivat jäseniä siitä, että he jokainen kuuluvat rakastavaan seurakuntaperheeseen.

”Kun kävelemme yhdessä temppelin ovista sisään, se merkitsee meille hyvin paljon”, piispa White sanoo. ”Kun näemme toisemme – kaikki yhdessä selestisessä huoneessa – on kuin pieni pala taivasta olisi maan päällä.”

Vaikka koko Holywood Roadin seurakunnan tuominen Irlanninmeren yli käymään temppelissä ei ole helppoa, se on jäsenille ja heidän läheisilleen vaivan arvoista. ”Niin Vapahtaja haluaisi meidän tekevän”, piispa White sanoo. ”Hän ei jättäisi ketään jälkeen. Hän haluaa meidän kaikkien menevän eteenpäin yhdessä, joten niin me yritämme tehdä.”

Vaikka jokainen näistä kertomuksista osoittaa erilaisen periaatteen ykseyden kasvattamiseen, ne kaikki osoittavat, kuinka Jeesus Kristus auttaa meitä tulemaan yhdeksi seurakunnissamme. Hän johtaa kirkon jäseniä, kun nämä suunnittelevat toimintoja, palvelevat apua tarvitsevia, palvelevat temppeleissä ja pyrkivät muilla tavoin olemaan yhtä. Vapahtajan rakkauden ja opetusten ansiosta jokainen seurakunta voi ”olla täydellisesti yhtä” (ks. Joh. 17:23).