Jumala tarvitsi minua Itävallassa

Kuvitus Agnieszka Więckowska

Palattuani lähetystyöstä Espanjasta tunsin olevani valmis seuraavaan vaiheeseen elämässäni. Halusin kokea kirkon laajemmassa mittakaavassa, asua muuallakin kuin kotona Wienissä Itävallassa, missä jäsenet ovat omistautuneita mutta heitä on suhteellisen vähän.

Tunsin, että minun piti olla samanhenkisten nuorten joukossa Brigham Youngin yliopistossa Provossa Utahissa Yhdysvalloissa, ja toivoin tapaavani siellä nuoren naisen, jonka kanssa voisin solmia avioliiton ja perustaa perheen. Läpäisin englannin kielen kokeen, ja pian sain opiskelupaikan. Vanhempani tarjoutuivat auttamaan kulujeni maksamisessa.

Yksi kalvava ajatus kuitenkin vaivasi minua. En ollut kysynyt neuvoa Herralta. ”Miksi minun pitää kysyä?” järkeilin. Enkö tehnytkin työtä ”hyvän asian puolesta” enkä tarvitsisi ohjausta kaikessa (ks. OL 58:26–27)? Kuinka taivas voisi mitenkään vastustaa sitä?

Mutta Pyhä Henki kuiskasi minulle jatkuvasti: ”Sinun pitää rukoilla ennen kuin päätät.” Odotin täysin Herran hyväksyntää ja ajattelin: ”Hyvä on.”

Vastaus tuli nopeasti ja voimakkaasti – se oli yksi selkeimmistä vastauksista, mitä olen koskaan saanut. Kuulin sydämessäni: ”Tarvitsen sinua täällä Itävallassa rakentamaan valtakuntaa.”

Laitoin BYU:n lukujärjestyksen pois ja peruutin suunnitelmani. Ajattelin perhettäni ja sitä, kuinka Herra oli auttanut meitä muuttamaan Uruguaysta Itävaltaan, kun olin pieni. Tajusin, että ehkä Herra todella tarvitsi minua täällä. Keskityin uusin mielin rakentamaan valtakuntaa Itävallassa, joka on täynnä kauneutta, tulvillaan historiaa ja monien suurten musiikin mestarien, kuten Beethovenin ja Mozartin, kotiseutua.

Vain muutamaa viikkoa myöhemmin tapasin nuoren naisen, joka minun laillani oli muuttanut perheensä kanssa Etelä-Amerikasta. Meistä tuli läheiset ystävät. Hän ei ollut myöhempien aikojen pyhä, mutta hän tutki tarkoin omistautumistani Vapahtajalle ja Hänen kirkolleen ja sai lopulta oman todistuksen. Kaksi vuotta myöhemmin menimme naimisiin.

Katerin ja minut sinetöitiin temppelissä, ja olemme sittemmin kasvattaneet kolme poikaa ja tyttären, jotka ovat vakaita ja omistautuneita. Pyrimme antamaan valomme loistaa (ks. Matt. 5:16) olemalla ystävällisiä kaikille ja kertomalla avoimesti uskonkäsityksistämme kodissamme Itävallassa. Olen kiitollinen henkilökohtaisen ilmoituksen lahjasta, joka osaltaan ohjaa elämäämme, kun palvelemme Herraa.