Tule kiitolliseksi taloudenhoitajaksi

Stewartin suvun kokoontumisissa otetaan aina esiin yksi lautapeli, nimittäin Monopoly. Elämä saattaa joskus tuntua Monopoly-peliltä. Kun sukumme oli äskettäin koolla, vaimoni Ailsa kysyi minulta: ”Miksi sinä olet aina niin onnellinen, kun pelaat tätä turhauttavaa peliä!?” Vastaukseni oli yksinkertainen. Nautin pelin jännityksestä, en voittamisesta tai häviämisestä.

Pelin idean keksi oletettavasti Lizzie Magie, joka oli skotlantilaisten siirtolaisten tytär. Hän kutsui sitä ”elämän peliksi”, ja sen tarkoituksena oli antaa pelaajille mahdollisuus kokea itse, miltä rikkauden kertyminen tai menettäminen tuntuu. Suosituksi pelin tekivät kveekarit, joiden mielestä se oli korvaamaton apu, kun kapitalismia haluttiin kuvata uudessa valossa. Charles Darrow teki siitä kaupallisen menestyksen, ja hänestä tuli miljonääri. Ironista kyllä, Lizzie ei sitä vastoin saanut mitään.

Jeesuksen Kristuksen etsijöinä elämämme pelin keskiössä on Hänen löytämisensä. Jeesuksen Kristuksen etsiminen on etuoikeus, kun ymmärtää, että Hän on viitoittanut meille tien, jotta löytäisimme Hänet ja jotta meistä tulisi Hänen kaltaisiaan. Olen oivaltanut, että sillä, että toimin kiitollisena taloudenhoitajana, on minulle todella suuri merkitys matkallani Hänen luokseen.

Sukunimeni on peräisin skotlantilaisesta periytyvästä arvonimestä ”High Steward of Scotland”. Stewartien palvelijatehtävä johti siihen, että heistä tuli lopulta kuninkaiden suku. Samalla lailla me Jeesuksen Kristuksen etsijät olemme palvelijoita, Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta pyhitettyjä, jotta meistä tulisi Hänen kaltaisiaan.

Sukumme tunnuslause on ”Virescit vulnere virtus”, käännettynä ”rohkeus vahvistuu haavojen myötä”. Koen olevani rohkeimmillani, kun ymmärrän taloudenhoitajana, mihin todellinen tarkoitukseni ja voimani perustuvat.

Joseph Smithille Kirtlandissa Ohiossa vuonna 1831 annettu ilmoitus puhuu taloudenhoidon merkityksestä: ”Ja tässä te totisesti olette tehneet viisaasti, sillä Herra vaatii jokaisen taloudenhoitajan kädestä , että hän antaa tilinteon taloudenhoidostaan sekä ajassa että iankaikkisuudessa.” Tämä tilivelvollisuus on keskeinen asia, kun ajatellaan luotettavaa taloudenhoitajaa koskevia perimmäisiä lupauksia. ”Kuka siis on uskollinen ja viisas palvelija? – – Herra uskoo hänen hoitoonsa koko omaisuutensa.”

Aivan kuin Monopoly-pelissäkin, taloudenhoitajan vastakohta on kiittämätön omistaja. Omistajuus voidaan määritellä näin: minulle kaikkein tärkeintä on se, mitä omistan. Taloudenhoito tarkoittaa puolestaan, että minulle kaikkein tärkein on hän, joka antoi sen minulle tai uskoi sen minun hoitooni. Tapamme pelata elämämme peliä voi muuttua, kun ymmärrämme, ketä palvelemme, ja kun yritämme kehittyä eri tilanteissa (pelin riskit), joita kohtaamme edetessämme elämän suuren pelin pelilaudalla.

Aivan kuten Monopoly-pelissä, jossa saa joskus iloita arvostetun Erottaja-kortin ostamisesta tai saattaa toisaalta saada tuhoisan Sattuma-kortin tai joissakin tapauksissa menettää kaiken varallisuuden yhdellä nopanheitolla, elämän peli tuo eteemme hyvää ja pahaa, iloa ja surua. Apostoli Paavali korosti asennetta, jota tarvitsemme tullaksemme poikkeuksellisen hyviksi taloudenhoitajiksi: ”Kiittäkää kaikesta.”

Kun olemme kiitollisia taloudenhoitajia, elämämme voi saada suuremman merkityksen kuin mikään, mitä maailma tarjoaa, ja elämämme voi kirjaimellisesti olla kuin Jumalan kunniaa kuvastava maalaus, kuten Daavid sanoo psalmissa, jonka mukaan kaikki on Jumalan: ”Herran on maa ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja ne jotka siinä asuvat.”

Kutsun sinua ryhtymään kiitolliseksi taloudenhoitajaksi, kun pelaat tätä haastavaa peliä nimeltä elämä. Jos olemme uskollisia, meitä tukee Jeesukseen Kristukseen ja Hänen meille antamiinsa lupauksiin sisältyvä toivo.

”Herra uskoo hänen hoitoonsa koko omaisuutensa.”

Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.