Omaa todistusta pohdiskelemassa

Aina välillä pohdiskelen, onko kirkko totta. Uskon, että tuo kysymys on jokaisen kirkon jäsenen mielessä säännöllisesti. Meillä jokaisella on asioita, jotka haastavat uskoamme aina silloin tällöin.

Kun pohdimme, onko kirkko totta, pohdimme oikeastaan omaa todistustamme ja sitä, haluammeko edelleen jatkaa kirkossa käymistä ja evankeliumin mukaan elämistä.

Nykymaailmassa kuulee monesti puhuttavan ”jokaisen omasta totuudesta”. Maailma ei kysy, mikä on totta, vaan kehottaa seuraamaan sitä, mikä kenestäkin tuntuu milloinkin todelta.

Ajatus jokaisen omasta totuudesta on erikoinen. Mielipiteitä, arvoja ja mieltymyksiä on erilaisia, ja ihmiset myös uskovat eri asioihin – mutta totuutta ihminen ei voi itse päättää tai määritellä. Tosiasiat eivät muutu silloin, kun ihminen päättää uskoa tai ajatella niistä poikkeavasti.

Pyhien kirjoitusten oppaassa on lueteltu tosi kirkon tunnusmerkkejä. Niitä ovat

•oikea tieto jumaluudesta

•ensimmäiset periaatteet ja toimitukset

•ilmoitus

•profeetat

•valtuus

•uusien pyhien kirjoitusten julki tuleminen

•kirkon organisaatio

•lähetystyö

•Hengen lahjat

•Temppelit.

(PKO, Tosi kirkon tunnusmerkit.)

Näiden asioiden tunnistaminen ja tunnustaminen voi auttaa meitä näkemään totuuden. Samaan aikaan on tärkeää muistaa, ettei totuus evankeliumista ole loogisesti pääteltävissä, vaan kyse on uskosta ja Pyhän Hengen todistuksesta.

”Ja kun te nämä saatte, minä tahtoisin kehottaa teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla. Ja Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta.” (Moroni 10:4–5.)

On myös tärkeää muistaa, että totuutta on monessa paikassa. Sitä ei ole vain meidän kirkossamme, vaan monissa muissa kirkoissa ja hyvissä paikoissa.

Tämä on tärkeää muistaa erityisesti silloin, kun olemme tekemisissä muihin uskontokuntiin kuuluvien kanssa. On ehdottoman tärkeää kunnioittaa jokaisen omaa uskoa samalla tavalla kuin toivoisimme muiden kunnioittavan meidän uskoamme. Kirkkomme jäseninä puolustamme uskonvapautta.

”Me vaadimme oikeutta palvella kaikkivaltiasta Jumalaa oman omantuntomme vaatimusten mukaan ja sallimme kaikille ihmisille saman oikeuden, palvelivatpa he miten, missä tai mitä tahansa” (UK 11).

Lopuksi haluaisin vielä esittää avuksi kolme kysymystä, jotka eräs terapeutti kertoi minulle aikoinaan, kun pohdin suhdettani kirkkoon.

1.Onko kirkko auttanut minua pääsemään lähemmäs Jumalaa?

2.Onko kirkko minulle yhteisö, johon haluan kuulua?

3.Onko kirkolla arvot, jotka voin allekirjoittaa?

Omalla kohdallani vastaus kaikkiin näihin kolmeen kysymykseen on kyllä.

Olen kirkon jäsenenä saanut monta kertaa kokemuksia, jotka ovat auttaneet minua tulemaan lähemmäs Jumalaa. Olen oppinut lähestymään Häntä rukouksen ja pyhien kirjoitusten avulla. Olen päässyt kirkon kokouksiin sekä pyhiin temppeleihin, joissa olen voinut tuntea Hänen läsnäolonsa.

Kirkko on minulle hyvä yhteisö. Toivon sen olevan sellainen kaikille. Tiedän, että tässä on vielä parantamisen varaa, sillä yhteisö koostuu epätäydellisistä ihmisistä. Jokainen meistä voi kuitenkin omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, millainen paikka kirkosta tulee meille jokaiselle.

Olen myös kiitollinen niistä arvoista, jotka olen saanut elämääni kirkon ja evankeliumin kautta.

Näiden asioiden ansiosta oma todistukseni evankeliumista on vahvistunut ja olen päättänyt pysyä mukana kirkossa.