Opi tuntemaan Vapahtajasi

Meillä on etuoikeus ja tilaisuus oppia Jeesuksesta Kristuksesta tutkimalla pyhiä kirjoituksia. Mutta lukeminen ja tutkiminen eivät riitä siihen, että todella tunnemme Hänet ja olemme Hänen opetuslapsiaan. Me tunnemme Vapahtajan syvällisemmin tekemällä sitä, mitä Hän tekisi – varsinkin palvelemalla muita, kuten Hän palvelisi.

Euroopassa tapahtuneen tuhoisan maanjäristyksen jälkeen kävin leireillä, joissa asui maanjäristyksen vuoksi kotiseudultaan lähtemään joutuneita ihmisiä. Tapasin monia perheitä, jotka asuivat teltoissa. He eivät tienneet, kuka olin tai että kirkko toisi apua. Mutta kun tapasin heitä, aivan ensimmäiseksi he laskivat hymyillen käsiini jotakin syötävää tai juotavaa.

Nämä ihmiset olivat menettäneet kaiken. Olin siellä palvellakseni heitä. Mutta he löysivät sydämestään halun palvella. Se toi minulle iloa ja muistutti minua siitä, että yksi parhaista tavoista tuntea Jeesus Kristus voimallisella ja syvällisellä tavalla on palvella Häntä palvelemalla Jumalan lapsia.

Monille ympärillämme oleville ihmisille ainoa tapa saada tietoa palautuksesta ja Jeesuksen Kristuksen tosi kirkosta – ja joskus itse Jeesuksesta Kristuksesta – on meidän kauttamme. Tästä syystä meidän on aina pidettävä mielessä se, miten tärkeää on olla hyvänä esimerkkinä.

Meidän tulee elää siten, että lähipiirissämme olevat voivat oppia tuntemaan Vapahtajan. Jos elämme toisin kuin mihin uskomme ja mitä opetamme, muut eivät ehkä usko sanoihimme eivätkä edes Vapahtajan sovituksen voimaan. Sen sijaan he voivat oppia tuntemaan Jeesuksen Kristuksen, koska he tuntevat sinut ja voivat nähdä ja tuntea Hänen valonsa elämässäsi.

Tämä pätee etenkin vanhempiin. Kun vaimoni ja minä odotimme ensimmäistä lastamme, soitin enolleni ja kysyin neuvoa. Juuri hän tutustutti minut kirkkoon, ja rakastan häntä syvästi.

”Mitä minä voin tehdä?” kysyin. ”Kuinka voin opettaa lapsiani auttaakseni heitä kasvamaan ja olemaan vahvoja?”

Hämmästyin siitä, mitä enoni sanoi.

”Älä ole huolissasi heistä”, hän sanoi. ”Kyse on sinusta. He ovat kanssasi ja näkevät sinut koko ajan. Yritä noudattaa käskyjä parhaasi mukaan. Ole rehellinen ja kelvollinen kaikessa, mitä teet, niin he seuraavat esimerkkiäsi.”

Muutama vuosi myöhemmin olin eräänä aamuna ajamassa partaani, kun toinen lapsemme, joka oli noin neljävuotias, tuli kylpyhuoneeseen tikun ja saippuan kanssa ja alkoi matkia minua. Kun näin hänet, muistin, mitä enoni oli sanonut. Hänen neuvonsa palasi mieleeni syvällisellä tavalla.

Monet ovat ottaneet vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, koska he näkevät kirkon jäsenissä jotakin erilaista. Meidän pitää olla varmoja siitä, että evankeliumi heijastuu kasvoistamme. Meidän ei tarvitse olla täydellisiä, mutta meidän tulee olla halukkaita pyrkimään siihen, että olemme enemmän Jeesuksen Kristuksen kaltaisia kaikessa, mitä teemme.

Minä näen sinut, Greg Olsen, kopiointi kielletty

Katso Vapahtajaan

Vanhin Neal A. Maxwell (1926–2004) kahdentoista apostolin koorumista huomautti kerran: ”Sovitusta ei olisi voinut olla, ellei Kristus olisi luonteeltaan sellainen kuin on!” Jopa elämänsä vaikeimmissa olosuhteissa Jeesuksen Kristuksen luonteenlaadulle oli ominaista olla ajattelematta itseään. Hän ajatteli aina toisia.

Saatuaan tietää, että Johannes Kastaja oli surmattu, Jeesus pyysi apostolejaan lähtemään kanssaan yksinäiseen paikkaan, jossa he voisivat levätä. Häntä seurasi yli 5 000 ihmisen joukko. Jeesus siirsi syrjään toivomansa levon parantaakseen heidät, opettaakseen heitä ja ruokkiakseen heidät – heidät kaikki (ks. Matt. 14:12–21).

Kun Jeesus huomasi opetuslastensa olevan suurissa vaikeuksissa veneensä kanssa Galileanjärvellä, Hän käveli heidän luokseen vettä pitkin ja sanoi: ”Minä tässä olen. Älkää pelätkö.” (Ks. Matt. 14:22–27.)

Myöhemmin ollessaan tuskissaan ristillä Vapahtaja pyysi apostoli Johannesta huolehtimaan äidistään (ks. Joh. 19:25–27). Ristiinnaulitsemisensa jälkeen Hän meni henkimaailmaan ja ”valtuutti [vanhurskaat henget] lähtemään ja viemään evankeliumin valon pimeydessä oleville, tosiaankin kaikille ihmisten hengille” (OL 138:30).

Kuten vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista kerran totesi, ihmisinä meillä on haasteidemme ja ahdinkojemme keskellä luonnostaan taipumus kääntyä sisäänpäin, mutta Jeesus Kristus teki juuri päinvastoin. Jopa kaikkein vaativimpina ja rasittavimpina hetkinään Hän suuntautui aina ulospäin huolehtien muiden tarpeista. Hän tekee niin yhä. Hän toteutti sovituksen meidän hyväksemme ja teki mahdolliseksi sen, että me voimme päästä jälleen Isän luokse. Voimme katsoa Häneen joka hetki, ja Hän on aina valmis auttamaan meitä.

Me elämme langenneessa maailmassa. Hyvä uutinen on, ettei tämä tapahtunut vahingossa. Tällä langenneella maailmalla on tarkoitus, ja se on loistava (ks. Moos. 1:39). Vaikka elämme vaikeita aikoja, jolloin maailmassa on paljon pahaa, Jeesuksen Kristuksen ansiosta on olemassa ulospääsytie. Hänen ansiostaan meillä on kaikki toivo.

Jokainen temppeli maailmassa todistaa Vapahtajaan kohdistuvasta toivostamme. Tavallaan jokainen kerta, kun profeetta ilmoittaa uudesta temppelistä, on julistus Jeesuksen Kristuksen ja Hänen lunastavan voimansa todellisuudesta. Ainoa syy, miksi meillä on temppeleitä, on Hän ja Hänen sovitusuhrinsa. Ja joka kerta kun palvelemme Jumalaa Herran huoneessa ja teemme liittoja Jumalan kanssa itsemme ja verhon toisella puolella olevien puolesta, me julistamme uskoamme ylösnousseeseen Kristukseen.

Jeesus Kristus elää. Hän kulkee kanssamme tällä kuolevaisuuden pyhiinvaellusmatkallamme. Hän on täynnä armoa. Hän rakastaa meitä niin paljon, että Hän tuli tähän maailmaan tekemään sellaista, mitä meidän oli mahdotonta tehdä yksin. Hän on ystävämme. ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta” (Joh. 15:13).

Minulle on etuoikeus todistaa Jeesuksesta Kristuksesta. Haluan koko sydämestäni olla Hänen ystävänsä. Jeesus Kristus johtaa tätä kirkkoa profeettojen ja apostolien välityksellä. Hän on tietoinen meistä jokaisesta. Hän tuntee meidät nimeltä, ja Hän tuntee tarpeemme, vaikeutemme ja sydämemme toiveet. Hänen avullaan me pidämme kiinni toivosta. Kun palvelemme muita, pyrimme olemaan esimerkkinä, katsomme Jeesukseen Kristukseen ja pidämme kiinni täydellisestä toivon kirkkaudesta (ks. 2. Nefi 31:20), me opimme tuntemaan Hänet ja huomaamme, että Hän on aina kanssamme täyttääkseen elämämme rauhalla ja ilolla.