Kirkon historian päähenkilö

Pyhä lehto, Greg Olsen

Kirkon historia on Hänen historiaansa

Työskentelen päivittäin kirkon historian aikakirjojen ja kertomusten parissa, mutta eräs kokemus, jonka sain muutama vuosi sitten, auttoi minua näkemään historiamme aivan uudessa valossa. Kun presidentti Russell M. Nelson luki huhtikuun 2020 yleiskonferenssissa asiakirjan ”Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteyden palautus – kaksisataavuotisjulistus maailmalle”, kuuntelin sitä kuin opiskelija historianluokassa. Kuulin hänen viittaavan sarjaan tapahtumia: ensimmäinen näky vuonna 1820, taivaallisten sanansaattajien käynnit, Mormonin kirjan kääntäminen ja kirkon perustaminen vuonna 1830.

Muutamaa kuukautta myöhemmin, osana päivittäistä evankeliumin tutkimistani, istuuduin lukemaan tätä painettua julistusta. Mielessäni odotin, että tarkastelisin historian aikajanaa, joten hätkähdin näkemääni. Oivalluksen välähdys, melkein kuin salama, täytti mieleni ja valaisi minulle jotakin aivan uutta. Olin niin yllättynyt, että aloin kirjoittaa paperiin ja alleviivata ja ympyröidä sanoja hämmästyneenä.

Sinä päivänä erityisen kirkkaasti mieleeni jäi se, että lähes jokaisen virkkeen aiheena ja kunkin tapahtuman ensisijaisina osallistujina olivat taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus:

• Vuonna 1820 ”Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ilmestyivät Josephille”.

• Taivaalliset sanansaattajat eivät tulleet yksin vaan ”Isän ja Pojan johdolla”.

• Herra siunasi Joseph Smithiä ”Jumalan lahjalla ja voimalla” kääntää aikakirja Hänen omasta ”henkilökohtaisesta palvelutyöstään” Amerikan mantereella.

• Herra valtuutti Joseph Smithin järjestämään kirkkonsa.

• ”Jeesus Kristus on jälleen kerran kutsunut apostoleja ja on antanut heille pappeuden valtuuden.”

• ”Jumala tekee tiettäväksi tahtonsa rakkaille pojilleen ja tyttärilleen.”

Pohtiessani aloin nähdä Vapahtajan muidenkin palautuksen tapahtumien keskipisteenä. Jeesus Kristus antoi anteeksi Joseph Smithin synnit (ks. OL 110:5). Vapahtajan ääni kuuluu ilmoituksissa, jotka ovat nyt tallennettuina Opissa ja liitoissa. Tuhannet 1800-luvulla eläneet ihmiset löysivät syvemmän suhteen Häneen, tekivät liittoja Hänen kanssaan ja seurasivat Häntä, kun he muun muassa jättivät kotimaansa, kulkivat merien ja tasankojen poikki ja kokoontuivat Siioniin.

Nykyään miljoonat muut ympäri maailmaa lähestyvät edelleen taivaallista Isää ja Vapahtajaa kokemalla kääntymyksen, solmimalla liittoja ja seuraamalla Heitä vastoinkäymisten keskellä.

Se, että näemme Herran näiden tapahtumien keskipisteenä, voi auttaa, kun meillä on kysymyksiä asioista, joita ihmiset ovat sanoneet tai tehneet menneisyydessä. Esimerkiksi Uuden testamentin evankeliumeissa näemme toisinaan, etteivät opetuslapset tiedä kaikkea, he eivät onnistu karkottamaan pahoja henkiä ja he jopa kieltävät uskonsa (ks. esim. Matt. 17:16, 19–20; Mark. 9:10). Mutta jotkut nykypäivän lukijat eivät ehkä ole niin huolissaan näistä inhimillisistä puutteista osittain siksi, että voimme nähdä, että Jeesus Nasaretilainen on kertomuksen keskiössä oleva päähenkilö ja Hän korjaa asiat.

Sitä vastoin toisinaan, kun puhumme nykypäivän kirkon historiasta, me jätämme Jeesuksen Kristuksen pois kertomuksen keskiöstä aloittamalla nimistä, päivämääristä ja paikoista. Sitten kun kysymyksiä herää, jotkut tuntevat tarvetta työntää keskiöön jonkun, joka voi korjata asiat. Kun näin tapahtuu, meidän pitää muistaa, että Herra on päähenkilö myös nykyajan kirkon historiassa. Ei haittaa, että Joseph Smith tai Brigham Young – tai kuka tahansa meistä – ei ole virheetön eikä tiedä kaikkea, koska se ei ole meidän tehtävämme. Me olemme opetuslapsia ja oppijoita, ja Herra on päähenkilö.

Jeesus Kristus on palvellut Jumalan lapsia tuhansia vuosia, myös kuluneina 200 vuotena. Hän on kertomuksen keskiössä. Kirkon historia on Hänen historiaansa.

Herra ilmestyy Kirtlandin temppelissä, Del Parson

Tunne Jumalan teot

Mormonin kirjan alkupuolella Nefi esittää lyhyen huomautuksen siitä, miksi hänen veljensä epäonnistuivat. Kauan ennen kuin Laman ja Lemuel sitoivat Nefin tai yrittivät riistää isältään hengen, he nurisivat. Nefi selittää: ”He nurisivat siksi, etteivät he tunteneet sen Jumalan tekoja, joka oli heidät luonut” (1. Nefi 2:12).

Neljäsataa vuotta myöhemmin Lamanin ja Lemuelin jälkeläisistä oli tullut ”villiä ja julmaa ja verenhimoista kansaa”, mikä johtui osittain siitä, että Laman ja Lemuel olivat ”vihaisia [Nefille], koska he eivät ymmärtäneet Herran menettelyä” (Moosia 10:12, 14). Sillä, ettei ymmärrä Jumalan menettelyä, on valtavat seuraukset!

Jotta ymmärtäisimme Hänen kanssakäymistään, meidän pitää tietää, kuka Hän on, mitä Hän odottaa meiltä ja kuinka Hän kohtelee lapsiaan. Vapahtajan nykyajan palvelutyön historia opettaa meille näitä asioita. Joseph Smith opetti, että meidän jokaisen yksilöinä pitää ymmärtää ”Jumalan suunnitelmat ja tarkoitukset meidän maailmaan tuloomme”. Kun opimme ymmärtämään Jumalan kanssakäymistä, opimme tuntemaan Hänet, ja Hänen tuntemisensa johtaa iankaikkiseen elämään (ks. Joh. 17:3). Todellakin ”Siionin pelastus” tulee osittain siitä, että hankimme tietoa historiasta (ks. OL 93:53).

Aikakirja Jumalan kanssakäymisestä on pyhissä kirjoituksissa ja palautetun kirkon nykyajan historiassa. Näemme siellä historian aikoja, jolloin Jumala oli suoraan vuorovaikutuksessa ihmiskunnan kanssa, kuten silloin kun Isä ja Poika vastasivat Joseph Smithin rukoukseen pyhässä lehdossa (ks. JS–H 1:17–20) ja silloin kun Vapahtaja ilmestyi Kirtlandin temppelissä (ks. OL 110:1–10).

Jumala koskettaa myös meidän elämäämme vähemmän ilmeisillä tavoilla. Hän kuvailee epäsuoraa kanssakäymistään ihmisten kanssa vertauskuvalla työnsä tekemisestä ”käden koskematta” (ks. Dan. 2:34–35; OL 65:2; 109:72). Tämä epäsuora osallistuminen voi tapahtua monin tavoin. Tässä valossa voimme nähdä Jumalan kanssakäymisen ”pienin keinoin” (Alma 37:7), kuten kun nautimme sakramentin muistaaksemme Herran ja uudistaaksemme liittomme (ks. OL 20:77, 79).

Jumala auttaa meitä myös lempeillä armoteoilla, jotka vapauttavat meidät ja varjelevat meitä ”henkilökohtaisilla ja yksilöllisillä siunauksilla”. Yksi esimerkki kirkon historiasta on se, kun Israelin leirikunnan (Siionin leirikunnan) jäsenet näkivät sairaiden parantumisia, heitä varjeltiin luonnonvoimilta ja he kokivat niiden ihmisten lempeitä armotekoja, jotka auttoivat auliisti, lahjoittivat rahaa sekä toimittivat ruokaa ja vettä.

Hänen työnsä tekemiseksi, Kamette Harmer, kopiointi kielletty

Elävän Kristuksen nykyajan palvelutyö

Nykyajan kirkon historia antaa näkemystä Jumalan kanssakäymiseen lastensa keskuudessa viimeisten 200 vuoden aikana. Jumalan kanssakäymisen näkeminen voi vähentää huolia, auttaa meitä tekemään parannusta, vahvistaa ykseyttä ja valmistaa meitä jatkuvaan henkilökohtaiseen ilmoitukseen.

Sen sijaan että näkisimme kirkon historian nimien ja päivämäärien ketjuna, voimme katsoa kuluneisiin 200 vuoteen ja nähdä elävän Kristuksen nykyajan palvelutyön ja saada oivalluksia siitä, kuinka Hän on osoittanut rakkautta Jumalan lapsia, myös myöhempien aikojen pyhiä, kohtaan. Jumalan nykyajan työt voivat todella innoittaa meitä tekemään parannuksen ja riemuitsemaan Jeesuksessa Kristuksessa (ks. Alma 37:9). Kun näemme palautuksen pyhänä menneisyytenä, joka on yhteinen pyhille eri puolilla maailmaa, me ylistämme Jumalan hyvyyttä, tunnemme myötätuntoa muiden kokemuksia kohtaan ja vahvistamme ykseyttämme (ks. Moosia 25:7–9).

Parannus, riemuitseminen ja ykseys ovat niiden monien syiden joukossa, joiden vuoksi Vapahtaja on käskenyt, että meidän myöhempien aikojen historiaamme tulee säilyttää ”hyväksi kirkolle ja nouseville sukupolville, jotka varttuvat Siionin maassa” (OL 69:8). Nykyajan historiamme voi tuoda Jeesuksen Kristuksen esiin keskushahmona ja opettaa meille Jumalan teitä ja auttaa meitä pääsemään lähemmäksi Häntä.