”Te olette kirkko”, Liahona, huhtikuu 2025.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Te olette kirkko
Niiden 70 päivän aikana, jotka vietimme tähystystornissa, miehelläni ja minulla oli kaikki, mitä tarvitsimme pysyäksemme uskollisina Vapahtajalle ja Hänen evankeliumilleen.
Kuvitus Bradley Clark
Kesäkuussa 1963 mieheni Gary ja minä lähdimme Cardstonin temppelistä Albertassa Kanadassa ja aloitimme yhteisen matkamme vastavihittynä avioparina Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa. Kaikki omaisuutemme oli sullottu muutamaan kassiin, jotka oli pantu pienen automme takapenkille, kun ajoimme Clarkiaan Idahossa Yhdysvalloissa.
Garyn oli määrä ryhtyä työskentelemään metsäpalovartijana Anthony Peakin tähystystornissa St. Joen kansallispuistossa. Kahdeksan kilometriä maanteitse ja sitten vielä viisi kilometriä vuoristopolkuja kuljettuamme ensimmäinen yhteinen kotimme oli yksi ainoa huone tähystystornissa yhdeksän metrin korkeudella maanpinnasta.
Ennen Clarkiaan saapumistamme kävimme tapaamassa veli Larsonia, joka oli tuolla alueella sijaitsevan pienen seurakunnan johtaja. Selitimme, että asuisimme seuraavien 70 päivän ajan tähystystornissa emmekä voisi pitää vapaapäivää tullaksemme sunnuntain jumalanpalveluksiin hänen seurakuntaansa St. Mariesissa Idahossa.
Ottaen huomioon ainutlaatuiset olosuhteemme seurakunnanjohtaja Larson antoi innoitetun ja hyödyllisen neuvon: ”Veli ja sisar Coleman, te olette kirkko pienessä kodissanne Anthony Peakilla. Teillä on pappeus, liittonne, todistuksenne, pyhät kirjoituksenne ja uskonne tehdä kaikki tarpeellinen, jotta olisitte uskollisia evankeliumissa. Valtuutan teidät pitämään joka sunnuntai sakramenttikokouksen, jossa voitte nauttia sakramentin ja pitää puheita evankeliumista. Pidätte pappeuskokouksenne, Apuyhdistyksen kokouksenne, pyhäkoululuokkanne ja perheiltanne. Te olette kirkko!”
Kun hyvästelimme seurakunnanjohtaja Larsonin, tunsimme itsemme siunatuiksi saadessamme aloittaa matkamme perheenä kirkon valtuutetussa kahden hengen ryhmässä Anthony Peakilla. Pidimme päivittäisen rukouksen yksin ja avioparina. Meillä kummallakin oli pyhät kirjoitukset, ja meillä oli pyhäkoulun oppikirja. Gary opettaisi pappeuskokouksessa, ja minä osallistuisin siihen. Minä opettaisin Apuyhdistyksen kokouksessa, ja hän osallistuisi siihen. Asianmukaisena sunnuntaina me pitäisimme paasto- ja todistuskokouksen.
Erityinen rakkaus Nefiä kohtaan
Tässä ympäristössä aloitimme pyhän Mormonin kirjan elinikäisen tutkimisemme ja opimme rakastamaan sitä. Kirjalla oli ollut merkittävä rooli Garyn kääntymyksessä vuonna 1962. Tutkiessamme opimme tuntemaan erityistä rakkautta Nefiä kohtaan.
Kun Nefi oli nuori, hän ja hänen perheensä lähtivät kodistaan Jerusalemista Lehille annetun ilmoituksen mukaisesti (ks. 1. Nefi 2:2). Erämaassa ja myöhemmin luvatussa Amerikan mantereen maassa he olivat eristyksissä muista, jotka uskoivat Vapahtajan tulemiseen. Mutta Lehin perheellä oli kaikki, mitä he tarvitsivat. Heillä oli uskoa, heillä oli pyhät kirjoitukset pronssilevyjen muodossa, ja he saivat profeetallista opastusta.
Tässä tilanteessa Nefi tavoitteli henkilökohtaista todistusta Vapahtajasta ja hengellisiä kokemuksia Hänen kanssaan ja sai niitä (ks. 1.Nefi 2:16). Hän ei päässyt Jerusalemin synagogiin eikä saamaan opetusta oppineilta opettajilta. Silti Nefi kasvoi hengellisesti ja muodosti henkilökohtaisen suhteen jumaluuteen, mistä on osoituksena se, että hän käytti Vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta kymmeniä eri nimityksiä.
Nefi sanoo, että erämaassa ”tapahtui, että Herra puhui minulle” (1. Nefi 2:19). Samalla tavoin taivaallinen Isä puhui Garylle ja minulle eräällä kukkulan laella metsäisessä erämaassamme.
Presidentti Russell M. Nelson on sanonut Jeesuksen Kristuksen evankeliumin perusasioista: ”Eräs muslimimies ilmaisi asian näin: ’Kun kristillisyytenne on niin yksinkertaista, että voin ottaa sen mukaani kamelin selkään, olen kiinnostunut.’ Usko, parannus, kaste, endaumentti ja sinetöimistoimitus ovat perusasioita.”
Meillä oli kaikki, mitä tarvitsimme.
Olen kiitollinen erään idaholaisen seurakunnanjohtajan opastuksesta sekä muinaisten ja nykyajan profeettojen neuvoista. Todellakin, kuten Herra on julistanut kohdassa Matt. 18:20: ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”
Kasvakoon meidän uskomme Vapahtajaan, ilomme Hänen evankeliumistaan ja kiitollisuutemme Mormonin kirjasta, kun kokoonnumme muiden myöhempien aikojen pyhien kanssa – olipa lukumäärämme mikä tahansa ja missä sitten olimmekin.