2025
Vapautettu mutta ei käytöstä poistettu – tarkoituksenmukaista palvelemista missä tahansa iässä
Huhtikuu 2025


”Vapautettu mutta ei käytöstä poistettu – tarkoituksenmukaista palvelemista missä tahansa iässä”, Liahona, huhtikuu 2025.

Eläkää pidempään paremmin

Vapautettu mutta ei käytöstä poistettu – tarkoituksenmukaista palvelemista missä tahansa iässä

Vilpitön palveleminen, kannustaminen ja muiden kohottaminen ei edellytä virallista kirkon tehtävää. Meidät kaikki on kutsuttu tällaiseen Kristuksen kaltaiseen palvelemiseen.

Mies ja nuoria aikuisia tekemässä pihatöitä

Julie Bangerter Beck tietää paljon palvelemisesta kirkossa. Sen lisäksi, että hän on palvellut vaarnan ja seurakunnan tehtävissä, hän palveli viisi vuotta neuvonantajana Nuorten Naisten ylimmässä johtokunnassa ja myöhemmin viisi vuotta Apuyhdistyksen ylijohtajana vuosina 2007–2012.

”Noiden kymmenen vuoden aikana matkustin yli 1,5 miljoonaa kilometriä”, hän sanoo. ”Se oli uuvuttavaa, mutta Herra uudisti minua ja antoi minulle tarpeen tullen voimaa, jota tarvitsin.”

Vapauduttuaan sisar Beck palveli useita vuosia erilaisissa kirkkoon ja koulutukseen liittyvissä neuvostoissa. Hän ohjasi Utahin teknillistä yliopistoa selvityshenkilönä vaikean siirtymävaiheen aikana. Nyt hän on saanut nuo tehtävät suoritettua eikä hänellä ole virallista kirkon tehtävää.

Toisinaan ihmiset kysyvät häneltä, kaipaako hän näitä tehtäviä ja toimeksiantoja. ”Kaipaan ihmissuhteita”, hän sanoo, ”ja kaipaan sitä, että käyn ihmisten kodeissa katsomassa, kuinka he ovat vuorovaikutuksessa perheensä kanssa.” Mutta sisar Beck muistelee mielellään presidentti Dallin H. Oaksin, joka on ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, sanoja: ”Meidän arvomme ei alene, kun meidät vapautetaan, eikä meidän arvomme ylene, kun meidät kutsutaan tehtävään. – – On vain kulkua eteenpäin tai taaksepäin, ja se, kumpi on kyseessä, riippuu siitä, kuinka me otamme vastaan vapauttamisemme ja kutsumisemme ja kuinka me toimimme niiden pohjalta.”

Hyppää aidan yli

Nyt kun sisar Beck on vailla virallisia kirkon tai yhteiskunnan tehtäviä, hän sanoo, että hänellä on enemmän aikaa lapsille, ystäville ja hiljaiselle palvelemiselle. ”Olen muutenkin aina ollut enemmän Ammonin kuin sotapäällikkö Moronin kaltainen”, hän sanoo. ”Saanhan pitää huolta lampaista.” (Ks. Alma 17:25.) Koska hänellä on ensi kertaa vuosikausiin aikataulussaan suunnittelematonta aikaa, hän nauttii tilaisuuksista syödä lastenlasten kanssa, puhua vanhojen ystävien kanssa, kuntoilla kuntosalilla ja nauttia vapaa-ajasta, jota hänellä nyt on.

Sisar Beck ottaa esimerkkiä myös isästään William Grant Bangerterista. ”Isäni sanoi, ettei hän halunnut jäädä paitsi mistään, mitä kuolevaisuudella oli tarjottavana”, hän sanoo. ”Tähän kuului vanheneminen. Kun hän oli palvellut johtavana auktoriteettina, temppelinjohtajana, sinetöijänä ja muissa tehtävissä, häntä pyydettiin sukututkimusneuvojaksi seurakuntaansa.”

Hän oli silloin yli 80-vuotias eikä osannut käyttää tietokonetta. ”Hänen täytyi oppia”, sisar Beck selittää. ”Hän kutsui avukseen erään diakonin seurakunnastaan. Sitten he opettivat muille diakoneille, kuinka sukututkimusta tehdään. Sitten diakonit opettivat muita seurakunnan Aaronin pappeuden haltijoita. Lopulta he veivät temppeliin yli 10 000 nimeä.”

Sisar Beck ja hänen miehensä Ramon keskittyvät siihen, mitä heillä on edessään, eivät siihen, mitä heillä on takanaan. ”Emme puhu paljon siitä, mitä olemme tehneet. Meillä on liian paljon tekemistä. Nyt se on suunnittelematonta aikaa. Me itse saamme päättää”, hän sanoo. ”Kun joku sanoo, että hänet on laitettu laitumelle, sanomme: ’Saat päättää, jäätkö laiduntamaan vai hyppäätkö aidan yli.’ Useimmat esteet ovat joka tapauksessa keinotekoisia. Palveleminen, ystävyys, perhe, palvelutyö – millään näistä ei ole rajoja.”

Nuoria miehiä vierailemassa iäkkään miehen luona

Teinejä ja tunnelmia

Sisar Beck sanoo, että yksi parhaista tavoista pysyä merkityksellisenä on olla yhteydessä oman suvun tai seurakunnan nuoriin. Tähän voi sisältyä tutustuminen heidän lempimusiikkiinsa, heidän kiinnostuksen kohteisiinsa tai heidän tapoihinsa. Nuoret voivat hyötyä yhteydenpidosta jonkun kanssa, joka kuuntelee, kertoo kokemuksistaan ja tarjoaa pitkän aikavälin näkökulmaa.

On olemassa erilaisia yhteisöohjelmia, jotka yhdistävät teini-ikäisiä ja eläkeläisiä. Ikäihmiset voivat myös epävirallisesti järjestää aikaa olla joko oman sukunsa tai seurakuntansa nuorten kanssa, mikä hyödyttää kumpaakin ryhmää.

”Seurakunnassamme on eräs vanhempi kaveri, joka tulee lukiomme koripallo- ja jalkapallopeleihin”, Kimball Carter kertoo. ”Hän toimii alueella myös seminaarinopettajan sijaisena. Nuoret pitävät hänestä, koska hän kysyy paljon kysymyksiä mutta ei anna paljon neuvoja. Hän jopa kuuntelee musiikkiamme ja tuntee joitakin uusimpia artisteja. Hän ei ole nuorten johtohenkilö. Hän on vain naapuri. Luulen, että hän on perheeni ohella varmaan suurin fanini.”

Iäkäs nainen ja nuori mies katselevat valokuva-albumia

Etsi tilaisuuksia palvella

Entinen lähetysjohtaja Steven Fox tähdentää, että iästämme tai olosuhteistamme riippumatta on olemassa monia mahdollisuuksia palvella – virallisia ja epävirallisia, isoja ja pieniä, yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia. Tärkeää on noudattaa Herran käskyä ”tehdä innokkaasti työtä hyvän asian puolesta ja tehdä paljon omasta vapaasta tahdostaan ja saada aikaan paljon vanhurskautta” (OL 58:27).

Kun veli Fox oli vapautettu lähetysjohtajan tehtävästä, hän sanoi tunteneensa itsensä emotionaalisesti ja hengellisesti ”ulkopuoliseksi”. Siirtyminen vaativasta tehtävästä siihen, että ei ollut ollenkaan tehtävää, oli suuri muutos.

Hän sanoo: ”Minun tehtäväni on nyt saada asiat tapahtumaan itse sen sijaan, että luottaisin lähetystyön päivittäisiin vaatimuksiin kalenterini täyttämiseksi. Kyse ei ole enää kirkon tehtävästä. Sen sijaan kyse on siitä, että katsoo ympärilleen, jotta näkee mahdollisuuksia palvella.”

F. Melvin Hammond, täysinpalvellut johtavana auktoriteettina toiminut seitsenkymmen, sanoo, että aidossa palvelutyössä on aina ollut kyse noiden tilaisuuksien etsimisestä. 91-vuotiaana hän palvelee temppelissä, opettaa kerran kuukaudessa vanhinten koorumissa ja pysyy ajan tasalla paikallisista ja kansallisista urheilujoukkueista, jotta hän voi löytää yhteistä maaperää keskusteluille seurakuntansa nuorempien miesten kanssa.

Hän tuntee kaikki naapurinsa ja käy heidän luonaan usein. Hän yrittää noudattaa Vapahtajan esimerkkiä siinä, kuinka Vapahtaja vietti aikaa kaikenlaisten ihmisten parissa. ”Minusta on mukavaa jutella ihmisten kanssa riippumatta heidän tilanteestaan tai uskollisuudestaan evankeliumille”, vanhin Hammond sanoo. ”Yksi naapuri on toipunut alkoholisti, yksi naapuri ei ole käynyt kirkossa vuosiin, kun taas yhdellä on dementia ja hänen vaimonsa pyytää minua istumaan miehensä kanssa, kun hän hoitaa asioita. Me molemmat pidämme cowboy-ohjelmista, joten katsomme niitä yhdessä.”

Palveltuaan eräänä iltana temppelissä vanhin Hammond pysähtyi pikaruokaravintolaan. Hän alkoi jutella erään työntekijän kanssa, joka oli siivoamassa pöytiä. Työntekijä kysyi vanhin Hammondilta, miksi tällä oli puku yllään. ”Kerroin hänelle temppelistä”, vanhin Hammond sanoo. ”Juttelimme yli puoli tuntia. En tiedä, hankkiiko hän lisää tietoa kirkosta, mutta hän tietää, että on joku, joka ei pidä häntä vain keittiöapulaisena.”

Vanhin Hammondin vaimo Bonnie kuoli kaksi vuotta sitten. Vaikka vanhin Hammond kaipaa vaimoaan kovasti, hän päätti tehdä jotakin mukavaa naapureilleen tämän kuoleman vuosipäivänä. Hän ja muut perheenjäsenet valmistivat hänen naapureilleen kortteja tämän vuosipäivän kunniaksi. Kortteihin hän liitti kuvan kirsikasta herkullisen jälkiruoan päällä ja sanat ”Vaimoni oli aina kirsikka kakkuni päällä”. Hän antoi jokaisen kortin mukaan pussin tuoreita kirsikoita. ”Haluan naapureideni tietävän, kuinka paljon rakastan häntä ja että odotan innolla iankaikkisuutta yhdessä”, vanhin Hammond sanoo.

Vilpitön palvelutyö, muiden palveleminen, kannustaminen ja kohottaminen ei edellytä virallista kirkon tehtävää. Meidät kaikki on kutsuttu tällaiseen Kristuksen kaltaiseen palvelemiseen iästämme tai olosuhteistamme riippumatta.

Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.