Jaakobin kirje
Kutsu noudattaa Jumalan sanaa eikä vain kuulla sitä
Jaakob oli Marian poika ja yksi Jeesuksen Kristuksen veljistä. Jaakob oli myös kirkon johtohenkilö Jerusalemissa. Hän kirjoitti kirjeen Jumalan kansalle kaikkialla maailmassa auttaakseen heitä elämään Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan.
Jaakob kirjoitti: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta.” Monia vuosia myöhemmin poika nimeltä Joseph Smith luki nämä sanat ja päätti rukoilla kysymyksistään. Joseph Smith sanoi myöhemmin: ”Olin havainnut todeksi Jaakobin todistuksen.” Jumala vastasi Josephin rukoukseen, ja Hän vastaa meidänkin rukouksiimme.
Jaakobin kirje 1:5; Joseph Smith – historia 1:11–17, 26
Jaakob kirjoitti myös, että meidän tulee kuunnella tarkasti, mitä muut ihmiset sanovat, ja yrittää olla suuttumatta heille. Kun olemme vihaisia, emme voi palvella Jumalaa.
Jaakob sanoi, ettei riitä, että vain kuulee Jumalan sanaa, vaan meidän on myös elettävä sen mukaan. Hän kirjoitti: ”Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä.”
Jaakob selitti, että Jeesuksen Kristuksen seuraajana oleminen on muutakin kuin vain uskomista Jumalaan. Paholainenkin tietää, että Jumala on todellinen. Kun näemme ihmisiä, jotka ovat kylmissään tai nälkäisiä, meidän tulee antaa heille vaatteita ja ruokaa. Meidän tulee käydä leskien ja orpojen luona. ”Ilman tekoja usko on hyödytön”, Jaakob kirjoitti.
Jaakob halusi opettaa pyhiä myös puhumaan ihmisille ystävällisesti. Hän sanoi, että varovaisuus sanojemme kanssa on kuin ohjaisi hevosta. Voimme ohjata isoa hevosta suitsilla, jotka on kiinnitetty pieneen metallikappaleeseen hevosen suussa. Meidänkin sanamme saattavat tuntua pieniltä, mutta ne voivat olla voimallisia.
Jaakob sanoi, että sanojemme hallitseminen on kuin laivan ohjaamista. Vaikka laiva on suuri ja tuulet ovat voimakkaita, voimme ohjata laivaa hyvin pienen peräsimen avulla. Peräsin on kuin meidän sanamme. Jos pystymme hallitsemaan sanojamme, meillä voi olla suuri vaikutus!
Jaakob selitti, että epäystävälliset sanat voivat olla kuin pieni liekki, joka sytyttää suuren tulipalon. Ne voivat levitä nopeasti ja aiheuttaa paljon vahinkoa. Siksi on tärkeää olla varovainen sanojemme kanssa.
Jaakob kirjoitti, että me käytämme kieltämme rukoillaksemme taivaallista Isää. Mutta toisinaan käytämme kieltämme myös siihen, että sanomme ilkeitä asioita muille ihmisille, jotka ovat taivaallisen Isän lapsia. Jaakob sanoi, ettei niin pitäisi olla.
Jaakob opetti pyhiä puhumaan ystävällisiä sanoja kertomalla, ettei samasta lähteestä voi saada sekä makeaa että karvasta vettä. Viikunapuu ei pysty kasvattamaan oliiveja, eikä viiniköynnös pysty kasvattamaan viikunoita. Samalla tavoin, jos meillä on hyvyyttä ja rakkautta sydämessämme, myös sanojemme tulisi olla hyviä ja rakastavia!