Eksynyt lammas, kadonnut hopearaha ja tuhlaajapoika
Kolme vertausta Jumalan rakkaudesta
Jotkut juutalaisjohtajat näkivät Jeesuksen puhuvan ja syövän ihmisten kanssa, joita he pitivät syntisinä. Johtajien mielestä oli väärin, että Jeesus aterioi syntisten kanssa. Jeesus kertoi johtajille kolme kertomusta eli vertausta auttaakseen heitä ymmärtämään, että Hän haluaa auttaa jokaista tekemään parannuksen ja että Hän on hyvin onnellinen, kun he tekevät niin.
Ensimmäinen vertaus kertoi miehestä, jolla oli sata lammasta. Yksi niistä katosi.
Mies jätti 99 lammasta ja lähti etsimään kadonnutta. Hän jatkoi etsimistä, kunnes hän löysi lampaansa.
Kun hän viimein löysi kadonneen lampaansa, hän oli hyvin onnellinen! Hän kantoi lampaan kotiin harteillaan ja kutsui ystävänsä ja naapurinsa luokseen iloitsemaan kanssaan. Jeesus sanoi, että taivaallisesta Isästä tuntuu samalta, kun joku tekee parannuksen synneistään ja palaa Hänen luokseen.
Toinen vertaus kertoi naisesta, jolla oli kymmenen hopearahaa. Kun hän kadotti yhden, hän sytytti kynttilän, lakaisi huoneen ja etsi hopearahaa. Hän jatkoi etsimistä, kunnes löysi rahan.
Kun nainen lopulta löysi kadonneen hopearahansa, hän oli hyvin iloinen! Hän kutsui ystävänsä ja naapurinsa luokseen iloitsemaan kanssaan. Jeesus sanoi, että taivaan enkeleistä tuntuu samalta, kun joku tekee parannuksen synneistään.
Kolmas vertaus kertoi miehestä, jolla oli kaksi poikaa. Nuorempi poika ei halunnut enää asua isänsä kotona. Hän pyysi, että isä antaisi heti hänelle hänen osuutensa perheen rahoista. Sitten poika lähti kotoa ja meni kaukaiseen maahan.
Poika teki joitakin hyvin huonoja valintoja. Hän tuhlasi isältään saamansa rahat.
Kun pojan rahat olivat loppuneet, hänen tuli kova nälkä. Kukaan ei antanut hänelle syötävää. Viimein hän sai työpaikan sikojen ruokkijana. Pojalla oli niin kova nälkä, että hän toivoi voivansa syödä sikojen ruokaa. Hän tiesi, että hänen oli pakko palata isänsä luo.
Poika ei ollut kuitenkaan varma, toivottaisiko isä hänet tervetulleeksi takaisin. Hän päätti kysyä isältään, voisiko hän työskennellä palvelijana tämän talossa.
Kun poika oli kävelemässä kotiin, isä näki hänet jo kaukaa. Isä oli niin onnellinen, että hän juoksi poikaansa vastaan!
Isä kietoi kätensä poikansa ympärille ja suuteli tätä. Hän käski palvelijoita tuomaan parhaat vaatteet pojalleen ja valmistamaan juhla-aterian. Hän halusi, että kaikki juhlisivat ja olisivat iloisia, koska hänen poikansa oli palannut kotiin.
Vanhempi poika oli ollut samaan aikaan työssä pellolla. Kun hän palasi kotiin, hän kuuli musiikkia ja tanssia. Hän kysyi palvelijalta, mistä oikein oli kyse. Palvelija kertoi hänelle, että nuorempi veli oli tullut kotiin, joten perhe vietti juhla-ateriaa.
Vanhempi veli oli vihainen. Hänen isänsä kutsui hänet juhla-aterialle, mutta hän ei halunnut mennä. Hän sanoi isälleen, että hän oli palvellut tätä monta vuotta, mutta kukaan ei ollut koskaan laittanut hänelle juhla-ateriaa. Isä sanoi hänelle: ”Kaikki, mikä on minun, on sinun”, mutta on hyvä iloita siitä, että joku on tehnyt parannuksen ja palannut kotiin!