Piispa Laajasalo vieraili Haagan seurakunnassa

Olen lapsesta asti kasvanut eri uskontojen parissa. Kävin roomalaiskatolista, nunnien ylläpitämää koulua 15-vuotiaaksi asti entisessä kotimaassani Brasiliassa. Vanhempani olivat evankelisluterilaisia ja molemmat isoäitini ortodokseja. Suvustani löytyy pappeja, niin luterilaisia kuin ortodokseja, monen sukupolven takaa.

Olin jo kolmekymppinen, kun löysin Jeesuksen Kristuksen kirkon. Niihin aikoihin luin Valkeus-lehdestä presidentti Ezra Taft Bensonin artikkelin, jossa kerrottiin, että meidän tulee kunnioittaa kaikkia uskontoja. Silloin tiesin, että Kristuksen kirkko on hengellinen kotini. Olin todella iloinen, kun löysin kirkon, joka ymmärtää ekumeniaa.

Helmikuussa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo vieraili delegaationsa kanssa Helsingin 2. seurakunnan kappelilla Haagassa. Sain olla mukana tehtäväni puolesta seurakuntani Apuyhdistyksen johtajana. Tällaisesta yhteistyöstä olin unelmoinut pitkään. En osannut kuvitellakaan, että saisin itse olla mukana sitä todistamassa. Aloite vierailusta tuli heidän puoleltaan. He halusivat tutustua kirkkomme toimintaan ja lisätä yhteistyötä.

Piispa Laajasalon seurueeseen kuului piispan erityisavustaja Satu Huttunen, pappisasessori Jukka Pakarinen, hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen, lakimiesasessori Ritva Saario, piispantarkastuksen notaari Tiia Orpana, evankelisluterilaisen Haagan seurakunnan kirkkoherra Mari Mattson, pastori Miika Kolari ja nuorisotyön ohjaaja Taru Toivanen.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon edustajina olivat paikalla Helsingin vaarnan johtaja Harri Myllylä, Helsingin vaarnan nuorten aikuisten edustaja Jussi Koivisto sekä uskontoinstituutin opettajat Ilkka ja Paula Aura.

Minun tehtävänäni oli kertoa aikuisten naisten järjestöstä, sen toiminnasta ja tavoitteista. Piispa Laajasalo ja jokainen hänen delegaationsa jäsen huokui kunnioitusta ja mielenkiintoa kirkkoamme kohtaan. He olivat hyvin perillä kirkkomme organisaatiosta ja muun muassa jäsenmäärästä ja historiasta.

Me Kristuksen kirkon edustajat esittelimme itsemme, kerroimme kukin vuorollamme tehtävistämme ja vastasimme piispa Laajasalon lukuisiin kysymyksiin. Ihastusta tuntui herättävän se, että kirkkomme on sunnuntaisin täynnä, osallistujina myös kokonaisia perheitä, ja etenkin se, että kirkossamme käy paljon nuoria. Helsingin vaarnan nuorten aikuisten edustaja Jussi Koivisto saikin paljon kysymyksiä vastattavakseen. Hän kertoi monista retkistä ja muista iloisista vapaa-ajan tapahtumista.

Ihmetystä ja ihailuakin tuntuivat herättävän kirkkomme vapaaehtoiset työntekijät, virkojen palkattomuus ja toinen toisestamme huolehtiminen. Huomasin, että asiat, joita pidämme itsestään selvinä, kuten että opetamme pyhiä kirjoituksia eri ikäryhmille ja järjestämme tapahtumia ikäryhmät huomioiden, on poikkeuksellista. Myös Apuyhdistyksen ”kultainen verkosto” ja omavaraisuuden teema kiinnostivat.

Ilkka Aura kertoi myös kirkkomme tukitoimista, kuten avioliittoryhmistä, terapiasta sekä emotionaalisen ja taloudellisen omavaraisuuden kursseista. Samalla huomasin, kuinka hienosti kirkkomme on organisoitu meitä kaikkia varten. Keskinäinen kunnioitus ja yhteinen uskomme Jeesukseen Kristukseen loivat ilmapiirin, jossa kaikilla oli hyvä olla. Ilmapiiri oli lämmin, ja aitoa kiinnostusta oli molemmin puolin. Vierailu oli onnistunut.

Jeesus sanoi: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne” (Joh. 13:35).