Omavaraisuus –

”Jaoinko omastani riittävästi?”

Viime vuosina Planon vaarnassa Texasissa Yhdysvalloissa yli 900 jäsentä on osallistunut omavaraisuusryhmiin. Jotkut tulevat oppilaina saamaan aineistoa tai uusia ideoita. Toiset tulevat ”nostajina” antamaan opastusta, ehdotuksia ja tukea muille.

Jerry Martin, Planon vaarnan johtokunnan jäsen, lähti mukaan henkilökohtaisten raha-asioiden omavaraisuusryhmään, jotta hän voisi tutustua ryhmän toimintaan ja kurssiaineistoon. Jäätyään eläkkeelle erään suuryrityksen talousjohtajana hän ei uskonut, että hänellä olisi paljonkaan opittavaa raha-asioista.

”Huomasin tilaisuuksia auttaa useita osallistujia pääsemään veloista tai laatimaan omia säästö- ja sijoitussuunnitelmia, jotka sopivat heidän ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa”, hän kertoo. ”Se tuotti oikein paljon tyydytystä.” Ja hän nautti ryhmän toveruudesta. Sitten hän oivalsi erään asian omakohtaisesti.

”Olin aina maksanut kymmenykseni ja runsaan paastouhrin, mutta kun osallistuin tähän ryhmään, minulla oli kalvava tunne, etten tehnyt tarpeeksi”, veli Martin kertoo. ”Jaoinko omastani riittävästi? Olinko riittävän pyhittäytynyt?”

Huolimatta omasta palvelemisestaan ja lahjoituksistaan kirkolle nämä kysymykset pyörivät jatkuvasti hänen mielessään. Vieraillessaan Intiassa hän tapasi monia ihmisiä ja järjestöjä, jotka tukivat avokätisesti erilaisia humanitaarisia hankkeita. Kuten presidentti Dallin H. Oaks, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on sanonut: ”Jeesuksen Kristuksen kirkko on sitoutunut palvelemaan apua tarvitsevia, ja se on myös sitoutunut tekemään yhteistyötä muiden kanssa tässä pyrkimyksessä.” Se mielessään veli Martin alkoi etsiä muita tilaisuuksia palvella ja tehdä yhteistyötä samanhenkisten ihmisten kanssa. Hän ei ollut valmistautunut siihen, mitä seuraavaksi tapahtui.

”Minulla oli arvokas kolikkokokoelma”, veli Martin kertoo. ”Kun rukoilin Intiassa siitä, kuinka ja missä voisin edistää muiden tekemää työtä, sain innoitusta, että minun piti miettiä myös sitä, mistä mahdolliset lahjoitukset ovat peräisin – eivät sijoitustililtäni vaan kolikkokokoelmastani. Siinä vaiheessa tajusin: tämä oli pyhittäytymiseni hetki. Kuinka paljon tuo kolikkokokoelma todella merkitsi minulle?”

Lopulta veli Martin myi kolikkokokoelmansa ja käytti tuoton humanitaaristen hankkeiden rahoittamiseen ulkomailla ja paikallisten yliopistostipendien myöntämiseen. ”Ellen olisi osallistunut omavaraisuusryhmään, en olisi koskaan edes miettinyt, kuinka voisin kohottaa muita antamalla sekä aikaani että varojani”, hän selitti. ”Olen sen ansiosta parempi ihminen.”

Green Valleyn vaarnassa St. Georgessa Utahissa Troy ja Sue Olsen alkoivat osallistua emotionaalista kestävyyttä käsittelevään omavaraisuusryhmään odottaen auttavansa muita. Heidän piispansa pyysi seurakuntaneuvoston jäseniä osallistumaan ryhmään, jotta he voisivat kertoa muille, mitä he ovat oppineet.

Olseneilla oli uusperheisiin liittyviä haasteita aikuisten lastensa kanssa. ”Yksi perheestämme kävi läpi vaikeita aikoja”, sisar Olsen selittää. ”Olin turhautunut siitä, etten osannut auttaa enempää.” Työkirjan keskustelut ”myyteistä” ja ”todellisuudesta” auttoivat Olseneita näkemään perhetilanteensa eri tavalla.

Sitten eräs toinen ryhmän jäsen kertoi, kuinka suurta syyllisyyttä ja toivottomuutta hän tunsi, kun hänen veljensä oli riistänyt oman henkensä. Sisar Olsen tajusi, että muillakin on emotionaalisia kuormia, joista hän ei ollut lainkaan tietoinen, ja he tarvitsivat palvelemista ainutlaatuisella tavalla.

Hän ei ehkä pystyisi nostamaan kuormaa, mutta Vapahtaja pystyisi. Työkirjassa painotettiin: ”Sinun tehtävänäsi on rakastaa ja palvella ihmisiä, ja Vapahtaja huolehtii parantamisesta.” Sisar Olsen sanoo: ”Laskemalla taakkamme Hänen harteilleen me näimme uusin silmin, kuulimme vanhoja sanomia uusin tavoin ja saimme uuden ymmärryksen evankeliumista ja Hänen parantavasta voimastaan.”

Myös ryhmäkeskustelut, työkirjan esimerkit ja henkilökohtainen myötätunto auttoivat kaikki suuresti parantamaan heidän tilannettaan. Sisar Olsen on edelleen hetkittäin huolestunut ja lausuu monia hartaita rukouksia. Mikä tärkeää, hän näkee nyt roolinsa eri tavalla – rakastaa ja palvella – ei korjata tai ratkaista muiden ongelmia.

Omavaraisuusryhmät yhdistävät käytännön taitoja hengellisiin periaatteisiin, jotta jäseniä autetaan auttamaan itse itseään. Ne tarjoavat viitekehyksen henkilökohtaisten ja perhettä koskevien ongelmien ymmärtämiseen. Ne edistävät yhteenkuuluvuuden tunnetta, keskinäistä tukea ja voimaantumista sekä tarjoavat jäsenille turvallisen paikan kertoa kokemuksistaan ja oppia toisiltaan luottaen Kristuksen äärettömään sovitukseen. Ja kun turvaamme Vapahtajaan, meillä on tämä lupaus presidentti Russell M. Nelsonilta: ”Kun te todella teette parannuksen ja pyydätte Hänen apuaan, te voitte nousta tämän nykyisen vaarallisen maailman yläpuolelle.”