”Vapahtaja toi minut takaisin”, Liahona, elokuu 2025.
Henkilökuvia uskosta
Vapahtaja toi minut takaisin
Koska olen käynyt läpi metallinpuhdistajan tulen, tiedän, että Vapahtaja voi muuttaa meitä – olimmepa langenneet kuinka kauas tahansa.
Valokuvat Christina Smith
Luulin lähteväni lyhyelle viikonloppumatkalle tapaamaan perhettäni veljeni häiden aikaan. Mutta kun vaimoni Etelani jätti minut lentoasemalle, ojensi minulle täyteen pakatun matkalaukun ja käski minun pysyä vanhempieni luona, kunnes olisin valmis olemaan aviomies, tiesin, että tilanne oli muuttunut vakavaksi. Minun olisi tehtävä elämää mullistavia muutoksia.
Kun katselin hänen ajavan pois, en tiennyt, kuinka paljon häneen sattui. Myöhemmin hän kertoi, että sen jälkeen hän oli ajanut turvalliseen paikkaan tien varteen itkemään. En ollut tajunnut, kuinka paljon käytökseni – juominen ja huumeiden käyttö – satutti häntä, enkä tajunnut, kuinka paljon se satutti minua.
Me kumpikin vartuimme Samoassa, missä tapasimme. Perheeni liittyi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon, kun olin lukiossa. Mutta käskyt haittasivat elämäntapaani ja juhlia, joihin osallistuin mielelläni. Siinä vaiheessa kun muut perheenjäseneni sinetöitiin temppelissä, en ollut aktiivinen kirkossa ja yritin kaikin tavoin pysyä poissa kirkon toiminnoista.
Kun Etelani ja minä olimme menneet naimisiin, muutimme Seattleen Washingtoniin Yhdysvaltoihin, jossa perheeni asui. Sitten muutimme pois heidän luotaan Utahiin. Siellä Etelani yritti epätoivoisesti auttaa minua muuttamaan tapojani.
Usein olin poissa viikon tai pari kerrallaan juomassa ja juhlimassa, ja Etelani jäi kotiin tietämättä, missä olin. Häneen sattui syvästi, koska hän tajusi, ettei hän pystynyt muuttamaan minua. Ne olivat hänelle synkkiä ja tuskallisia aikoja. Hän tuli epätoivoiseksi, ja häntä vaivasi epävarmuuden tunne. Hän mietti, johtuiko kuriton käytökseni hänen kyvyttömyydestään saada lapsia.
”Jos meidän on tarkoitus pysyä yhdessä”, hän rukoili taivaallista Isää, ”niin autathan minua tietämään, mitä tehdä.”
Henki kehotti häntä toimimaan, kun vanhempani soittivat ja ilmoittivat, että yksi veljistäni oli menossa naimisiin. Sinä päivänä, kun Etelani vei minut lentoasemalle, hän sanoi: ”Mielestäni tämä on hyvä hetki erota.” Kävi ilmi, että kului kymmenen kuukautta ennen kuin palasimme yhteen.
Perheen rakkautta ja taivaallista apua
Vanhempani ja sisarukseni olivat aktiivisia kirkossa. Äitini oli vahva todistuksessaan ja tietoinen tilanteestani. Niiden kymmenen kuukauden aikana, jotka asuin vanhempieni luona, hän antoi minulle ystävällisiä ja lempeitä kutsuja tulla perheen mukana kirkkoon ja kirkon toimintoihin, ja hän muistutti minua siitä, miten tärkeää olisi, että minut sinetöitäisiin Etelaniin temppelissä. Nuo yksinkertaiset kutsut ja se, että olin perheeni rakkauden ympäröimänä, auttoivat minua palaamaan kirkkoon.
Kun Etelani oli Utahissa ja teki ylitöitä kääntääkseen huomionsa pois surustaan, minä kävin läpi muutosta, jonka saivat aikaan äitini rakkaus ja Vapahtajan sovittava armo.
Olin yrittänyt monta kertaa vuosien varrella päästä eroon huonoista tottumuksistani, mutta en ollut koskaan onnistunut. Aiemmin olin käyttänyt kaikkia tekosyitä pysyäkseni erossa kirkosta, mutta nyt kun kohtasin vaimoni menetyksen, tiesin, että minun oli muututtava.
Muutos ei ollut helppoa. ”Miksi minut pelastettaisiin?” ihmettelin. Aiemmin olin yrittänyt muuttua omin avuin. Yksin en pystynyt voittamaan tottumuksiani, mutta taivaallisen Isän ja Hänen Poikansa avulla sekä pyhien kirjoitusten, paaston ja rukouksen, sakramentin ja parannuksen avulla tiesin, että voisin muuttua. Kirkon toimintaan osallistuminen ja uskon osoittaminen Jeesukseen Kristukseen muuttivat sydämeni ja ajattelutapani (ks. Moosia 5:7; Alma 5:12–13). Huomasin pian, että pystyin tekemään sellaista, mitä en ollut pystynyt tekemään aiemmin.
Vähitellen ajan myötä aloin tuntea Vapahtajan armoa. Hän oli tietoinen Etelanista ja minusta. Tunsin, että Hän rakastaa meitä. Hänen rakkautensa muutti haluni. Minulla ei ollut enää pakkomiellettä aiemmasta halujen tyydyttämisestä. Kun minulla vihdoin oli todistus evankeliumista, halusin olla jälleen Etelanin kanssa.
Kun hän näki, että minulla oli vakituinen työpaikka ja että olin säästänyt rahaa asuntoa varten, hän tuli luokseni Seattleen. Hän halusi yhä meidät. Kun olin osoittanut, että kiintymykseni häntä ja evankeliumia kohtaan oli todellista, adoptoimme tyttären. Lapsen saaminen auttoi minua sitoutumaan tekemiini muutoksiin. Tiesin, että minun täytyi olla hänelle hyvä isä. Pidin siitä, mihin suuntaan olin kulkemassa, ja halusin ottaa perheeni mukaani. Minut sinetöitiin vanhempiini. Etelani ja minä adoptoimme pojan. Ja meidät on sinetöity temppelissä perheenä. Jumala on ollut meille hyvä.
Tony poikansa Tony jr:n kanssa
Koska olen käynyt läpi metallinpuhdistajan tulen, tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, että Vapahtaja voi muuttaa meitä. Mutta ensin meidän täytyy tulla Hänen lähelleen. Hämmästyt siitä, mitä Hän voi tehdä. Hänen jumalallisen rakkautensa tunteminen voi johtaa vilpittömään parannukseen, ja se voi muuttaa sinut – olitpa langennut kuinka kauas tahansa.
Olen kiitollinen uudesta mahdollisuudesta. Olen kiitollinen evankeliumista. Olen kiitollinen siitä, että Vapahtaja toi minut takaisin. Ja olen kiitollinen siitä, että Hän auttoi minua tulemaan paremmaksi aviomieheksi vaimolleni ja isäksi lapsilleni.
Jos uskomme Vapahtajaan ja luotamme Häneen, me yllätymme siitä, millaisia muutoksia Hän voi saada aikaan meissä.
Tony on edelleen kiitollinen siitä, että Herra auttoi häntä tulemaan paremmaksi aviomieheksi vaimolleen Etelanille ja isäksi lapsilleen Tony jr:lle ja Prelainille.