”Lahja, jota en koskaan unohda”, Liahona, elokuu 2025.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Lahja, jota en koskaan unohda
Opetin sedälleni, että jonakin päivänä hän näkisi veljensä jälleen – ei muotokuvassa vaan kasvokkain.
Vanhin d’Antuono (oikealla) ja vanhin Beck sekä vanhin d’Antuonon isän muotokuva.
Kun kokoaikaiset lähetyssaarnaajat tulivat kotiini Ranskassa tekemään erästä palveluprojektia, vanhempani eivät olleet aktiivisia kirkon jäseniä eikä minua ollut kastettu. Pian lähetyssaarnaajat opettivat minulle evankeliumia, mistä pidin kovasti. Ja pian vanhempani palasivat kirkkoon.
”Kuka kastaa sinut?” lähetyssaarnaajat kysyivät minulta.
”Isäni”, vastasin.
Isäni, joka oli Italiasta, oli hyvä mies. Hän opetti minua näkemään ihmiset sellaisina kuin Jeesus näkisi heidät. Valitettavasti hän kuoli muutama viikko ennen kastettani.
Kun myöhemmin sain lähetystyökutsuni, olin niin innoissani, että pyysin äitiä avaamaan sen.
”Tulet kyllä onnelliseksi”, äiti sanoi itkien. ”Olet menossa isäsi kotimaahan!”
Olin haaveillut palvelemisesta Italiassa. Lähetystyössä on kyse ihmisten palvelemisesta, ei palvelemisesta alueilla. Mutta rukoilin, että saisin palvella Italiassa, erityisesti Gaetan kaupungissa, jossa isäni esivanhemmat olivat asuneet 900-luvulta lähtien.
Palveltuani Roomassa ja Sisiliassa sain ilouutisen, että minut siirrettäisiin alueelle, johon Gaeta kuului. Ennen tuota siirtoa vuoden 2023 alussa toverini ja hyvä ystäväni vanhin Jack Beck antoi minulle lahjan, jota en koskaan unohda. Vanhin Beck on lahjakas taiteilija. Käyttäen mallina pientä valokuvaa, joka minulla oli isästäni, vanhin Beck piirsi hänestä kauniin muotokuvan.
Katsoin tuota muotokuvaa joka päivä henkilökohtaisen opiskeluni aikana. Se antoi minulle vahvuutta evankeliumista kertomiseen.
Heti kun minut oli osoitettu Gaetaan, etsin käsiini sukulaisiani. Kun näytin muotokuvaa isäni isoveljelle, hän itki. Hän ei ollut nähnyt veljeään vuosiin, eikä hänellä ollut tästä kuvia.
Opetin sedälleni, että jonakin päivänä hän näkisi veljensä jälleen – ei muotokuvassa vaan kasvokkain. Opetin hänelle, että evankeliumin avulla hän voisi elää jälleen veljensä kanssa tuntien rakkautta ja rauhaa Vapahtajan kanssa.
Näin Gaetassa suuria ihmeitä, kun kerroin sukulaisille siitä hyvästä uutisesta, että koska Jeesus Kristus voitti kuoleman, rakkaiden menettäminen on vain väliaikaista (ks. Moosia 16:8). Todistan, että sovitusuhrinsa kautta Vapahtaja on tehnyt mahdolliseksi sen, että perheemme voi kokoontua yhteen iankaikkisesti.