Ruotsinkielinen sakramenttikokous toi yhteen ruotsia puhuvia jäseniä
Usean jäsenen pitkäaikainen unelma toteutui, kun Helsingin vaarna järjesti Keravan kappelilla sunnuntaina 9. maaliskuuta 2025 ruotsinkielisen sakramenttikokouksen. Tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan, ja eräs osallistujista huomautti, että tilaisuus oli jopa ”historiallinen”.
Suomessa ja Helsingin vaarnassa on useita suomenruotsalaisia, mutta jäsenillä ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa toisistaan, koska tähän mennessä toista kotimaista kieltämme on ollut mahdollisuus puhua kirkossa vain Pohjanmaalla. Olikin ilo kuulla erään vastikään kirkkoon liittyneen jäsenen sanat: ”Luulin, että olen ainoa suomenruotsalainen kirkossa!”
Järjestäjiä jännitti, kuinka moni saapuisi paikalle, ja oli ilo saada toivottaa tervetulleiksi 47 osallistujaa ja lisäksi kymmenen lisää Zoomin kautta. Ruotsia äidinkielenään puhuvien lisäksi kokoukseen osallistui Ruotsissa lähetystyönsä palvelleita ja muuten ruotsin kieltä puhuvia jäseniä.
Kokouksessa oli monta herkkää ja hengellistä hetkeä. Veli Sigvard Strömberg Haagan seurakunnasta mainitsi puheessaan, ettei hän ole 50 vuoteen pitänyt puhetta ruotsiksi. Kaj Pärkka Marjaniemen seurakunnasta ja Katarina Alhovuori Keravalta iloitsivat myös saadessaan pitää omat puheensa äidinkielellään.
Kaikkein koskettavinta, erityisesti vanhemmille osallistujille, oli saada laulaa lapsuudesta tuttuja ruotsinkielisiä psalmeja, jotka löytyvät kirkon laulukirjasta Ruotsissa. Laulu ”Blott en dag” (suomeksi ”Päivä vain ja hetki kerrallansa”) oli erityisen tuttu kaikille osallistujille. Tuntui myös merkitykselliseltä nähdä, kuinka lapset iloitsivat tavatessaan muita ruotsinkielisiä lapsia ja oppivat näin, että kirkossa on muitakin kaksikielisiä.
Apostolien tekojen luvusta 2 jakeesta 6 saamme lukea: ”Paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään.” Edelleen jakeesta 8: ”Kuinka me – – kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä?” Nämä jakeet tiivistävät osallistujien tunteet ja ajatukset, joita jaettiin kokouksen jälkeen pienen tarjoilun lomassa. Tuntui ihmeelliseltä, koskettavalta ja tärkeältä saada rukoilla, laulaa ja kuulla evankeliumia omalla suomenruotsin äidinkielellämme. Osallistujien yhteinen toive oli, että tällaisia tilaisuuksia voitaisiin järjestää jatkossakin.
En långvarig dröm för flera medlemmar gick i uppfyllelse när Helsingfors stav organiserade ett svenskspråkigt sakramentsmöte i Kerava kapell söndagen den 9 mars 2025. Evenemanget var det första i sitt slag, och en av deltagarna kommenterade att tillfället till och med var ”historiskt”.
Det finns flera finlandssvenskar inom Finland och Helsingfors stav, men medlemmarna har inte haft en klar bild av varandra eftersom möjligheten att tala vårt andra inhemska språk i kyrkan hittils endast funnits i Österbotten. Därför var det glädjande att höra en kommentar från en rätt så ny medlem: ”Jag trodde att jag var den enda finlandssvenska i kyrkan!”
Arrangörerna var spända över hur många som skulle komma på plats och det var en glädje att kunna välkomna 47 deltagare och ytterligare 10 via Zoom. Utöver de som har svenska som modersmål deltog också medlemmar som tjänat mission i Sverige eller av annan orsak har intresse att tala svenska.
Mötet bjöd på många känslosamma och andliga stunder. Broder Sigvard Strömberg från Haga församling nämnde i sitt tal att han inte hållit ett tal på svenska på 50 år. Kaj Pärkka från Marjaniemi församling och Katarina Alhovuori från Kerava glädjades också över möjligheten att hålla sina tal på sitt modersmål.
Det mest rörande, särskilt för de äldre deltagarna, var att få sjunga svenska psalmer från barndomen, som finns i kyrkans sångbok i Sverige. Sången ”Blott en dag” (på finska ”Päivä vain ja hetki kerrallansa”) var särskilt bekant för samtliga deltagare. Det kändes också meningsfullt att se hur barnen glädjades åt att träffa andra svenskspråkiga barn och på så vis lära sig att det finns fler tvåspråkiga i kyrkan.
I Apostlagärningarna kapitel 2:6 kan vi läsa: ”När dånet ljöd samlades hela skaran, och förvirringen blev stor när var och en hörde just sitt språk talas.” Vidare i vers 8: ”Hur kan då var och en av oss höra sitt eget modersmål?” Dessa verser sammanfattar känslorna och tankarna som delades efter mötet under en liten servering. Det kändes underbart, rörande och betydelsefullt att få be, sjunga och höra evangeliet på vårt finlandssvenska modersmål. Deltagarnas gemensamma önskan var att denna sammankomst kunde anordnas även i framtiden.