Apua elämän haasteisiin ja voimaa muuttumiseen
Lukiessani erästä vanhemmuutta ja lasten kasvatusta käsittelevää kirjaa huomasin useita yhteneväisyyksiä tuon kirjan ja evankeliumin sanoman välillä. Yksi kirjassa toistuvista ajatuksista on, että vaikka olisit tehnyt virheitä vanhempana – ja varmasti myös tulet tekemään niitä – olet kuitenkin sisimmässäsi hyvä, jos yrität ja edes toivot voivasi olla hyvä vanhempi. Samoin huolimatta siitä, miten haastavasti lapsesi saattaa joskus käyttäytyä, hän on aina ”sisältä hyvä”.
Tuo ajatus sisäisestä hyvyydestä sai minut ajattelemaan Kristuksen valoa. Jokainen ihminen, joka on koskaan syntynyt tai tulee syntymään, päätti kuolevaisuutta edeltävässä elämässä seurata Kristusta, ja ”jokaisella miehellä, naisella ja lapsella, – – riippumatta siitä, missä hän asuu tai mihin hän uskoo tai mitä hän tekee – on sisimmässään katoamaton Kristuksen valo. – – Riippumatta siitä, kutsutaanko tätä sisäistä valoa, tätä tietoa oikeasta ja väärästä, Kristuksen valoksi, moraaliseksi ymmärrykseksi tai omaksitunnoksi, se voi ohjata meitä hillitsemään tekojamme – paitsi jos tukahdutamme tai vaiennamme sen.” (Boyd K. Packer, Liahona, huhtikuu 2005.)
Kirjassa puhuttiin myös siitä, että haastavan ja epätoivottavan käytöksen takana on useimmiten jokin ymmärrettävä syy, kuten se, että lapsen itsesäätelytaidot eivät yksinkertaisesti ole vielä ehtineet kehittyä tarpeeksi. On tavallista, että lapsilla – kuten monilla aikuisillakin – on vaikeuksia säädellä tunteitaan ja käyttäytyä ihanteellisella tavalla erityisesti nälkäisenä, väsyneenä ja stressaantuneena. Haastava käytös saattaa kertoa esimerkiksi siitä, että lapsi kaipaisi enemmän kiireetöntä aikaa vanhempiensa kanssa ja vahvistusta sisäiselle turvallisuuden tunteelleen. Aikuisten kohdalla taas juurisyy vaikeuksiin säädellä tunteita ja käyttäytymistä saattaa löytyä jopa vuosikymmenien takaa – omasta lapsuudesta.
Ajatus ihmisten ”sisäisestä hyvyydestä” ja siitä, että kaikilla on omat haasteensa, jotka saattavat vaikeuttaa hyvien valintojen tekemistä, ei koskaan oikeuta vääriä tekoja ja toisten huonoa kohtelua, mutta se auttaa siinä, että on ymmärtäväisempi ja armollisempi niin itseään kuin muita kohtaan. Ja mikä tärkeintä, se mahdollistaa pysyvän muutoksen eteen työskentelemisen, kun oppii näkemään, miksi esimerkiksi itse vanhempana menettää malttinsa niin helposti.
Jokaisella meistä on joskus vaikeuksia tehdä hyvää ja olla hyviä, eikä meidän odotetakaan olevan virheettömiä. Meidän pitäisi kuitenkin yrittää joka päivä olla hiukan parempia ja kehittyä vähitellen vahvemmiksi kyvyssämme seurata Vapahtajaa.
Lapset eivät tarvitse täydellisiä vanhempia, vaan ”tarpeeksi hyvät” vanhemmat – vanhemmat, jotka tunnistavat ja myöntävät virheensä niin itselleen kuin lapsilleen. Vanhemmat, jotka opettavat lapsiaan omalla esimerkillään pyytämään anteeksi ja antavat myös itselleen anteeksi. Vanhemmat, jotka eivät anna periksi vaan yrittävät aina uudelleen, pyrkivät korjaamaan
virheensä ja tekevät kaiken voitavansa sen eteen, etteivät enää toistaisi niitä. Toisin sanoen, lapset tarvitsevat vanhemmat, jotka tekevät päivittäin parannusta.
Kutsu tehdä parannusta toistuu pyhissä kirjoituksissa, sillä vaikka ”Jumala rakastaa meitä sellaisina kuin me olemme, – – Hän rakastaa meitä myös liikaa antaakseen meidän jäädä tällaisiksi” (Bradley Wilcox, viitaten Neal A. Maxwellin sanoihin, Liahona, marraskuu 2021). Hän tietää meidän jokaisen henkilökohtaiset mahdollisuutemme – mitä meistä voi Hänen avullaan tulla – ja että sen saavuttaminen ei ole mahdollista ilman jatkuvaa parannuksen tekemistä. ”Parannus on yksinkertaisesti pyhien kirjoitusten kutsu kasvuun ja kehitykseen sekä edistymiseen ja uudistumiseen” (Jeffrey R. Holland).
Vanhin D. Todd Christofferson on opettanut: ”Herra osoittaa varmasti mielisuosiotaan sille, joka – – tekee päättäväisesti työtä päivästä toiseen korvatakseen heikkouden voimalla. Todellinen parannus, todellinen muutos voi edellyttää toistuvia yrityksiä, mutta sellaisessa ponnistelussa on jotakin jalostavaa ja pyhää. Sellainen sielu kokee melko luontevasti saavansa jumalallista anteeksiantoa ja parantumista.” (Liahona, marraskuu 2011.)
”Se, että omaksumme luonteeseemme uusia ja tervehenkisiä tapoja tai pääsemme eroon huonoista tavoista tai riippuvuuksista, tarkoittaa [useimmiten] ponnistelua tänään ja sitten taas huomenna ja sitten uudelleen, kenties monien päivien, jopa kuukausien ja vuosien ajan – –. Mutta me pystymme siihen, koska voimme pyytää Jumalalta – – sitä apua, jota tarvitsemme kunakin päivänä.” (D. Todd Christofferson, Bradley Wilcoxin lainaamana, Liahona, marraskuu 2021.)
Pyhissä kirjoituksissa kehotetaan ”[etsimään] parhaista kirjoista viisauden sanoja” (OL 88:118), ja tämä kehotus sisältää kirjojen lisäksi varmasti kaikki muutkin saatavilla olevat lähteet. Kirkon jäsenten tulisi etsiä jatkuvasti oppia tutkimalla ”pyhien kirjoitusten ohella kirjallisuuden, tieteen ja taiteen parhaita teoksia” ja omaksua kaikilta aloilta niiden parhaat puolet (Casey Paul Griffiths, myöhempien aikojen pyhiin kuuluva tiedemies, https://doctrineandcovenantscentral.org/sections/commentary-on-dc-88/).
”Kristuksen Henki voi valaista keksijää, tiedemiestä, maalaria, kuvanveistäjää, säveltäjää, esiintyjää, arkkitehtiä tai kirjailijaa [tai minkä tahansa muun ammattikunnan edustajaa, hänen uskonnostaan riippumatta] tuottamaan suurenmoisia, jopa innoitettuja teoksia [ja monenlaisia apukeinoja] koko ihmiskunnan hyväksi ja siunaukseksi” (Boyd K. Packer, Liahona, huhtikuu 2005). ”Kaikki, mikä kutsuu ja houkuttelee meitä tekemään hyvää ja olemaan hyviä, tulee Jumalalta” (David A. Bednar, ”Patterns of Light: Discerning Light” [Valon malleja: Valon erottaminen], video, lds.org). Kaikki, mikä edistää niin yksilöiden kuin perheidenkin hyvinvointia, tulee Jumalalta.
Viime vuosina myös kirkon johtajat ovat korostaneet yhä enemmän sitä, kuinka tärkeää on hakea tarvittaessa apua erilaisiin elämän haasteisiin. Esimerkiksi vanhin Jeffrey R. Holland on neuvonut: ”Pyytäkää neuvoja hyvämaineisilta ihmisiltä, joilla on virallinen pätevyys, ammattitaito ja hyvät elämänarvot. Kertokaa heille rehellisesti [taustastanne] ja kamppailuistanne. Harkitkaa rukoillen ja vastuuntuntoisesti neuvoja, joita he antavat, ja hoitokeinoja, joita he määräävät. – – Isämme taivaassa odottaa meidän käyttävän kaikkia ihmeellisiä lahjoja, jotka Hän on suonut tällä loistavalla taloudenhoitokaudella.” (Liahona, marraskuu 2013.) Niin vanhemmuuteen, mielenterveyteen kuin muihinkin elämän osa-alueisiin liittyviin haasteisiin on saatavilla ammattiapua, kirjallisuutta ja muita apukeinoja, joita Herra haluaa meidän hyödyntävän.
Asiantuntijoiden innoitettuja ohjeita sekä evankeliumin periaatteita noudattamalla kaikista äkkipikaisinkin ihminen voi oppia säätelemään tunteitaan, haastavatkin perhetilanteet voivat selvitä, ja niin henkilökohtaiset kuin ylisukupolvisetkin traumat voivat parantua. Omat kykymme ja voimamme ovat rajallisia, mutta meistä voi tulla ”enemmän kuin luulimme voivamme olla”, kun käännymme Jumalan puoleen ja hyödynnämme kaiken saatavilla olevan avun (Jeffrey R. Holland, Liahona, toukokuu 2017). ”Kun teistä tuntuu, että olette epäonnistuneet liian monta kertaa jatkaaksenne yrittämistä, muistakaa, että Kristuksen sovitus ja sen mahdollistama armo ovat todellisia. Hänen armon käsivartensa ovat ojennettuina teitä kohti.” (Bradley R. Wilcox, Liahona, marraskuu 2021.) ”Jokainen päivä on uusi päivä täynnä toivoa ja mahdollisuuksia Jeesuksen Kristuksen ansiosta” (Kristin M. Yee, Liahona, marraskuu 2024).