”Tunnen rauhaa sydämessäni”, Liahona, heinäkuu 2025.
Henkilökuvia uskosta
Tunnen rauhaa sydämessäni
Sairaanhoitajaopiskelijana minusta tuntui, ettei minulla ollut aikaa kirkon tehtävääni ja opintoihini. Mutta olin oppinut nuoruudessani, että palveleminen ja kuuliaisuus Jumalan käskyille johtavat onnelliseen elämään.
Valokuvat Christina Smith
Varhaisnuoruudessani ajattelin irrottautua Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta. Mutta samaan aikaan tajusin, etten ollut noudattanut kaikkia kirkon opetuksia. Päätin, että jos aioin irrottautua kirkosta, halusin tuntea, että se oli oikea päätös.
Niinpä päätin, että yrittäisin noudattaa kaikkea, mitä evankeliumi opettaa. Jos sitten tuntisin sisimmässäni, ettei opetuksissa ollut järkeä, voisin lähteä katumatta.
Yritin noudattaa Herran opetuksia koko väkevyydestäni, mielestäni ja voimastani (ks. OL 4:2) ja tarkkailin, mitä siitä seuraisi. Tuon kokemuksen ansiosta minulla oli onnellisuuden ajanjakso, jollaista en ollut kokenut juuri koskaan aiemmin. Pysymällä kirkossa tunsin, että voisin elää onnellista elämää tietäen, mitä on todellinen onni.
Sen kokemuksen jälkeen päätin lähteä lähetystyöhön ja kertoa muille rauhasta, jota tunsin sydämessäni. Riippumatta kohtaamistani koettelemuksista olin oppinut, että jos rukoilen Jumalaa, Hän tukee minua, antaa minulle toivoa ja auttaa minua ymmärtämään, miksi minulla on vaikeuksia.
Mitä minun pitäisi tehdä?
Kun lähetystyöni jälkeen opiskelin sairaanhoitajaksi, käytin joka päivä paljon aikaa työharjoitteluun. Sen jälkeen tein kotitehtäviä kahteen tai kolmeen asti yöllä. Sitten nukuin vähän, ennen kuin jatkoin työharjoittelua seuraavana päivänä.
Palvelin siihen aikaan seurakunnan Nuorten Miesten johtajana. Minun oli hyvin vaikea opiskella ja hoitaa kirkon tehtävääni. Tiesin kuitenkin, että jos lopettaisin tehtävässäni, en pystyisi opettamaan nuorille miehille, miten tärkeää on kulkea Jumalan polkua, enkä voisi saada siunauksia, jotka Hän oli varannut minulle.
”Mitä minun pitäisi tehdä?” kysyin taivaalliselta Isältä. ”Kehoni ja mieleni ovat sekaisin, enkä usko tekeväni sellaista työtä, jota Sinä haluaisit minun tekevän.”
Rukoukseni jälkeen tunsin lohtua. Tunsin, että Jumala sanoi minulle: ”Tämä aika, jonka käytät ahkeraan työskentelyyn, on sinulle tärkeää. Kiireinen aikataulusi voi olla hankala, mutta jos selviät tästä koettelemuksesta nyt, käytän sinua siunatakseni ja auttaakseni monia muita tulevaisuudessa.”
Tämä vastaus antoi minulle varmuutta siinä, että minulla oli tarkoitus ja että jos kestäisin, pystyisin tekemään erityistä työtä tulevaisuudessa.
Kerroin nuorille miehille, kuinka vaikeaa opiskelu oli minulle. Mutta kerroin heille myös, että kirkko ja evankeliumi ovat tärkeitä ja että niiden tulisi olla elämämme keskipisteenä myös vaikeuksien keskellä. Ilmaisin rakkauteni heitä kohtaan ja kerroin heille, että yritin kovasti täyttää tehtäväni, koska he olivat minulle aivan yhtä tärkeitä kuin opintoni. He vuodattivat kyyneliä, kun totuus näistä asioista kosketti heidän sydäntään.
Siunattu palvelemisesta
Kun jatkoin nuorten miesten palvelemista ja evankeliumin opettamista heille, mietin paljon heidän monimutkaisia nuorukaisten tunteitaan, kun he kävivät kirkossa ja oppivat evankeliumia. Keskityin heidän mielenterveyteensä ja autoin heitä heidän yksilöllisissä tarpeissaan.
Nuorten miesten palveleminen auttoi minua kehittämään kyvyn tarkkailla ja huomata pieniä muutoksia ihmisissä. Nyt kun työskentelen sairaanhoitajana ja hoidan kymmeniä potilaita, olen hyödyntänyt tätä kykyä vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
”Tuo potilas sanoo, että sinä todella ymmärrät hänen tunteitaan”, työtoverit kertovat minulle. Tai potilas saattaa sanoa: ”Mielestäni sinulle on helppo puhua.”
Kirkon tehtävissä palveleminen on siunannut minua myös kotona. Olen oppinut asettamaan vaimoni etusijalle, kun olen oppinut tulemaan vähemmän itsekeskeiseksi.
”Jos minä olisin taivaallinen Isä”, kysyn itseltäni, ”kuinka Hän ryhtyisi vahvistamaan tätä perhettä, ja mitä minun pitäisi tehdä saadakseni sen aikaan?”
Koska olen tutkinut evankeliumia koko sydämestäni, tiedän, kuinka ja miksi opettaa lapsilleni, että kirkko on tärkeä. Vaimoni ja minä tiedämme, kuinka ravita perhettämme hengellisesti, koska me perustamme opetuksemme Vapahtajan opetuksiin.
Tunnen sydämessäni toivoa ja rauhaa noudattaessani Herran opetuksia ja kuunnellessani Hänen kehotuksiaan. Hän on ollut vierelläni koko matkani siunaten minua kuuliaisuuteni ja tehtävieni kautta, jotta minä voin siunata ja auttaa muita. Koettelemuksista huolimatta haluan elää elämääni siten, että voin tehdä, mitä Jeesus Kristus haluaa (ks. 2. Nefi 32:3).