Yksinkertaisia tapoja tulla enemmän Kristuksen kaltaisiksi palvelutyössämme

Francisco Lázaro Campos de Sousa, Brasilia

Eräässä vanhinten koorumin johtokunnan kokouksessa tunsin halua tutustua erääseen koorumin jäseneen, joka ei ollut aktiivinen – johonkuhun, jota en ollut tavannut. Eräänä päivänä oltuani ostoksilla tunsin tarvetta mennä hänen luokseen. Epäröin, mutta ajatukset hänen tapaamisestaan voimistuivat. Esittäydyin ja sanoin asioita, joita tuli mieleeni. Kerroin hänelle, että Herra tarvitsi häntä ja että hän tarvitsi Herraa.

Hän kertoi yksinäisyyden tuskastaan ja muista vaikeuksistaan. ”Koorumista löydät ystäviä, jotka auttavat ja tukevat”, sanoin hänelle. Hän otti auliisti vastaan kutsuni ja osallistui lepopäivän kokouksiin.

En alkuun tuntenut häntä, mutta Herra tunsi hänet ja hänen sydämensä. Uskoni sai jälleen vahvistuksen. Kun palvelemme Isämme lapsia ja rukoilemme tietääksemme heidän tarpeensa, Herra johdattaa meidät heidän luokseen. Pääsemme osaksi riemullista kokemusta siitä, että olemme nostaneet hervonneita käsiä ja vahvistaneet voimattomia polvia (ks. OL 81:5).

Ana Rodriguez Ramirez, Espanja

Eräänä päivänä lähetystyössä toverini ja minä saimme innoitusta käydä erään seurakuntaan kuuluvan sisaren luona. Leikkasimme paperisydämiä ja kirjoitimme niihin rakastavia viestejä muistuttamaan häntä hänen arvostaan.

Saavuimme hänen kotinsa luo ajatellen, ettei hän olisi kotona. Kun olimme laittamassa paperisydämiä paikoilleen, hän ajoi talon luo. Toverini ja minä yritimme piiloutua säilyttääksemme ystävällisen yllätyksen, mutta se ei onnistunut. Hän näki meidät.

Tämä sisar nousi autostaan kyyneliä kasvoillaan. Hän halasi meitä ja sanoi: ”Te kaksi olette enkeleitäni. Olette aina paikalla, kun tarvitsen teitä eniten. Kiitos.”

Hän kutsui meidät sisään ja kertoi meille pitkästä päivästään, jonka aikana hän oli joutunut käsittelemään vakavaa perhetilannetta. Me vain kuuntelimme häntä. Kerroimme, kuinka paljon Jumala rakastaa häntä ja ettei Hän ollut unohtanut, mitä tämä sisar joutui kokemaan. Luimme pyhiä kirjoituksia hänen kanssaan, ja pois lähtiessämme hänen kotinsa oli täynnä Pyhää Henkeä.

Jeesuksen Kristuksen opetuslapset ovat ”halukkaita – – lohduttamaan niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa” (Moosia 18:9). Hän luottaa siihen, että me olemme osa Hänen suurta työtään – korkeampaa ja pyhempää palvelutyötä. Kun varaamme aikaa ihmisiin tutustumiseen ja heidän kuuntelemiseensa, olemme valmiimpia olemaan Jumalan maanpäällisiä enkeleitä.

Talia Rodríguez, Sveitsi

Rukous on olennainen osa Vapahtajan kaltaista palvelutyötä. Rukous voi olla alkuna etsinnällemme, kun haluamme tietää, keitä siunata. Se voi auttaa meitä ymmärtämään taivaan tahdon siitä, kuinka siunata. Rukous on myös tärkeä vaihe siinä, että opimme suorittamaan velvollisuutemme.

Mieheni Mario sairastui koronavirukseen taudin leviämisen alkuaikoina ennen rokotuksia. Piispa pyysi erästä seurakuntamme vanhinta, Moronia, antamaan hänelle pappeuden siunauksen.

Koska Moroni ei halunnut sairastua koronaan ja levittää virusta perheeseensä, hän tarvitsi taivaan vahvistuksen ennen kuin voisi edetä asiassa. Hän polvistui rukoukseen vaimonsa kanssa odottaen rauhallista varmuutta. Kun he tunsivat rauhaa, hänen vaimonsa sanoi hänelle: ”Mene taisteluvarustuksessasi, Moroni.”

Kun hän tuli kotiimme, näimme Herran soturin. Mieheni vuodatti ilon kyyneliä nähdessään tuon veljen tulevan rohkeasti antamaan hänelle siunauksen, jonka hän halusi. Se oli sanoinkuvaamaton kokemus.

Vapahtaja tuli palvelijansa, rakkaan veljemme Moronin välityksellä, joka pani kätensä Marion pään päälle ja siunasi häntä niin kuin Kristus tekisi.

Geiziane Morais Freitas Duarte, Brasilia

Palvelin kerran erästä sisarta, joka oli lakannut käymästä kirkossa. Käydessäni hänen luonaan minulla oli tapana kertoa, kuinka paljon Vapahtaja rakastaa häntä ja hänen perhettään. Kutsuin heitä aina kirkkoon seuraavana sunnuntaina. Tämä käytäntö jatkui pitkään, mutta he eivät koskaan tulleet. Tunsin lannistuvani. Kiusaus antaa periksi oli suuri. Mutta joka kerta kun toverini ja minä kävimme heidän luonaan, näimme pilkahduksen taivaasta. Kuvittelimme heidät aina temppelissä valkoisiin pukeutuneina. Tiesimme, että meidän täytyi jatkaa yrittämistä.

Monien rukousten ja vierailujen jälkeen odotettu päivä vihdoin koitti – perhe tuli kirkkoon! He tulivat siitä lähtien joka viikko. Perhe teki lujasti työtä kasvattaakseen uskoaan ja edistyäkseen liittopolulla. Oli ilmeistä, että evankeliumi oli vahvistanut heitä.

Myöhemmin sain kutsun heidän temppelisinetöimiseensä. Kun katselin tuota pyhää toimitusta, en voinut olla vuodattamatta ilon kyyneliä. Se oli ihme.

Toisinaan halusin luovuttaa. Mutta joka kerta kun kävin heidän luonaan, näin temppelin. Jumala näytti minulle pilkahduksen suunnitelmastaan tätä perhettä varten. Hän käytti minua välineenään pysyäkseen yhteydessä heihin. Olen kiitollinen Hänelle siitä, että Hän näytti minulle palvelutyön todellisen näkemyksen.

Palvelutyön ilo ja voima löytyvät, kun meistä tulee siunaus jonkun elämässä palvellessamme häntä, kuten Vapahtaja palvelisi. Apuyhdistyksen ylijohtaja Camille N. Johnson on opettanut: ”Aina kun teette jotakin tuodaksenne apua muille – ajallista tai hengellistä – – te tuotte heille Jeesuksen Kristuksen rakkautta. Todistan siitä, että kun teette niin, teitä siunataan sillä, että löydätte itsellenne avun Hänessä.”

Meistä tulee palvelutyössämme enemmän Vapahtajan kaltaisia, kun käännymme Herran puoleen saadaksemme apua pyrkimyksissämme. Me noudatamme kehotuksia, tutustumme niihin, joita palvelemme, rukoilemme heidän puolestaan, autamme heitä solmimaan liittoja ja pitämään ne sekä jatkamme sinnikkäästi pyrkimyksiämme.

Vapahtajan palvelutyö – yksitellen – on hyvä malli omallemme (ks. 3. Nefi 11:15). Kuten vanhin Juan Pablo Villar seitsemänkymmenen koorumista on opettanut: ”Jos seuraamme Jeesusta Kristusta – mestaripalvelijaa – ja palvelemme muita, kuten Hän palvelisi, Hän vahvistaa meitä ja antaa meille voimaa. Palvelemalla me voimme siunata muiden elämää ja kokea rauhaa ja iloa omassamme.”