Apua murheeseemme

Kuvitus Elia Sampò, kopiointi kielletty

Kun odotin neljättä lastamme, tarvitsimme uuden auton. Löysin sellaisen verkosta, mutta minua jännitti niin suuri ostos. Kysyin neuvoa asiantuntevilta ystäviltä. Kaikki sanoivat minulle, että se oli loistava valinta, joten tunsin oloni luottavaiseksi.

Auto piti lähettää, joten me odotimme. Sinä päivänä, jolloin auton piti saapua, saimme tietää, ettei mitään autoa ollut tulossa!

Meitä oli huijattu. Olin järkyttynyt ja musertunut. Rahamme olivat poissa.

Seuraavina päivinä saatoin vain kerrata kokemaamme. Olin niin järkyttynyt, että minun oli vaikea olla hyvä äiti ja vaimo. Voimavarani olivat poissa. Olin murtumaisillani ja tiesin, että minun piti muuttua. Niinpä rukoilin ja pyysin taivaallista Isää ottamaan kuorman harteiltani.

Muutaman tunnin kuluttua tunsin oloni kevyemmäksi. Ja myöhemmin en enää tuntenut taakkaa. En ollut vihainen enkä järkyttynyt. Tunsin vain rauhaa. Tajusin, että tämä levollinen tunne tuli Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta.

Muutaman kuukauden kuluttua saimme rahasumman eräältä paikalliselta järjestöltä, johon kuuluimme. Rahaa oli täsmälleen yhtä paljon kuin olimme menettäneet. Meille se oli ihme!

Opin, ettei minun koskaan tarvitse kantaa kuormiani yksin. Jeesus Kristus tietää, miltä minusta tuntuu. Hän kärsi ”kaikenlaisia kipuja ja ahdinkoja ja koetuksia” (Alma 7:11). Meidän täytyy päästää Hänet elämäämme, jotta Hän voi auttaa meitä.

Presidentti Russell M. Nelson (1924–2025) opetti: ”Vapahtajan kyvylle auttaa teitä ei ole mitään rajaa. Hänen käsittämätön kärsimyksensä Getsemanessa ja Golgatalla oli teitä varten! Hänen ääretön sovituksensa on teitä varten!”

Jeesus Kristus haluaa auttaa meitä syvässä murheessamme, mikä se sitten onkin. Emme ole koskaan yksin. Hän on aina meidän tukenamme (ks. Matt. 28:20).