”Marian aulis sydän – kuinka usko tekee mahdottomasta mahdollista”, Liahona, huhtikuu 2026.
He tunsivat Vapahtajan
Marian aulis sydän – kuinka usko tekee mahdottomasta mahdollista
Suurimpia ihmeitä voi tapahtua, kun päätämme sovittaa oman tahtomme Jumalan tahtoon.
Kuvitus Laura Serra, kopiointi kielletty
Kun enkeli Gabriel kertoi Marialle, että tämä oli valittu synnyttämään Jumalan Poika, hän vakuutti Marialle voimallisesti: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta” (Luuk. 1:37). Innoittavan uskon ja rohkeuden lisäksi tämä oli myös totuus – totuus, jonka Maria voisi tietää itse, jos hän haluaisi.
Onneksi Maria oli halukas ja päätti ottaa vastaan Jumalan kutsun (ks. Luuk. 1:38), vaikka hän ei tiennytkään kaikkia vastauksia. Ja hänen uskonsa ja nöyryytensä ansiosta Jumalan pelastussuunnitelma – joka siinä vaiheessa riippui täysin Marian teoista – pystyi etenemään.
Maria ei tiennyt sitä silloin, mutta tämä pyhä vastuu avaisi hänelle kokemuksia, joita hän ei olisi muutoin saanut. Sellaisia, jotka hän kätkisi sydämeensä ja joita hän tutkistelisi (ks. Luuk. 2:15–19, 41–51). Myös sellaisia, jotka aiheuttaisivat hänelle tuskaa (ks. Luuk. 2:34–35). Mutta kaikki toisivat häntä lähemmäksi Jumalaa ja sitä jumalallista totuutta, jonka hän oppi nuorena naisena: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.”
Koska hän oli halukas
Marian halukkuus hyväksyä Jumalan tahto ei säästänyt häntä koettelemuksilta, murheelta tai pettymyksiltä. Itse asiassa hän kohtasi uusia haasteita Messiaan äitinä, myös Vapahtajan syntymän yönä. Kahdentoista apostolin koorumin presidentti Jeffrey R. Holland (1940–2025) on opettanut tuosta hetkestä:
”Vain lasta itseään lukuun ottamatta Maria on tärkein hahmo, kuninkaallinen kuningatar, äitien äiti – tapahtumien keskipiste tänä merkittävistä hetkistä suurimpana. Ja – – rakasta aviomiestään lukuun ottamatta hän oli hyvin yksin.
Olen miettinyt, olisiko tämä nuori nainen, itsekin vielä melkein lapsi, joka oli nyt saamassa ensimmäisen lapsensa, toivonut, että hänen äitinsä, tätinsä, sisarensa tai ystävänsä olisi hänen vierellään synnytyksen aikana. – –
Mutta niin ei vain ollut. Vain kokemattoman Joosefin avun turvin hän synnytti esikoispoikansa, kapaloi hänet vähäisiin vaatteisiin, jotka hän oli tietoisesti ottanut mukaan matkalleen, ja ehkä laski hänet heinätyynyn päälle.”
Marian haasteet nuorena äitinä jatkuivat, kun hänen ja Joosefin oli paettava kotimaastaan Egyptiin suojellakseen Jeesuksen henkeä. Hänen oli myös opittava, mitä tarkoitti kasvattaa Poikaa, jolla on jumalallinen tehtävä, joka tuntui saavan Hänet kypsymään nopeasti ja vaati suuren osan Hänen ajastaan aikuisena (ks. Matt. 12:46–50).
Jeesuksen äitinä Marialla oli etuoikeus olla lähellä Häntä ja nähdä Hänen tekevän mahdottomalta tuntuvia asioita. Hän katseli, kun Jeesus vain 12-vuotiaana opetti oppineita miehiä temppelissä (ks. Luuk. 2:41–51; JSR Luuk. 2:46, pyhien kirjoitusten liitteissä). Maria tiesi voivansa pyytää Häneltä ihmettä (ks. Joh. 2:1–11). Ja Maria seisoi Hänen rinnallaan ristillä, kun Hän jatkoi mahdottoman tekemistä mahdolliseksi kärsimällä ihmiskunnan kaikkien syntien, surujen ja kamppailujen vuoksi (ks. Joh. 19:25–27).
Ja niin enkeli Gabrielin sanat ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta” saivat uuden merkityksen. Jumala voisi paitsi tuoda maailmaan uuden elämän myös tehdä maailman eläväksi Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin ansiosta.
Sovitamme tahtomme Jumalan tahtoon
Marian valmius hyväksyä Jumalan tahto, minkä ansiosta hän pystyi saavuttamaan jumalalliset mahdollisuutensa, kuvasti Jeesuksen omaa valmiutta hyväksyä Isänsä tahto, minkä ansiosta Hän pystyi täyttämään jumalallisen tehtävänsä Vapahtajana. Jeesuksen nöyryyden tuloksena tapahtui mahdottomilta tuntuva asioita – kuten Hänen voittonsa kuoleman yli ylösnousemuksen ansiosta – mikä muistuttaa meitä siitä, että jos haluamme saavuttaa mahdollisuutemme ja aikaansaada mahdottomia asioita elämässämme, meidän on luovutettava tahtomme Jumalalle.
Vanhin Ulisses Soares kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Tarvitaan rohkeaa ja altista sydäntä – – alistua Jumalan tahtoon, ja päättää lopulta omaksua Hänen tapansa omamme sijaan. Opetuslapseutemme perimmäinen koetus on siinä, että haluamme luopua vanhasta itsestämme ja kadottaa sen sekä alistaa sydämemme ja koko sielumme Jumalalle, jotta Hänen tahdostaan tulee meidän tahtomme.”
Oman tahtomme sovittaminen Jumalan tahtoon ei ole aina mutkatonta tai helppoa, mutta meidän ei tarvitse tehdä tätä muutosta omin voimin. Kun osoitamme uskoa Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa, me voimme saavuttaa jumalalliset mahdollisuutemme ja tulla sellaisiksi kuin Hän haluaa meidän olevan (ks. 2. Kor. 5:17–19).
Presidentti Russell M. Nelson (1924–2025) todisti: ”Usko Jeesukseen Kristukseen on suurin voima, mikä meillä on käytettävissämme tässä elämässä. Kaikki on mahdollista niille, jotka uskovat [ks. Mark. 9:23].”
Presidentti Nelson opetti myös, että kun ”suurimpana [halunamme] on antaa Jumalan vallita” elämässämme, ”monista ongelmista tulee vähäpätöisiä!” Päätöksemme ovat helpompia, käytämme aikamme paremmin ja särkynyt sydämemme voi parantua. Hän lupasi: ”Kun teette valinnan antaa Jumalan vallita elämässänne, te tulette itse kokemaan, että meidän Jumalamme on ’ihmeiden Jumala’ [Morm. 9:11].”
Tietenkin vaatii rohkeutta antaa Herran vallita sen sijaan, että luottaisimme omiin kykyihimme (ks. Ps. 118:8). Tämä saattaa pitää paikkansa etenkin silloin, kun meillä ei ole kaikkia vastauksia tai kun uskomme, että saattaa olla olemassa parempi polku kulkea kuin Jumalan. Mutta kun valitsemme Hänet, elämästämme tulee itse asiassa helpompaa. Koska kun tahtomme on sopusoinnussa Herran tahdon kanssa, me olemme yhtä Hänen kanssaan. Hän antaa meille vahvuuttaan, tukeaan ja voimaansa. Ja me voimme kulkea eteenpäin entistä luottavaisempina, aivan kuten Maria, tietäen, että Jumalalle mikään ei ole mahdotonta.