”Rakkaan Vapahtajamme voitto”, Liahona, huhtikuu 2026.
Rakkaan Vapahtajamme voitto
Jeesuksen Kristuksen kallisarvoisen lahjan suuruutta ei voi kuvailla millään sanoilla. Keltään muulta sitä ei koskaan vaadita. Hän kärsi ”kertakaikkisesti”.
Vuosien vieriessä olen tuntenut oloni yhä nöyremmäksi, kun olen ajatellut ja tutkinut Vapahtajamme mittaamatonta lahjaa – Jeesuksen Kristuksen sovitusta – ja saanut siitä valtavaa lohtua. Ihmismieli voi tuskin alkaa käsittää, miten perinpohjaisesti ihmiskunnan kohtalo muuttui sen vuoksi, mitä tapahtui Getsemanessa, ristillä ja haudalla.
Me kaikki kohtaamme murhetta ja kärsimystä
Tehtävässäni apostolina olen matkustanut laajasti ja minulla on ollut etuoikeus tavata lapsia, nuoria ja aikuisia suuressa osassa maailmaa. Elämässä on suuren ilon hetkiä, mutta yksi asia, jonka olen nähnyt omin silmin ja tuntenut syvällä sydämessäni, on se, että onnellisuuden ja ilon lisäksi elämään sisältyy murheen ja kärsimyksen hetkiä.
En koskaan unohda, kun istuin neljän pienen lapsen kanssa, joiden vanhempien elämän tunkeilija oli raa’asti päättänyt heidän omassa kodissaan lasten nukkuessa, tai kun tapasin naisen, jota luotettava sukulainen oli käyttänyt hyväksi pienenä, tai kun istuin sellaisen nuoren tytön vuoteen vieressä, joka oli saanut aivovamman kaaduttuaan polkupyörällä ja joka kuolisi pian, tai kun kuuntelin sellaisen naisen nyyhkytystä, jonka aviomies oli pettänyt hänet ja temppeliliittonsa törkeällä tavalla monien vuosien ajan.
Olen tuntenut erään avioparin tuskan, kun heidän aikuinen lapsensa ei enää uskonut evankeliumin totuuksia ja pyrki heikentämään muiden uskoa perheessä. Olen keskustellut erään nuoren miehen järkyttyneiden vanhempien ja ystävien kanssa – nuoren miehen, jolla oli lupaava tulevaisuus mutta joka riisti oman henkensä. Olen tuntenut niiden Jumalan mielen mukaisen murheen, jotka ovat tehneet syntiä ja todella halunneet tehdä parannuksen, ja niiden järkytyksen, joihin synti oli vaikuttanut.
Olen nähnyt syvää murhetta sekä niissä, jotka kärsivät jostakin mielenterveyden häiriöstä, että niissä, jotka vähin äänin kärsivät katsellessaan kykenemättä auttamaan. Olen nähnyt luonnonkatastrofien, tulvien, myrskyjen, tulipalojen ja maanjäristysten aiheuttamia valtavia henkilökohtaisia menetyksiä. Olen nähnyt poliittisten myrskyjen, sotien ja hävityksen aiheuttamia mullistuksia eri maissa sekä tuskaa, joka tulee, kun jotakin odottamatonta sysätään niiden päälle, jotka ovat viattomia ja pyrkivät tekemään oikein.
Parantavat kädet, Kolby Larsen, kopiointi kielletty
Vapahtaja auttaa meitä
Puhuessaan Jeesuksen Kristuksen sovituksesta presidentti James E. Faust (1920–2007), toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, sanoi: ”Loukattujen tulisi tehdä voitavansa selviytyäkseen koettelemuksistaan, ja Vapahtaja ’auttaa kansaansa sen heikkouksien mukaisesti’ [Alma 7:12]. Hän auttaa meitä kantamaan taakkojamme. Jotkin vammat ovat niin kipeitä ja syviä, ettei niitä voi parantaa ilman korkeamman voiman apua ja toivoa täydellisestä oikeudenmukaisuudesta ja hyvityksestä seuraavassa elämässä. – – Hän ymmärtää tuskamme ja kulkee kanssamme synkimpinäkin hetkinämme.”
Tunnen yhä enemmän vetoa Vapahtajan rakkauteen ja niihin päättymättömiin siunauksiin, joita Jeesuksen Kristuksen sovitus lupaa meille. Hän ei ole suojellut meitä elämän vaikeilta kokemuksilta, jotka tuovat mittaamatonta tuskaa, mutta Hän on varjellut meitä ikuiselta kärsimykseltä ja vieraantumiselta taivaallisesta Isästä, ja kaiken kattavan kärsimyksensä kautta Hän on sallinut meidän saada mahdollisuuden täydelliseen iloon ja iankaikkiseen onnellisuuteen Jumalan luona.
Presidentti Dallin H. Oaks on muistuttanut meitä: ”Jumalan tarjoama ylivoimaisesti vahvin apu kuolevaisuudessa on se, että Hän varasi Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen, joka kärsisi maksaakseen hinnan ja antaakseen anteeksi synnit, joista on tehty parannus. Tämä armollinen ja loistava sovitus selittää, miksi usko Herraan Jeesukseen Kristukseen on evankeliumin ensimmäinen periaate. Hänen sovituksensa ’saa aikaan kuolleiden ylösnousemuksen’ (Alma 42:23), ja se ’on sovittava maailman synnit’ (Alma 34:8) pyyhkien pois kaikki synnit, joista olemme tehneet parannuksen, ja antaen Vapahtajallemme voiman auttaa meitä kuolevaisuuden heikkouksissamme.”
Yksityiskohta Del Parsonin maalauksesta Rukous Getsemanessa, saa kopioida vain kirkon käyttöön
Iankaikkisuuden ratkaiseva tapahtuma
Kun ajattelen kärsimystä, jota olen itse nähnyt ja joka on häviävän pientä verrattuna kaikkiin niihin ihmisiin, jotka ovat kulkeneet tai tulevat koskaan kulkemaan maan päällä, en osaa millään tuntemillani sanoilla kuvailla sydämessäni olevia tunteita siitä, mitä on täytynyt tapahtua Vapahtajan sydämessä, mielessä, kehossa ja sielussa Hänen pyhinä hetkinään, jolloin Hän kärsi kaikenkattavasti koko ihmiskunnan syntien ja tuskan tähden.
Koko iankaikkisuuden ratkaiseva tapahtuma alkoi, kun Jeesus meni ”Getsemane-nimiseen paikkaan” (Matt. 26:36) Öljymäellä Jerusalemin kaupungin muurien ulkopuolella. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan” (Matt. 26:38).
Hän rukoili sanoen: ”Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” (Matt. 26:39.) Hän palasi opetuslastensa luo, löysi heidät nukkumasta, meni jälleen pois ja rukoili toisen kerran. ”Isä, ellei tämä malja voi mennä ohitseni minun sitä juomatta, niin toteutukoon sinun tahtosi.” Ja Hän ”rukoili kolmannen kerran samoin sanoin”. (Matt. 26:42, 44.)
Jeesus joi katkeran maljan ja kärsi yli kuolevaisen käsityskykymme sekä puutarhassa että ristillä. Synnittömänä Hän otti kantaakseen kaikki meidän syntimme, niin että kun me tulemme Hänen luokseen ja teemme parannuksen, niin meidän syntimme ja taakkamme nostetaan meidän harteiltamme (ks. 2. Kor. 5:21).
Jeesuksen kärsimystä, kuolemaa ja sovitusuhria oli odotettu kauan. Puhuessaan 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää Jesaja profetoi: ”Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen” (Jes. 53:6). Jeesus puhui henkensä antamisesta ”lunnaiksi” (Matt. 20:28; ks. myös 1. Tim. 2:6) ”syntien anteeksiantamiseksi” (Matt. 26:28) kaikkien niiden puolesta, jotka uskoisivat Häneen ja tekisivät parannuksen synneistään. Pietari kuvaili, kuinka Kristus kärsi meidän syntiemme tähden (ks. 1. Piet. 3:18) ja kuinka Hänen haavansa ovat parantaneet meidät (ks. 1. Piet. 2:24). Hän teki sen, mitä kukaan muu ei voinut tehdä, jotta voisimme palata Isämme luo. ”Meidän pahat tekomme [olivat] hänet ruhjoneet” (Jes. 53:5).
Getsemanessa tapahtuneen kärsimisen jälkeen Hänen piinansa jatkui – eräs Hänen kanssaan kulkenut kavalsi Hänet, Häntä pilkattiin epäoikeudenmukaisten vallanpitäjien edessä, Hän kärsi ruumiissaan ruoskimisen aiheuttamaa tuskaa, julmat ja armottomat sotilaat painoivat orjantappurakruunun Hänen päähänsä (ks. Joh. 18:2–3, 12–14; Mark. 15:15–20), ja raskas ristinpuu painoi Hänen pahasti haavoitettua selkäänsä, kun Hän kulki kohti Golgataa (ks. Joh. 19:16–17).
Getsemanessa koettu äärimmäinen piina palasi ristillä niin ankarana, ettei yksikään ihminen olisi voinut kestää sitä. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, täytti yksin Isänsä antaman jumalallisen tehtävän antaa henkensä. Sotilaat ja vallanpitäjät eivät voineet ottaa sitä Häneltä (ks. Joh. 10:18). Kunnioittavasti ja nöyrästi Jeesus painoi päänsä ja sanoi: ”Se on täytetty” (Joh. 19:30).
Hänen kuolevaisen elämänsä viimeinen hetki oli ohi. Hänen kallisarvoisen lahjansa suuruutta ei voi kuvailla millään sanoilla. Keltään muulta sitä ei koskaan vaadita. Jeesus Kristus kärsi ainutkertaisesti kaikkien puolesta (ks. Hepr. 10:10).
Hän on noussut!
Suoritettuaan jumalallisen tehtävänsä Hän oli nyt koko ihmiskunnan historiassa ensimmäinen, joka nousi haudasta kuolemattomuuteen (ks. 1. Kor. 15:21–23).
Enkelit sanoivat naisille haudalla:
”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta?
Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.” (Luuk. 24:5–6.)
Apostoleilleen Hän sanoi: ”Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen” (Luuk. 24:39). Myöhemmin Hän ”ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle” (1. Kor. 15:6). Silminnäkijät näkivät ylösnousseen Vapahtajan. Hän ei ollut kuollut. Hän oli elossa.
Jeesus Kristus katkaisi kuoleman ikuisen orjuuden kahleet jokaisen ihmisen ihmisen puolesta, joka on elänyt tai tulee elämään maan päällä (ks. 1. Kor. 15:22). Hän voitti kaiken kattavan vihollisemme. Vihollinen nimeltä kuolema oli ikuisesti voitettu.
Presidentti Russell M. Nelson (1924–2025) sanoi: ”Jeesus Kristus otti kantaakseen teidän syntinne, teidän tuskanne, teidän murheenne ja teidän heikkoutenne. Teidän ei tarvitse kantaa niitä yksin! Hän antaa teille anteeksi, kun teette parannuksen. Hän siunaa teitä sillä, mitä tarvitsette. Hän parantaa haavoittuneen sielunne. Kun valjastatte itsenne ikeeseen Hänen kanssaan, kuormanne tuntuvat keveämmiltä. Jos solmitte liittoja seurata Jeesusta Kristusta ja pidätte ne, te huomaatte, että elämänne tuskalliset hetket ovat väliaikaisia. Ilo Kristuksessa voittaa ahdinkonne [Alma 31:38].”
Yhtenä Hänen asetetuista apostoleistaan olen kokenut hengellisiä ja henkilökohtaisia hetkiä, jotka ovat tuoneet minulle varman ja kiistattoman todistuksen siitä, että Hän elää. Tänä pääsiäisaikana pysykööt mielessämme ja sydämessämme lempeinä nämä sanat: ”Poikas kärsi, auta meitä Häntä aina muistamaan, suurta veriuhriansa ristinpuulla Golgatan”, kun riemuiten laulamme: