”Pontius Pilatus – ’Mitä on totuus?’”, Liahona, huhtikuu 2026.
He tunsivat Vapahtajan
Pontius Pilatus – ”Mitä on totuus?”
Suuri osa Kristuksen seuraamista tänä aikana on sitä, että kysyy ”Mitä on totuus?” ja pyrkii löytämään sen.
Kuvitus Laura Serra, kopiointi kielletty
Pontius Pilatus oli mies, joka esitti monia kysymyksiä.
Vapahtajalta Pilatus kysyi:
”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” (Matt. 27:11.)
”Etkö puhu, vaikka minä kysyn? – – Etkö tiedä, että minulla on valta päästää sinut vapaaksi ja valta ristiinnaulita sinut?” (Joh. 19:10.)
Juhliin osallistuneilta Pilatus kysyi:
”Kumman haluatte? Vapautanko Barabbaksen vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?” (Matt. 27:17.)
”Mitä pahaa hän on tehnyt?” (Matt. 27:23.)
”Pitääkö minun ristiinnaulita teidän kuninkaanne?” (Joh. 19:15).
Pilatuksesta kerrotaan suhteellisen lyhyesti Uudessa testamentissa, ja monet hänen muistiin merkityistä sanoistaan ovat kysymyksiä. Hän on mies, jonka oli vaikea ymmärtää, miksi juutalaiset haluavat ristiinnaulita tämän miehen, jonka hän ei ”voi havaita syyllistyneen mihinkään rikokseen” (Joh. 18:38). Miksi he mieluummin vapauttaisivat Barabbaksen, joka oli varas ja murhaaja? Ja miksi tämä syytetty mies, Jeesus Kristus, ei peru sanojaan eikä edes puolustaudu puhumalla?
Toisin sanoen, kuten Pilatus kysyy Vapahtajalta: ”Mitä on totuus?” (Joh. 18:38.)
Pilatuksen päätös
Lopulta Pilatus päättää, ettei totuudella ole niin paljon merkitystä kuin yleisellä mielipiteellä. Kun hän näkee, ettei hän pysty puhumaan ihmisille järkeä, hän lakkaa esittämästä kysymyksiä. Hän ”pesi kätensä väkijoukon nähden ja sanoi: ’Minä olen syytön tämän miehen vereen. Tämä on teidän asianne.’” (Matt. 27:24.)
Pilatus ei näytä olevan Vapahtajasta samaa mieltä väkijoukon kanssa. Viimeisenä yrityksenään osoittaa Jerusalemin asukkaille, ettei löydä Jeesuksesta mitään vikaa, Pilatus tuo Jeesuksen esiin vielä kerran. ”Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään, ja Pilatus sanoi: ’Katso: ihminen!’” (Joh. 19:5.)
Pilatus kirjoittaa Kristuksen ristille asetettavan arvonimen ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas” eikä suostu muuttamaan sitä (Joh. 19:19–22). Kun arimatialainen Joosef pyytää Jeesuksen ruumista, Pilatus suostuu luovuttamaan sen (ks. Mark. 15:43–45).
Emme voi tietää Pilatuksen tarkkoja vaikuttimia, mutta hän näyttää uskovan, ettei Jeesus ole rikollinen. Hän tietää, että Kristus oli jätetty hänen käsiinsä pelkästä kateudesta (ks. Matt. 27:18). Emme myöskään tiedä tarkalleen, mitä Pilatus ajatteli Jumalan Pojasta, mutta Pilatus tuntuu tietävän, että Hänessä on jotakin erilaista.
Ja silti hän yhä luovuttaa Vapahtajan ristiinnaulittavaksi.
Kuinka me reagoimme?
Voimme oppia paljon Pilatuksen kamppailusta. Suuri osa Kristuksen seuraamista tänä aikana on sitä, että kysyy ”Mitä on totuus?” ja pyrkii löytämään sen. Yksi päivittäinen osa opetuslapseuttamme on yrittää kuulla Hänen Henkeään yli maailman kovien äänien, joita kohtaamme sekä henkilökohtaisesti että verkossa.
Pilatus etsii totuutta, mutta ei näe, että se on aivan hänen edessään – Jeesus Kristus, ”tie, totuus ja elämä” (Joh. 14:6, korostus lisätty). Hän ei osaa ”katsoa ihmistä” sellaisena kuin Hän todella on.
Presidentti Dieter F. Uchtdorf, kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittava presidentti, on todistanut: ”Ja tärkein päivä teidän elämässänne ja minun elämässäni on päivä, jolloin opimme katsomaan Ihmiseen, kun näemme Hänet sinä, mikä Hän todella on, kun käytämme koko sydämestämme ja mielestämme hyväksemme Hänen sovittavaa voimaansa, kun uudella innolla ja voimalla sitoudumme seuraamaan Häntä.”
Pontius Pilatuksen kertomuksessa on kaksi kutsua omaan opetuslapseuteemme: etsiä totuus Jeesuksen Kristuksen jumalallisuudesta, ja – kun löydämme vastauksemme – olla koskaan hylkäämättä tuota totuutta.
Kun tunnemme Jeesuksen Kristuksen – kun todella katsomme Häneen – me opimme ”tuntemaan totuuden, ja totuus tekee [meistä] vapaita (Joh. 8:32).